torstai 9. helmikuuta 2017

Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi

Sinun tähtesi
Venla Hiidensalo
479 s. 
2017
Otava









Arvostelukappale kustantajalta


Venla Hiidensalo on jäänyt erityisesti mieleeni hänen esikoisromaanistaan Mediahuora. Sinun tähtesi luettuani mielessä alkoikin viristä että olisi aiheellista lukea nyt, muutaman vuoden jälkeen tuo kirja uudelleen - se antaisi varmasti paljon. Sinun tähtesi oli kuitenkin jotain aivan erilaista, sekin antoi minulle suunnattoman paljon.

Sinun tähtesi vei minut kauas ajassa taaksepäin, Suomeen ja Pariisiin. Se tutustutti minut kansallistaiteilijaamme Albert Edefeltiin, se tutustutti minut sellaiseen Albertiin josta en tiennyt mitään. Albert (kai saan kirjoittaa Albert, olemmehan me jo tämän romaanin jälkeen tuttuja?) synnyttää suurimmat työnsä rakastuneena, intohimon vallassa. Mutta mitä sitten kun vaimo ei tätä intohimoa sytytä, vaan Albert on tämän kanssa naimisissa sovinnaisuudesta? Hänen on huolehdittava perheensä lisäksi myös äidin ja siskon elättämisestä, joten on maalattava. On maalattava ennen kaikkea niitä teoksia joita häneltä halutaan: muotokuvia ja muodin mukaisia taideteoksia, vaikkei Albert itse saa niiden maalauksesta nautintoa.

Sinun tähtesi voisi olla raskas ja jollain tapaa (tällaiselle lukijalle kuin minä) liikaa. Oliko? Ei, ei todellakaan. En silti sano että tämä Venla Hiidensalon kolmas romaani olisi kevyt vaan se on jotain siltä väliltä. Ennen kaikkea Sinun tähtesi on hyvä, nautittava romaani, joka avaa yllättävän paljon tämän kansallistaiteilijamme elämää.


Tunnustan: vaikka pidänkin monenlaisesta kulttuurista, taidenäyttelyt eivät ole minulle kovinkaan tuttuja paikkoja. Toki, jos jotain oikein kiinnostavaa tulen vastaan on niissä mielenkiintoista käydä, mutten silti ole mikään taiteen tuntija. En siis kiinnostunut Hiidensalon romaanista niinkään Albert Edefeltin takia, vaan Venla Hiidensalon takia. Sen vuoksi että olen pitänyt kahdesta edellisestä Hiidensalon romaanista enkä uskonut että tämänkään kanssa joutuisin pettymään. Enkä joutunut. Albert Edefelt tuli siinä sellaisena hienona lisänä, kuten aina kun luen historiallista romaania. Nautin esimerkiksi Enni Mustosen romaanien lukemisesta suunnattomasti - ja miten paljon tietoa niistä saankaan. Korvaamaton apu tämä kirjallisuus tällaiselle ihmiselle joka ei ole oikein ollut hereillä koulussa historian tunneilla!

Sen lisäksi että Hiidensalo on noussut minun silmissäni kirjailijaksi jonka uusi romaani kannattaa aina lukea, Sinun tähtesi sai minut istumaan tietokoneen ääreen ja googlettamaan Albert Edefeltiä. Halusin tietää tästä ristiriitojen miehestä lisää vaikka hienosti Hiidensalo mielikuvan hänestä eteeni maalasikin.

"Hän tarvitsi hulluutta, joka sai ihmisen heittäytymään tyhjyyteen. Pystyäkseen maalaamaan hänen täytyi rakastua joka päivä."

 Rakastuminen, ihastuminen ja intohimo, niiden tarve, jäivät minulle vahvasti kirjasta mieleen. Luulen etteivät turhaan, sillä myös googlettamalla sain vaikutelman että naissuhteet ja etenkin suhteet malleihin ovat olleet suuressa osassa Edefeltin elämässä. Tuo ei kuitenkaan ollut ainoa asia jotka Sinun tähtesi jätti mieleeni. Jotenkin kirjaa lukiessani mieleeni iskostuivat paineet joita Edefeltille asetettiin ja se mitä suuret paineet voivat ihmiselle aiheuttaa. Voi Albert, voi Albert.

Mitä päällimmäisenä oli mielessä kun suljin Sinun tähtesi kannet? Se miten hienon romaanin olinkaan lukenut. Ja sen sanon: vaikka Albert Edefelt ei hahmona niin kiehtoisi niin Sinun tähtesi kannattaa lukea hyvän kaunokirjallisuuden kaipuuseen. Ja sellainen kaipuu on aina, eikö vain?

Tämä menee omalta osaltani Helmet lukuhaasteen kohtaan 48: Kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän. Se sopii hyvin myös kohtiin 34: Kirja kertoo ajasta jota et ole elänyt ja 6: Kirjassa on monta kertojaa. 

Sinun tähtesi tulee myös osaksi #satasuomalaista2017 haastetta, numero seitsemän. 

7 kommenttia:

  1. Tämä kirja on kirjaston varauslistalla <3 ja pitkä jono :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, voi ei! Mutta tämä on odottamisen arvoinen kirja <3

      Poista
  2. Edelfeltin elämää sivuttiin myös viimekesäisessä jännärissä Nainen parvekkeella. Silloin heräsi mielenkiinto, joten tämähän osui hyvin kohdalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, minäkin luin Nainen parvekkeella ja pidin siitä kovasti. On hienoa että sama aihe jatkuu nyt tässä kirjassa :)

      Poista
  3. On kyllä hieno kirja ja valottaa aikansa historiaa taitavasti. Vaikkei romaanin Albert ollut ihmisenä kovin miellyttävä hahmo, kävi häntä kyllä sääliksikin. Minutkin tämä sai perehtymään kohdehenkilönsä elämään googlettelemalla, mikä on aina hyvän historiallisen romaanin merkki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, kävinkin lukemassa pikaisesti bloggauksesi kirjoittaessani bloggausta (tulen ihan kohta uudestaan!). Totta, minäkin tunsin Albertia kohtaan hieman sääliä, ei hänellä helppoa ollut. Mutta kyllä, mahtava romaani <3

      Poista
  4. Minäkin intouduin tämän myötä googlettamaan Edelfeltin elämää ja tuotantoa. :) Kiinnostava, hyvin kirjoitettu romaani.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!