Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Ikuisesti merkitty
Emelie Schepp 
Suomentanut Hanna Arvonen
381 s. 
2017
HarperCrime








Arvostelukappale kustantajalta


Emelie Scheppista ja hänen dekkarisarjan avauksestaan on kirjoitettu jo useammassa kirjablogissa ja se sai hyvin positiivisen arvion myös Helsingin Sanomissa. Suljettuani Ikuisesti merkityn kannet mietin hetken ja totesin: en ihmettele. Ikuisesti merkitty on monelta suunnalta katsottuna ihan hemmetin hyvä kirja.

Emelie Schepp tutututti minut Jana Berzeliukseen, syyttäjään joka pääsee (vai joutuu?) Ikuisesti syytetyssä tiukasti osaksi poliisitutkintaa. Maahanmuuttoviraston johtaja löydetään kuoliaaksi ammuttuna olohuoneestaan ja epäilyten joukossa on hänen vaimonsa. Tutkinnassa on kuitenkin useampikin iso mutta kuten se että talosta löydyy lasten kädenjälkiä - talosta jossa ei lapsia asu. Kun sitten muutamaa päivää myöhemmin rannalta löytyy ase ja aseen luota nuoren pojan ruumis jolla on tapettu myös aiemmin kuollut uhri ollaan yhä syvemmällä rikosten maailmassa. Ja yhä syvemmälle tuohon maailmaan ajautuu myös Jana.

Mai totesi Kirjasähkökäyrä -blogissaan uuden dekkaritähden syttyneen. En voi kuin yhtyä tähän mielipiteeseen sillä Emilie Scheppillä on selkeästi hallussaan kyky luoda vetävä, koukuttava dekkari. Jännityksen lisäksi Ikuisesti merkitystä löydyy kaipaamaani persoonallisuutta ja tuoreutta jonka lasken hyveeksi varsinkin meille joille dekkarit ovat tuttuja. Vaikka pidän myös dekkareissa sellaisesta "tutusta ja turvallisesta" niin ei sitäkään jaksa loputtomiin. Tarvitaan myös tällaista kuin Emilie Schepp joka on persoonallinen.

Persoonallisuutta Ikuisesti merkittyyn tuo jo Jana Berzelius. En voi sanoa ainakaan välittömästi ihastuneeni Janaan hahmona, hän on nuori ja todella älykäs mutta kovin, kovin kylmä. Janaa ei nimittäin hätkähdytä oikeastaan mikään mikä vastaan tulee. Mutta Ikuisesti merkityn edetessä Janastakin löytyy inhimillisyyttä, sellaisia piirteitä jotka saivat minut lämpenemään enemmän tälle hahmolle. Sekin kertoo paljon Ikuisesti merkitystä: Schepp on luonut sarjan päähenkilöstä sellaisen joka avautuu lukijalle pikku hiljaa ja uskon sarjan edetessä Janan puhkeavan vielä omalla tavallaan "kukkaansa", varsinkin meitä lukijoita ajatellen.

Ja sitten Scheppin rakentama juoni. Siitä ei koukkuja puutu. Ei puutu vauhtiakaan, enkä aivan herkimmille lukijoille lähtisi Ikuisesti merkittyä suosittelemaankaan: mutta meille dekkariketuille, meille tämä kirja on tullut kuin lahjana... taivaalta? Vaikka niin. Sain yllättyä kirjan edetessä useaan kertaan joka on minulle ja varmasti monelle muullekin dekkariketulle hyvä asia. Yllättävyys ja hätkähdyttävät ratkaisut, sen Schepp näköjään osaa.

Käännös on kertakaikkiaan onnistunut. Hanna Arvonen on tullut tutuksi minulle jo useammasta käännöskirjasta ja hänestä on hiljalleen muodostumassa nimi jonka näkeminen suomentajana ilahduttaa kovasti. On mukavaa että on sellaisia "takuukääntäjiä" joihin luottaa ja joiden suomennokset tekevät lukukokemuksesta todella hyvän. Arvonen on yksi sellaisista!

Kuten jo aiemmin mainitsin, Ikuisesti merkitty on meille dekkariketuille, lukijoille jotka emme kaihda vauhtia ja nopeita käänteitä dekkarilta. Miten mahtavaa onkaan tietää että tämä on sarjan aloitus - odotan jo jatkoa!