tiistai 28. helmikuuta 2017

Sylvia Plath: Lasikellon alla

Lasikellon alla
Sylvia Plath
Suomentanut Mirja Rutanen
238 s. 
1975 
Otava








Lainattu kirjastosta


Olen lukenut Lasikellon alla vuosia sitten, aikana jolloin luin kaikki mielenterveysongelmista kertovat romaanit joista vain kuulin. Luulen että minulle olisi tuohon aikaan tehnyt hyvää lukea jotain hieman kevyempää - tai edes jostain aivan muusta aiheesta. Mutta minkäs sille voi, tuo aihe kiinnosti ja veti puoleensa niihin aikoihin. Vertaistukea, sitä varmaankin hain.

Lasikellon alla ei herättänyt silti takakansitekstinsä tai edes alkunsa perusteella juurikaan muistikuvia. Tosin olen lahjakkaasti unohtanut paljon muutakin mitä noina vuosina tapahtui, joten en huolestuisi siitä että olen unohtanut tämän vaikuttavan kirjan vaan nyt sain nauttia siitä niin sanotusti uutena lukukokemuksena.

Lasikellon alla kertoo Esther Greenwoodista, lahjakkaasta opiskelijasta joka lähtee stipendin turvin New Yorkiin. Kaikki on ilmaista ja suurkaupungin ilot (ja vaarat) ovat tarjolla. Moni olisi Estherin sijassa onnellinen ja hänkin on aluksi: äkkiä hän vain alkaa tuntea olonsa yhä vieraammaksi ja vieraammaksi ihmisten keskellä. Palattuaan kotiin alkaa Estherin todellinen alamäki joka lopulta päätyy sairaalakierteeseen. Löytyykö toivoa?

Ei liene edes tarpeellista kertoa että Sylvia Plath tunnetaan ennen kaikkea runoilijana ja Lasikellon alla on hänen ainoa romaaninsa. Vaikka kyseessä onkin romaani ja pääroolia näyttelee fiktiivinen hahmo, pohjautuu Lasikellon alla Plathin omaan elämään ja omiin kokemuksiin. Juuri se tekee kirjasta niin riipaisevan, niin kipeän. Nämä tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet, Plath on oikeasti kokenut näitä tunteita. Ja minä pystyin samaistumaan moniin kirjassa kuvattuihin tunteisiin.

Vaikka hoitomuodot ovat toki muuttuneet paljon kuluneiden vuosikymmenten aikana, on Plathin romaanissa sellaistakin minkä varmasti moni lukija tunnistaa tähän hetkeen kuuluvaksi vielä nytkin. Se on nimittäin tunteet, tunteet joita Esther kirjassa kokee. Vaikka diagnoosit ja hoitomuodot muuttuvat, tunnetilat pysyvät samanlaisina. On sama olisiko psyykkisistä sairauksista kärsivä lukija lukenut kirjan sen ilmestyessä vai luetaanko sitä nyt, vuonna 2017 - ne tunteet, ne kipeät tunteet ovat samat, Plathin hienoon kuvailuun voi samaistua yhtä vahvasti.

Ja kuitenkin, on valoa tunnelin päässä, on toivo. Lasikellon alla antaa vertaistukea, se antaa toivon siitä että parantua voi. Lähetän ajatuksen jonnekin sinne Sylvia Plathille, kiitos että kirjoitit tämän.

35 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu bloggaus. ♥ Lasikellon alla on hieno romaani, ja tosiaan toiveikas. Onkin surullista ajatella Sylvia Plathia, mutta onneksi hänen tuotantonsa elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos <3 Tämä toi minulle Plathin ikään kuin eloon ja haluan ehdottomasti tutustua hänen tuotantoonsa paremmin.

      Poista
  2. Mietin, että uskallanko lukea tätä, mutta jos toiveikkuutta löytyy, niin ehkä kokeilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii, tässä on tosiaan ehkä yllättävänkin paljon toivoa joka taas tuo hieman valoa vaikeaan aiheeseen. :)

      Poista
  3. Tosi kiinnostavan oloinen kirja!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Ehkä hienoin tästä aihealueesta kirjoitettu kirja. Omassa kirjoituksessani kutsuin tätä mikroskoppisen tarkaksi elämään väsymisen kuvaukseksi. Tämän lukemiseen tietysti vaikuttaa myös tietoisuus Plathin kohtalosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, olen lukenut todella paljon tästä aiheesta, monenlaisia kirjoja ja tämä oli kyllä hieno. Totta kai tietoisuus Plathin kohtalosta vaikutti lukemiseen mutta silti - se toivo oli minun silmiini läsnä, ja se oli tärkeää.

      Poista
  5. Olen lukenut tämän joskus lukiovuosina, mutta en muista nimeä ja kansikuvaa enempää. Pitäisi varmaankin lukea joskus uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, jos aihe ja Plath yhtään kiinnostaa niin tähän kannattaa jossain vaiheessa tutustua.

      Poista
  6. En ole lukenut, varmastikin hyvin koskettava kirja. Surullinen kohtalo Plathilla. Onneksi lääkkeet ja hoitomuodot antavat nykyisin enemmän toivoa masennuspotilaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, oli kyllä koskettava. Lääkkeet ja erilaiset terapiamuodot (sekä muunlainen hoito) tuovat monille apua masennukseen, onneksi ajat ovat muuttuneet.

      Poista
  7. Olen lukenut aikoinaan Lasikellon, tosin aika hätäisesti mutta sitäkin tarkemmin olen lukenut hänen päiväkirjojaan. Plath-kausi löytyy siis minullakin menneisyydestä :) Kirjoituksesi innostaa tarttumaan uudelleen Plathiin! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mrs Karlsson, kiitos vinkistä, minäkin haluan ehdottomasti tarttua Plathin päiväkirjoihin! <3

      Poista
  8. Kiitos, kun palautit mieleen tämän! Lisäsin tämän lukulistalleni taannoin, mutten ole tullut lainanneeksi. En ehkä tälle keväälle halua mitään kovin surullisia kirjoja, mutta jos tämä on kuitenkin toiveikas sävyltään, niin kenties tämän aika voisi olla piankin. Viimeistään kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, sopivalle hetkelle kun on valmis johonkin hieman surullisempaan teokseen, voin suositella tätä lämpimästi. <3

      Poista
  9. Minulla on tämä hyllyssäni enkuksi, mutta ei ole tullut sopivaa hetkeä lukea sitä. Sylvia Plathin itsemurhasta tietoisena tulee kirjaakin varmaan tulkittua hieman toisella tavalla ja mainittu toiveikkuuskin voi kenties näyttäytyä vain näennäisenä (minähän olen realisti eli siinä missä jotkut parantuvat, jotkut sen sijaan eivät). Mutta paha sanoa, kun en ole lukenut. Paljon muuta mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta olen lukenut: myös tietokirjallisuutta. Ehkä luen tämän seuraavaan klassikkohaasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minäkin toki tiedän Plathin itsemurhasta. Luin kuitenkin Lasikellon alla ennen kaikkea romaanina enkä ainoastaan omaelämänkerrallisena kirjana ja minusta tässä oli kyllä toivoa. Tietenkin, monet parantuvat mutta kaikki eivät, mutta masennuksenkin kanssa voi oppia elämään (okei, jos ei suostu syömään lääkkeitä niin sen kanssa eläminen on varmasti vaikeampaa).

      Poista
    2. Itse en mitenkään kyennyt irrottamaan tätä kirjaa Plathin elämästä, josta seurasi, että en nähnyt kirjassa oikeastaan mitään toiveikkuutta. Ennemminkin niin, että sekin toivo, mitä kirjassa on tuntuu entistä surullisemmalta, koska tietää, että Plath teki itsemurhan.

      Sanon tämän nyt tässä sen vuoksi, että tämäkin puoli on hyvä tietää ennen kuin tämän kirjan lukee. Itse välttelin kirjan lukemista vuosia, koska en kokenut olevani siihen tarpeeksi vahva.

      Poista
    3. Omppu, minä toki tiesin Plathin itsemurhasta mutta irrotin sen silti enemmän romaaniksi. Sehän on niin että ihmiset näkevät eri kirjat eri tavoilla ja minun silmiini se ainakin on rikkaus.

      Poista
    4. Toki on rikkaus ja siksi halusinkin tuoda esiin, että kaikki eivät välttämättä koe samalla tavalla kuin sinä. Vaikka viime kesänä tämän kirjan luinkin, niin edelleenkin ajattelen, että ihan mihin tahansa hetkeen ja tunnetilaan tämän lukeminen ei sovi.

      Poista
  10. Lasikellon alla on tosiaan ajaton depressiokuvaus ja muistaakseni todella hienosti suomennettu.

    VastaaPoista
  11. Tämä täytyy ehdottomasti lisätä luettavien listalle, miten se sieltä onkin jäänyt pois! Kirjoitat kirjasta hurjan kauniisti, tuli tunne että tämä täytyy lukea ja pian! (Toisaalta nuo päälle 10 konkreettisessa pinossakin vuoroaan odottelevaa kirjaa hieman kuumottelevat niskaan, mutta katsotaan.. Ehkä pian voi olla vaikkapa kesälläkin :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, luettavien lista kasvaa aina uhkaavasti kun kiertelee kirjablogeissa :D Mullakin on lukupino, siis konkreettinen ja tuntuu että vähän liian usein lisään siihen kirjoja jotka on "pakko" lukea ihan pian :D

      Poista
  12. Lasikellon alla on varmastikin sellainen teos, jonka arvo säilyy, juuri omakohtaisuuden ja henkilökohtaisuuden vuoksi. Riipaisevaa, että monen loistavan teoksen syntymään on vaadittu kärsimystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, totta! Se henkilökohtaisuus, Plathin tuska, se on varmasti juuri se juttu tässä kirjassa.

      Poista
  13. En ole Plathilta lukenut muuta kuin jonkin yksittäisen runon joskus vuosia sitten, kun hänen tuotantonsa tuli opiskeluaikoina vastaan. Hirmuisen traaginen kirjailijakohtalo jäi mieleen, mutta kipinää lukea Plathia enempää ei syttynyt. Runoja hieman vierastan, mutta ehkäpä tämä romaani voisi olla enemmän minun makuuni.

    VastaaPoista
  14. Olen kyllä kuullut romaanista, mutten ole koskaan tiennyt, mistä se kertoo. Kirjoituksesi sai mielenkiintoni heräämään - itsekin rohmuan kovasti tämäntyyppisiä teoksia. Ne ovat tarjonneet jälkikäteenkin suuresti vertaistukea ja on samaan aikaan sekä surullista että huojentavaa huomata, että niin moni muukin on kokenut ja tuntenut samanlaisia asioita kuin minä itse.

    VastaaPoista
  15. Tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea jossakin vaiheessa. Olen viime aikoina lukenut aika rankkoja kirjoja (Hanna Haurun Jääkansi oli muun muassa todella vavisuttava). Nyt tarvitsen tilapäisesti jotakin kevyempää, sillä menen vähän liian tunteella mukaan kirjoihin. Mieli on ollut joidenkin kirjojen aikana ja jonkin aikaa lukemisen jälkeenkin matalalla.

    VastaaPoista
  16. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta ja itse asiassa se on ollutkin minulla lukulistalla jo todella kauan. Pitänee oikeasti laittaa toimeksi. Varsinkin, jos kirja herättää myös toiveikkuutta. Tällä hetkellä voin lukea kirjoja, jotka ovat ehkä koskettavia tai jopa traagisia, mutta toivottomuutta en halua.

    VastaaPoista
  17. Tällaisen kirjan lukeminen vaatii tietynlaisen mielentilan. Luen yleensä kirjoja rentoutuakseni. Välillä on mukava oppia jotain uutta vaikka eri kulttuureista. Mutta surulliset tositarinat - niitä en oikein osaa lukea.

    VastaaPoista
  18. Nämä mielenterveysjutut ei oikein houkuttele luettavana, vaikka miten olisi tärkeä aihe.... Haluan mielummin lukea jotain kevyempää tai vähemmän haastavaa ihan oman mielenterveyden takia.

    VastaaPoista
  19. Tästä olen kyllä kuullut, mutten oikeastaan ole edes tiennyt mistä kirja kertoo. Nyt kun tiedän, se kiinnostaa varovaisesti. Varovaisesti siksi, että se kuulostaa hyvin rankalta. Pitää odottaa oikeanlaista hetkeä lukemiseen.

    VastaaPoista
  20. Kiitos vinkistä, tämä menee sille listalle, josta napsitaan kun sopivaa osuu eteen, vaikkapa kirjastossa maleksiessa. Kirja vaikuttaa monelta kannalta kiinnostavalta (masennus ja sen hoito, ajankuva, käännös), sen lisäksi että Plath nimenä velvoittaa tutustumaan.
    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!