Ystävänpäivän lukumaraton alkaa (päivittyvä postaus)

Jo kahden vuoden ajan kirjablogistaniassa on ollut tapana järjestää yhteinen ystävänpäivän lukumaraton. Ilahduin kun tämä asia nostettiin bloggareiden keskustelussa jälleen esiin ja Hande Tuntematon lukija -blogista ilmoittautui vapaaehtoiseksi luotsaamaan maratonia. Tällä kertaa, ystävänpäivän sattuessa tiistaille päätettiin lukumaraton järjestää joustavalla aikataululla. Maratonin voi siis aloittaa jo vaikkapa näin perjantaina kuten minä teen - maratonaika on 11.2.-14.2. Minäkin siis osallistun täysin "laillisesti" koska lukumaratonini jatkuu lauantaihin saakka.

Lukumaratonit, varsinkin tällaiset kirjabloggareiden yhteiset tempaukset ovat tavattoman hauskoja aina toisinaan. Osa ilosta on seurata muiden maratonaamista blogeista ja somesta, minunkin kuulumisiani maratonin varrelta löytää useammasta paikasta. Päivitän kuulumisiani instagramiin sekä twitteriin, sekä tietenkin maratonin etenemisestä voi lukea tästä päivittyvästä bloggauksesta.

Mitä aion lukea? Maratonpinon kokoaminen on niin mahtavaa! Kuten aina, pinostani muodostui tolkuttoman suuri:

Luettava ei ainakaan lopu! Tiedän jo millä aloitan, sillä eilen postiluukusta tipahti Tanja Kaarlelan Lasissa on tyttö joka varmasti sopii maratonille täydellisesti - ja olen odottanut sitä todella paljon.

14.50 

Lukumaratonia on kulunut kaksi tuntia kaksikymmentä minuuttia ja ensimmäinen kirja on luettu. Aloitin maratonin Tanja Kaarlelan juuri ilmestyneenä kirjalla Lasissa on tyttö jota todella olin odottanut. Ja silti se oli vielä paljon parempi kuin olin kuvitellut sen olevan.

Vaikka Lasissa on tyttö kertoo nuorten elämästä, sopii se minun mielestäni myös aikuisen luettavaksi. Rakkaudeton elämä, turhan etsiminen, masentuminen - nämä aiheet ovat läsnä myös monen aikuisen elämässä. Kaarlela kirjoittaa sarkastisesti ja syvällisesti, tavalla joka minua kosketti. Kirjoitan kirjasta pidemmin erillisessä bloggauksessa, mutta voin sanoa kirjan tehneen minuun suuren vaikutuksen.

Seuraavaksi jotain ihan muuta...

Luettu: 2 h 20 min, 178 s. 

17.20

Mitä kuuluu lukutoukan lukumaratonille? No hyvää kuuluu. Maratonia on jatkunut nyt melkein viisi tuntia ja se mikä on tärkeintä: lukuilo on ylimmillään. Huonot tai edes keskinkertaiset kirjat vievät ainakin itselläni iloa lukumaratonilta joten olen iloinen että olen sattunut poimimaan pinostani varsinaisia helmiä.

Edellisen päivityksen jälkeen poimin kirjapinostani Marko Hautalan ja Brocin sarjakuvateoksen Varpaat. En ole mikään tottunut sarjakuvien lukija mutta olen ihastunut useampaan Marko Hautalan kirjoittamaan kirjaan joten Varpaat oli ehdottomasti lukulistallani. Hetken Varpaat kirjahyllyssäni odottelikin, onneksi nyt tuli sopiva hetki. Ja mitä timanttia Varpaat onkaan! Brocin kuvitus sopii täydellisesti Hautalan tarinaan ja tästä yhdistelmästä saadaan aikaan sopivalla tavalla kamalan ihana teos. Tästäkin kirjasta on vielä tulossa oma bloggauksensa jossa kerron enemmän fiiliksiäni. Varpaissa sivumäärä oli 108.

Sitten kaipasin jälleen jotain erilaista. Miina Supisen Liha tottelee kuria tarttui luettavaksi jo sen vuoksi että niin moni on kehunut kirjaa. Minä pidin kovasti Supisen uusimmasta romaanista, Mantelimaasta, joten arvelin että myös Liha tottelee kuria olisi minun makuuni. Ja onhan se! Olen tällä hetkellä sivulla 99, joten luettavaa riittää vielä.

Luettu: 5 h, 385 s.

20.20

Toistan itseäni kun hoen vain iloa ja lukuiloa mitä lukumaratonini on ollut täynnä. Jossain vaiheessa harrastin näitä lukumaratoneja usein (vähän liiankin usein, kyllästyin nimittäin) ja mukaan mahtui myös totaalisia floppeja. Nykyisin lähden mukaan näihin blogistanian yhteisiin lukumaratoneihin, sillä yhteisöllisyys on näissä se suuri ilo.

Mutta niin: yksi lisäpiristys on mahtunut näihin kolmeen tuntiin. Kuuntelen paljon radiota lukiessani ja tänäänkin olen kuunnellut välillä omaa spotify listaani, välillä lukenut hiljaisuudessa ja välillä kuunnellut radiota. Perjantai-iltojen ohjelmaani kuuluu usein muutenkin Radio Suomen Puhelinlangat laulaa ohjelma joka tuo hyvää mieltä. Tänään keksin: entä jos toivoisinkin kappaletta itse? Laitoin viestin netin kautta ja mainitsin viestissäni käynnissä olevasta lukumaratonista ja siitä että olisi mukava kuulla Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä lukemisen lomaan. Noin viisi minuuttia toiveen laittamisesta minulle soitettiin ja kerrottiin että olisin ensimmäinen soittaja lähetyksessä, vastaisinhan tuntemattomaan numeroon. Itse puhelu oli mahtava, puhuimme lukumaratonista ja lukemisesta - hymyilin puhuessani puhelimessa koko ajan. Ja siihen vielä Suvi Teräsniskan ihana kappale!

Hymyssä suin jatkoin lukemista ja sain juuri loppuun Miina Supisen Liha tottelee kuria. Vau mikä nautinto tuon kirjan lukeminen oli ja mikä löytö se SPR:n kirppikseltä olikaan. Nyt kirja on omassa hyllyssäni ja siellä pysyy - tämäkin kyllä ansaitsee oman bloggauksensa. Sivuja Supisen kirjassa oli 336.

Iltaa on vaikka kuinka pitkään jäljellä, kahvin voimalla toivottavasti jaksaisin lukea tavallista pidempään...

Luettu: 8 h, 622 s.

6.50

Huomenta! Kuten arvelinkin, en jaksanut lukea yömyöhään. En vain millään tavalla katsottuna ole yökukkuja vaan ennemminkin aamuvirkku - nyt olikin hyvä herätä aikaisin lukemaan.

Eilen viimeiseksi kirjaksi jäi Helene Hegemannin Aksolotli: yliajo, jota on vielä viitisenkymmentä sivua jäljellä. Pidin Aksolotlista todella paljon muutama vuosi sitten heti sen ilmestymisen jälkeen ja ajattelin kokeilla josko pitäisin kirjasta vieläkin. Ja kyllä, pidän! Aksolotlin nopea tempo, erilaisuus, kiihkeys, se kaikki on minua varten. Huomasin että goodreadsissa ei montaakaan kehuvaa arviota löydy, mutta niin se vaan on: ei pidä luottaa muiden mielipiteisiin. Tämä kirja on juuri minua varten.

Nyt vähän kahvia ja sitten lukemaan.

Luettu: 17 h 30 min, 772 s.

12.30

Lukutoukan ystävänpäivän lukumaraton on nyt tullut päätökseensä. En ennättänyt nyt aamupäivällä edes blogia päivittää kun luin niin innoissani - mutta se on kai vain ainoastaan hyvä asia. Paljon tuli luettua vielä tänäänkin ja lukuilo kupli sielussani.

Saatuani Helene Hegemannin Aksolotli: yliajon loppuun (222 s.) päätin tarttua johonkin hieman kevyempään ja luin Roald Dahlin Ilmarin Ihmelääkkeen (118 s.). Olen pitänyt kaikista lukemistani Roald Dahlin kirjoista kovasti ja pidin myös Ilmarin ihmelääkkeestä vaikka se oli hauska hieman erilaisella tavalla kuin esimerkiksi Iso kiltti jätti. Kenties Dahlin huumori on tässä vähän vinksahtaneempaa, mutta sellainen puree minuun.

Dahlin lukemisen jälkeen otin kirjapinoistani luettavaksi Torgny Lindgrenin Taiteilija Klingsorin. Lindgren ei ollut minulle entuudestaan tuttu kirjailija mutta luotettava kirjatoverini kehui tätä kirjailijaa vasta joten odotin Taiteilija Klingsoriltakin kovasti. Enkä odottanut turhaan sillä Lindgrenin huumori on juuri sellaista lämmintä ja ihmisläheistä, sellaista johon on helppo tarttua. Ihana kirja, josta tulee vielä oma bloggauksensa. Taiteilija Klingsorissa oli sivuja 173.

Vielä jotain mahtui lukumaratonille. Pierre Lemaitre on dekkaristi jota kehutaan blogeissa ja facebookin kirjaryhmissä mennen tullen. Minä en ollut lukenut Lemaitrelta kuin Alexin ja pidin siitä kovasti. Päätin ottaa vahingon takaisin ja aloittaessani maratonin puitteissa Irénen huomasin että hups, koukussa ollaan. Tämä kirjailija on kertakaikkiaan mahtava! Irénessä pääsin sivulle 171.

Luettu 24 h,  1306 s.

Sellainen lukumaraton! Kirjoitan vielä koontipostuaksen myöhemmin tänään, "miltä nyt maratonin jälkeen tuntuu" ajatuksella. Palataan siis ja hyviä lukuhetkiä jokaisen lauantaihin <3