sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Linda Olsson: Sisar talossani

Sisar talossani
Linda Olsson
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
243 s. 
2017
Gummerus








Arvostelukappale kustantajalta


En voi kuin aloittaa bloggauksen sanomalla: ihana, ihana Linda Olsson. Tämä kirjailija asteli maailmaani Kun mustarastas laulaa romaanin myötä jolloin ihastuin Olssoniin väkevästi. Häpeäkseni en tässä välissä ole lukenut Olssonin vanhempia teoksia, sopivaa hetkeä ei vain ole tullut - onneksi tuli Sisar talossani ja sai minut ihastumaan Olssoniin vielä vahvemmin.

On Maria ja hänen sisarpuolensa Emma. Maria odottaa Emmaa kylään Costa Bravan rannikolla sijaitsevassa kylässä, Emmaa jonka kanssa hän ei ole oikein koskaan päässyt läheiseksi. On kulunut kaksi vuotta edellisestä tapaamisesta ja tässä välissä Maria on aloittanut täysin uuden elämän. Hänen elämänsä tuntuu nyt olevan tasapainossa ja Mariasta tuntuu että Emma jollain tapaa hetkauttaa tätä tasapainoa. Pitäisi puhua asioista joiden läpikäymiseen hän ei ole valmis, pitäisi löytää jokin yhteys. Löytyvätkö oikeat sanat, löytyykö yhteys?

Kyllä, Linda Olsson on ihana. Luin tämän uuden käännöksen hetkellä jolloin lukujumi tuntui kolkuttelevan kotini ovea ja olin aloittanut useampaa varmasti todella hyvää kirjaa joista mikään ei vain tempaissut mukaansa. Nämä muutamat nimeltä mainitsemattomat kirjat jätin odottamaan oikeaa hetkeä ja päätin kokeilla josko Olsson toimisi... Ja Sisar talossani, rakastuin tähän kirjaan heti. Heti ensi sivuilta asti pystyin hymyillen toteamaan tässä olevan "minun kirjani", kirja johon on helppo rakastua.

Sisar talossani oli minulle jollain tapaa lempeä ja kaunis kirja - sellainen helposti nielaistava, helposti rakastuttava. Se ei kuitenkaan ole mitään "hömppää" vaan Olsson menee sisarten välisessä suhteessa syvälle, tavalla joka minun oli helppo ymmärtää - onhan minullakin kaksi siskoa. Siinä missä todellisten ystävysten välinen suhde, ei sisarten välinen suhde aina ole niin helppo. Minulla on lämpimät välit kumpaankin siskooni mutta tunnistan silti paljon sitä mistä Olsson kirjoittaa. Ennen kaikkea tunnistan sen että on oltava rohkea, päästettävä toinen ihminen lähelleen - se ei aina ole täysin yksinkertaista.

Sisar talossani pitää sisällään surua ja jopa toivottomuutta. Onko mahdotonta päästää toinen ihminen, niinkin läheinen kuin sisarpuoli, lähelle? Kun se toinen tuntuu kaukaiselta eikä oikein mitään yhteyttä löydy? Ja kuitenkin minä löysin kirjasta sen kaipaamani kauneuden, rohkeuden ja toivon. Olsson päästi minut sisään tuonne Marian taloon, hän päästi minut näiden kahden sisaren ihon alle. Ja osui samalla minun sieluuni.

Sisar talossani oli nautinnollinen romaani joka piti sisällään useita elämän sävyjä, mustasta kirkkaan keltaiseen.

Sisar talossani menee Helmet-lukuhaasteessani kohtaan 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis.

3 kommenttia:

  1. Olssonin vanhimmat kirjat lukeneena ja niistä pitäneenä mietin, että tämä taitaa kuitenkin olla kaikista parhain. Tässä on rosoa, säröä ja kipua, ihan sitä mitä elämässäkin on. Henkilöhahmokuvaus on myös omaa luokkaansa.

    VastaaPoista
  2. Tätä kirjaa on kehuttu niin paljon, että minäkin haluan lukea tämän. Laitetaan lukulistalle.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!