Martina Haag
Suomentanut Riie Heikkilä
212 s.
2017
Atena
Arvostelukappale kustantajalta
Olen lukenut jokin vuosi sitten yhden, ellen kaksikin Martina Haagin kirjaa. Jostain syystä mielikuvani kirjasta (tai kirjoista) ovat kevyehköjä tämän Olin niin varma meistä mennessä kuitenkin paljon syvemmälle.
Petra on kirjailija ja Anders tv-kasvo, molemmat tunnettuja omalla alallaan. Koti Tukholmassa, mökki saaristossa, lapsia ja koira. Kaikki on hyvää ja kaunista ja päälle päin kaikki onkin hyvin. Varoittamatta... räks, kaikki särkyy.
Haagin uuden romaanin kansi lupaa kenties värillään jotain kevyttä. Kansikaan ei tosin ole mikään iloinen vaan särkynyt sydän kertoo: jotain syvempää, jotain kipeämpää on luvassa. Luulen että varsinkin meille naisille jotka ovat joskus kokeneet eron joka koskee - meille tämä kirja on kuin tehty. Haag kuvaa niin sydämeen käyvästi eroprosessia että se herätti ainakin minussa muistoja, toi pintaan sen tunteen kun jätetään.
Kuten Annika täällä, minäkään en päässyt Haagin kyytiin aivan alussa. Luettuani kirjan kuvauksen mietin Petran päätyessä erämökin vartijaksi että mitäs hittoa? Pian tarina kuitenkin alkoi vetää, pääsin Petran ihon alle ja samaan aikaan omiin muistoihini. Luin Haagia junassa istuen, viihtyen sen parissa, ajan lentäessä. Jollain kierolla tapaa nautittava romaani, vaikka kertookin vaikeista aiheista.
Olin niin varma meistä vetää puoleensa jo nimellään. Ehkei se ole kaikkien romaani, mutta kuka tahansa nainen (niin, miksei mieskin) joka on joskus eronnut tai tullut jätetyksi voi helposti löytää Haagin romaanista itsensä.
Muissa blogeissa: Ullan luetut kirjat, Leena Lumi, Kirjasähkökäyrä
Olen miettinyt tämän lukemista - ja arponut asiaa nimenomaan siksi, että kansi viittaa kevyeen kertomukseen. Aihepiiri kiinnostaa kyllä. Tavallaan om vähän harmillista, jos kansi saa tekemään kenties vääränkinlaisia johtopäätöksiä kirjasta.
VastaaPoistaMinäkin olen sortunut monet kerrat jättämään kansikuvien perusteella kirjan lukematta. Onneksi blogikaverien postaukset ovat aukaisseet kirjoja ja olen lukenut sitten monta hyvää kirjaa.
VastaaPoistaMinä pidin eniten juuri luonnosta tässä kirjassa. Eroaihe on raskas ja olisihan Haag saanut siitä aikaiseksi todellisen kirjapommin. Nyt se oli selviytymistarina.
Tämä on vertaiskärsimyskirja niin monenlaiseen tilanteeseen, ei vain eroon. Minua ei ole koskaan jätetty, mutta olen seisonut pimeässä kuilun reunalla ja joutunut hyppäämään pimeään. Tässä on vahvin paniikin kuvaus, mitä olen ikinä lukenut!
VastaaPoista<3
Minunkin piti tarttua tähän kirjaan, kun sitä on kovasti käsitelty blogirintamilla. Se on hyvä kirja. Ja paljon on materiaalia upotettu rivien väliin. Oikeastaan se koko tunturimökinvartijan pesti on sitä sisäistä kamppailua, josta Petra yrittää saada tolkkua. Parasta itse kirjassa on se loppu kun aavemainen järvi ottaa syleilyyn. Siinä uudestisyntyy uusi vahvempi nainen.
VastaaPoista