Mikko Rimminen
393 s.
2017
Teos
Arvostelukappale kustantajalta
Fanityttö-86 täällä taas, hei. Olen ihaillut tavattomasti Mikko Rimmistä siitä lähtien kun luin Nenäpäivän ja faniuteni saavutti huippunsa kun rakastuin Pussikaljaromaaniin. Hippa ei tuottanu pettymystä ja tässä sitä ollaan, kirjoittamassa Rimmisen uusimmasta romaanista. Käteni hieman vapisevat näppäimistöllä sillä kirja oli jotain hurjaa. Jotain hurjan erikoista ja jotain hurjan upeaa. Löydänkö sanoja?
Mistä Maailman luonnollisin asia kertoo? Se kertoo Ernstistä, Berliinissä asuvasta miehestä joka käy töissä jonkinlaisessa virastossa. Erns on jokamies, tavallinen tyyppi joka sattuu vain eräänä päivänä törmäämään työpaikkansa kellarissa sijaitsevaan eräänlaiseen kuutioon. Ernstin elämässä alkaa yhtäkkiä tapahtua.
En ole ehkä ainoa Maailman luonnollisimman asian lukija joka kirjan aloitettuaan miettii "mitähän kettua?". Niin ajattelin, mietin että mitähän se Mikko tällä kertaa on keksinyt. Onneksi oli hyvää aikaa lukea ja päätin ottaa kunnolla ajan kanssa selvää mistä tässä on nyt kyse.
Rinnakkaistodellisuudet, ihmismielen rajojen ulkopuolelle hyppääminen. Vau.
Varustauduin isolla kahvikupilla ja pienillä eväillä sohvannurkkaan ja aloin lukea. Seuraavan kerran kun havahduin Maailman luonnollisimman asian parista oli aikaa vierähtänyt tunti ja kahvi jäähtynyt. Mitä tästä voimme päätellä? Rimminen oli ottanut minut vertaiskuvainnollisesti syleilyynsä, hän oli avannut minulle oven tämän kirjan maailmaan. Maailmaan joka oli erikoinen, sillä tavalla erikoinen että hymyilen yhä sitä muistellessani ja pudistelen ihailevasti päätäni. Fanityttö-86 ei ollut taaskaan väärässä odottaessaan tältä kirjalta paljon.
Maailman luonnollisin asia on erilaista Rimmistä ja olen tavattoman onnellinen että hän on päättänyt ottaa askeleen tuntemattomaan, hypätä aitojen yli ja ottaa minut lukijana sinne mukaan. Varmasti kaikki tämän kirjan lukijat eivät tuota aitaa ylitä mutta ne joille tämä aukeaa - nautitte!
En edes väitä että Maailman luonnollisin asia olisi kaikkineen auennut minulle täydellisesti, että olisin ymmärtänyt jokaisen pienimmän yksityiskohdankin. Rimmisen ajatus ja kynä kulkee hirmuista vauhtia (tai sormet näppäimistöllä) ja tällainen lukijareppana jää toisinaan pohtimaan että mitähän nyt...? Kaikkea en jäänyt pitkiksi ajoiksi pohtimaan eikä se kokonaisuutta haitannut, pysyin kyydissä hienosti.
Fanityttöyteni on vankkumatonta, ihailen Maailman luonnollisimman asian jälkeen Mikko Rimmistä vielä enemmän. Rimmisen taiturointi kielen kanssa on mahtavaa ja kun hän on nyt uskaltanut vielä ottaa tämän hypyn tuntemattomaan, rinnakkaistodellisuuteen... Sanani ovat lopussa.
Maailman luonnollisin asia on osa #satasuomalaista2017 -haastetta.
Siis Rimminenhän on kielinero! Pakko on ihailla. Minä vaan koin, että toistoa ja systeemeitä oli liikaa. Toki tiesin että tässä kokeillaan, mutta silti. 4 tähteä annoin motkotuksistani huolimatta, huomasitko ❤︎
VastaaPoistaRiitta, huomasin vasta kommentoituani. :) Kyllähän tässä oli erilaisia systeemejä, minä vaan jotenkin lumouduin niistä ja tipahdin tähän maailmaan täysin. Tämä oli "minun kirjani". <3
PoistaJo kansi hurmaa kissaihmisen. Täytyy lukea ensin hyllystä löytyvät Rimmiset kyllä alta pois. :) /Tiia
VastaaPoistaTiia, Pussikaljaromaani ja Nenäpäivä ovat mahtavaa luettavaa ne ovat vanhhemmista Rimmisistä suosikkini <3
PoistaRimminen on omaa laatuaan ja lajiaan, fanitan myös! Minusta taas Pölkky on kirjoista paras - kaikessa äärimmäisyydessään. Näitä ei voi "lukaista", vaan on oikeasti luettava.
VastaaPoista