Luettuani Kirjojen kamarin ihanan Katjan bloggauksen kirjojen moittimisesta ja kirjoista kirjoittamisesta, ajatukseni alkoivat lentää. Olen muutaman päivän pyöritellyt tätä aihetta päässäni, kirjoittanut siitä lyhyesti Lukutoukan kulttuuriblogiin ja tullut siihen tulokseen että myös minun täytyy ehdottomasti blogata aiheesta.
Luulen että jotkut blogini lukijoista pohtivat kiivaasti enkö minä koskaan lue huonoja kirjoja. Vastaus tuohon ei ole aivan yksiselitteinen, mutta ansaitsee mielestäni selityksen. Ensinnäkin: jos kirja on oikeasti mielestäni huono, en lue sitä loppuun. Kirjat, lukeminen ja kirjarakkaus ovat suuri osa elämääni ja haluan Nauttia siitä isolla N kirjaimella - en lukea huonoja kirjoja ja tulla pahalle tuulelle.
Toisekseen: jos olen lukenut kirjan josta en voi sydämestäni kirjoittaa positiiviseen sävyyn, en bloggaa siitä. Tämänkin olen sallinut itselleni vasta jokin aika sitten, sillä pitkään tapanani oli kirjoittaa jokaisesta luetusta kirjasta. Tahdon kuitenkin Lukutoukan kulttuuriblogin säteilevän omaa positiivisuuttani ja kirjarakkauttani, enkä tahdo kirjoittaa kirjasta moittivaan sävyyn tai täysin kriittisesti. Tämä jo senkin vuoksi etten saa itse kriittisestä kirjoittamisesta mitään iloa mutta kirjoittaessani kirjan hyvistä puolista - silloin säteilen täällä ruudun toisella puolella.
Sillä minä en ole ammattikriitikko, en kirjoita kirjoista työkseni. Lukutoukan kulttuuriblogi on harrastukseni rakkaudesta kirjallisuuteen ja tuo rakkaus säteilköön voimakkaasti bloggauksistani. Toki, jos hyvässäkin kirjassa on jokin elementti joka ärsyttää minua, tuon sen esiin, mutta teen senkin sopuisasti ja hyvässä hengessä. Omalla tyylilläni.
Uskon ja tiedän että tyylini ärsyttää joitakin ihmisiä. Se etten kritisoi lukemiani kirjoja. Se on elämää. Onneksi löytyy teitäkin, ihanat lukijani, jotka pidätte positiivisuudestani ja jaksatte pysyä Lukutoukan matkassa. <3
Kirjablogistaniaan mahtuu monenlaisia blogeja, monenlaisille lukijoille. Blogistaniasta löytyy kriittisempiä blogeja kuin lukutoukka, eikä tämän kirjoitukseni tarkoitus ole mitenkään väittää etteivätkö hekin rakastaisi kirjoja ja kirjallisuutta. Kyllä, rakastavat varmasti. Mutta niin monta kuin blogejakin on, niin monta erilaista bloggaajaa. Jokainen tyylillään - ja jokaisen tyylille varmasti löytyy lukijoita.
Vastaisuudessakaan Lukutoukan kulttuuriblogista ei tule löytämään kriittisiä arvioita. Mutta kirjat joista kirjoitan positiivisesti ja kehuvasti - ne sanat tulevat suoraan sydämestäni, rakkaudesta juuri sitä kirjaa ja kirjailijaa kohtaan. Aidolla tunteella.
Jos jaksoit lukea tänne saakka, pus sinulle! Nautitaan kirjoista ja lukemisesta, jokainen omalla tyylillämme. Ja sunnuntaina 12.2. vietetään Lukurauhan päivää, silloin rentoudumme jokainen lukemaan yksin tai seurassa, eikös vaan?
Olet asian ytimessä! Aivan mahtava kirjoitus. Inspiroit monia omalla lukutyylilläsi, minuakin. Me ei olla ammattikriitikoita, ja ellei sellaiseksi tietoisesti ammatiltaan halua, voi kirjoittaa blogiinsa juuri niin kuin parhaalta tuntuu.
VastaaPoistaTällä on hyvä alottaa maanantai 😊
Disa, on ihanaa jos inspiroin sinua ja muitakin <3 Halaus ja pus sinne kauas!
PoistaKrista, hyvä postaus ja hyvät perustelut hyvälle lähtökohdalle, jonka olet tehnyt selväksi itsellesi! Kriitikon tehtävänä on työnsa puolesta postata annetuista kirjoista, mutta meille tämä on hauska ja antoisa harrastus, joka on hyvä sellaisenaan.
VastaaPoistaItse opettelin varsinaisen Jaakobinpainin kautta jättämään kirjan kesken, jos se ei istu lukuvireeseen. Silkkoja negatiivisia mietteitä herättävät palautan läpinöittä kirjastoon, hyllyyn tai laitan kiertoon. Ne, joihin tykästyy ja jotka innostavat saavat sormenpäät kutiamaan halusta näppäimille, mutta myös ajatuksia herättävistä - vaikka negatiivisiakin - on ihan omien tunteiden analysoimiseksi ja selventamiseksi haastavaa kirjoittaa. Aito teksti on paras teksti, joten taaplataan kukin tyylillämme lukurauhan merkeissä:)
Takkutukka, niinpä! Minun ei ole mikään pakko postata kirjoista joita en pysty aidosti kehumaan, joten jätän ne surutta kesken - tai bloggaamatta. Ja juuri se aitous, se on kaiken lähtökohta <3
PoistaOn ihanaa että jokainen bloggari kirjoittaa omalla tyyillään. Positiivisuuden kautta kirjoittaminen ei (kuten tuossa hienosti sanotkin) tarkoita sitä, etteikö lukemaansa voisi tarkastella myös kriittisesti, jos aihetta on, mutta kritiikinkin voi esittää niin monella tavalla. Rakentava kritiikki vie kirjallisuutta aina eteenpäin.
VastaaPoista<3
Kaisa Reetta, jokainen tosiaan kirjoittaa omalla tyylillään. Jos jokin asia kirjassa ärsyttää niin paljon että sen jostain syystä haluan erityisesti bloggauksessani esiin tuoda, on minulle tärkeää tuoda se positiivisuuden kautta esiin. :)
PoistaMukavaa, kun olet löytänyt oman tyylisi kirjoittaa blogia. Tämä on kiva harrastus!
VastaaPoistaOmassa blogissaan voi toki kirjoittaa mistä haluaa ja miten haluaa. En ymmärrä, miten tässä voi olla kenelläkään mitään valittamisen paikkaa. Itse ajattelen, että jollei blogini tyyli jota kuta miellytä, hän varmaan etsii luettavaa jostain muualta ja minä voin jatkaa bloggaamista omalla tyylilläni. :) Bloggausintoa sinulle <3.
VastaaPoistaMarika, omassa blogissaan voi tietysti kirjoittaa miten ja mistä haluaa. Tiedän kuitenkin että joitakin ihmisiä on pohdituttanut se että kirjoitan lukemistani kirjoista positiivisesti. Sainkin facebookissa kommentin että on monen kirjaihmisen kannalta hyvä asia että toin lähtökohtani lukea ja blogata esille. Bloggausintoa myös sinulle <3
PoistaLukuilo on blogini tunnus ja siihen kuuluu sellaiset kirjat joista yleensä pidän. Hutejakin tulee, mutta sehän on elämää. Sitä vain haluaa antaa mahdollisuuden ja joskus se onnistuu, joskus ei. Mehän ollaan kaikki erilaisia lukijoita ja lukumaku on eri kaikilla.
VastaaPoistaMinustakin tämä on kiva harrastus :)
Lukuiloa :)
Mai, lukuilo, sepä se. <3 Huteja tulee minullekin, mutta jos se on todellinen huti niin siitä en yleensä bloggaa. Minäkin menen usein blogitovereiden vinkkien mukana ja aina eivät lukumaut vain ole samanlaisia. Lukuiloa ja halauksia sinullekin <3
PoistaKrista, onpa kiva että jatkoit ajatusta vielä täälläkin :) Minustakin sinne myönteisyyden sekaan mahtuu oikein hyvin myös (sopuisasti :)) esitettyjä ajatuksia siitä, että jokin juttu ei toimi - sopuisa pohdiskelu on eri asia kuin se sellainen moittiminen, jota minäkään en koe omakseni.
VastaaPoistaMarikaOksaa komppaan siinä, että ne, joita bloggaajan tyyli ei miellytä, voivat etsiä itselleen sopivampaa luettavaa muualta :)
Kirja- ja kirjoitusiloa sinulle <3
Katja, tämä herätti minussa niin paljon pohdiskelua että oli pakko kirjoittaa ajatukset myös bloggauksen muotoon. Yleensä bloggaukseni ovat hyvinkin myönteisiä mutta joskus sinne sekaan mahtuu myös sitä mikä häiritsi - mutta sopuisasti, kiltisti sanottuna. Blogistaniaan mahtuu monenlaisia blogeja, jokaiselle omansa. :) Luku- ja kirjoitusiloa sinullekin <3
PoistaJokaiselle bloggaajalle muodostuu ikioma tyyli, joka ilmeisesti kuvaa tätä ihmistä muutoinkin. Siksi onkin niin kiva seurata bloggaajaa pitempään - hänestä tulee ikäänkuin oma fiktiivinen persoonansa. :)
VastaaPoistaEi kai sitä voi olla kuin itsensä. Minä esim. en tiennyt aloittaessa yhtään, mitä blogistani tulee, mistä aiheista kirjoitan ja minkä tyylisesti ja haluanko edes jatkaa kovin pitkään. Sen tiesin, että en kirjoita kaikesta lukemastani, koska se ei olisi kiinnostavaa. Parin vuoden sisällä blogista alkoi löytyä jotain profiloitumista.
Moni on pitänyt minun tyyliäni ajoittain räväkkänä. Itse koen vain, että näin minun pitää kirjoittaa. Kirjoitan rohkeasti sellaisesta mikä askarruttaa ja olen valmis keskustelmaan ja väittelemään esiin nostamistani asioista vaikka kuinka pitkään, koska se kiinnostaa minua. Sopuisasti tietenkin.
Krista, pohdit kiinnostavasti omaa rakastettavaa ja hyväntahtoista tyyliäsi. Ei kenelläkään ole oikeutta puuttua siihen. <3
Jokaisen käsiala on hänen omansa ja ainutlaatuinen.
Komppaan Marjattaa.
PoistaItse bloggaan tyylilläni, ja nautin lukemisesta.
Olen ajatellut, että kirjabloggarit ovat älykästä porukkaa ja ymmärtävät monenlaisia tyylejä. Tyylejä on kirjallisuudessakin.
Minusta jo tunnustettuja klassikoita voi pöyhiä vähän syvemmältäkin ja kriittisestikin.
Uusista kirjoista minusta hiljaisuus voi olla kritiikkiäkin pahempaa. Kritikin pitää olla toki totuudellista ja perusteltua. Itse kritisoin helposti kirjoja, jotka koen ivallisiksi jotain arvokasta tai haurasta kohtaan. En pidä, että joitain hyväntahtoisia ryhmiä asetetaan ikävään valoon. Yksilön käytös voi olla moitittavaa, mutta yleistämisessä pitää olla varovainen ... Viime kädessä jokainen bloggari on vastuussa kritiikeistään.
Tsemppiä valitsemallasi tiellä, positiivisuus perii blogistaniakin :)
Ja minä komppaan Jokkea siinä, että kirjailijalle pahinta on täysi hiljaisuus. Kun lehtikritiikit ovat niin vähäisiä määrällisesti ja joskus laadullisestikin nykyään, niin on hyvä, että blogeja on olemassa.
PoistaEn pidä myöskään mistään teennäisestä.
Tiedän, että olen joskus ymmärtämättömyyttäni kyseenalaistanut jotain toiselle arvokasta - siinä on kriittisyyden vaara.
Tämä on kiinnostava aihe - ah voisin lukea vaikka päivät pitkät muiden ajatuksia bloggaamisesta, minusta se on niin kiehtovaa - ja itse tarkastelen tätä usein kahdelta suunnalta, koska samaan aikaan olen itse bloggaaja että ahkera blogien lukija.
VastaaPoistaMinusta sinun tapasi blogata on yhtä hyvä kuin kenen tahansa muunkin. Jos ei kirjoita jokaisesta lukemastaan kirjasta, niin päätös blogata vain hyvistä kirjoista on oikein hyvä päätös. Olisi outoa valita bloggaavansa vain niistä kehnoista...
Minä bloggaan kaikista lukemistani ja koska joskus niitä huteja tulee, niin sitten bloggaan sen mukaisesti. Jos en pidä, niin en pidä, ja kerron sen. Toki perustelujen kera niin hyvin kuin osaan. Moni kirja on hyvä, mutta ei loistava, joten mainitsen myös siitä. Blogini pursuaa keskinkertaisen hyviä kirjoja, mutta se on oman kirjatieni realismia. Hehkutan kun kirja on ollut super. Se on minun tapani.
Lukijana kaipaan usein myös niitä kriittisempiä arvioita. Se johtuu siitä, että kun joku kirjoittaa laidasta laitaan positiivisia ja vähemmän positiivisia, niin toisen kirjamausta saa paremman käsityksen. Tietää mitkä jutut eivät nappaa, mitkä nappaavat. Huomaa, että osuvatko kirjamaut yksiin ja saa poimittua sieltä joukosta itselleen luettavaa. Jos joku hehkuttaa harvoin kirjoja, niin sitten kun hän sen tekee, nappaan kirjat heti lukulistalleni - tiedän, ettei hän hehkuttaisi, ellei ne ole just napakymppejä. Pelkästään positiivisten arvioiden lomasta on joskus vaikea arvailla, mikä voisi sopia itselleni luettavaksi. Lukuvinkit ovat itselleni tärkeä pointti, kun kirjablogeja seuraan. Mutta ei ainoa, vaan luen blogeja laidasta laitaan, enkä tosiaankaan jokaisesta blogista lähde kirjavinkkkejä edes hakemaan.
Mutta Krista, olen lukijasi ja oikein tyytyväinen sellainen, joten jatka samaan malliin, tämä ei nyt ole vihje sinulle, vaan yleisesti ajatuksiani blogeista. :)
Hyvä postaus. Mielenkiintoista lukea monenlaisia näkökulmia näistä jutuista! Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että lukeminen on harrastus, mistä pitää voida nauttia, ja en jaksa lukea niitä kaikista huonoimpia kirjoja loppuun. Sinulta olen saanut monta hyvää kirjavinkkiä positiivisista arvioista. :) Harvoin muutenkaan jätän itseäni kiinnostavaa kirjaa lukematta jonkun kirjoittaman negatiivisen arvion vuoksi.
VastaaPoistaTämä on ehdottomasti tärkeä aihe! Itselleni tulee välillä "huono-omatunto", kun bloggaan jatkuvasti positiivisista lukukokemuksista, mutta olet bloggauksessasi saanut hyvin puettua sanoiksi sen, miksi positiivisia bloggauksia tulee niin paljon. Koska kyseessä on kuitenkin harrastus, niin eihän sitä ehdoin tahdoin kannata alkaa huonoja kirjoja lukemaan tai jatkamaan. Kuten aika moni muukin kommentoija on jo sanonut :D
VastaaPoista