maanantai 27. helmikuuta 2017

John Williams: Augustus

Augustus
John Williams
Suomentanut Ilkka Rekiaro
429 s. 
2017
Bazar







Arvostelukappale kustantajalta



Jos Augustuksen olisi kirjoittanut minulle ennestään tuntematon kirjailija olisin vähintäänkin suhtautunut kirjaan varoen. En olisi ollut siitä etukäteen niin innostunut kuin nyt olin. Mutta nyt kun Augustuksen oli kirjoittanut John Williams, ihana John Williams, odotukseni olivat korkealla.

Vuonna 1972 alunperin ilmestynyt Augustus vei minut maailmaan jota en tuntenut. Toki olen varmasti kuullut muinaisesta Roomasta ja keisari Augustuksesta koulun historian tunneilla ja onhan tuo maailma jo Asterixeistakin tuttu. Silti tuntui että samalla tavalla kun John Williams otti Augustuksen kanssa ikään kuin hypyn tuntemattomaan, otin minäkin kirjan kannet avatessani. Hieno hyppy John Williamsilta, sanoisin ja kyllä minäkin nautin tästä matkasta ennestään vieraaseen maailmaan.

Augustus siis toi Gaius Octaviuksen, tulevan keisari Augustuksen, lähemmäs minua. Kyseessä ei kuitenkaan ole tietokirja vaan fiktiivinen romaani joka koostuu kuvitteellisista kirjeistä, päiväkirjamerkinnöistä ja muistelmista. Aineksista, joista Williams on keittänyt kasaan romaanin jonka maailmaan oli helppo upota. Rooman valtataistelut, juonittelut ja poliittiset kriisit, mutta myös Gaius Octaviuksen oma elämä - perhe, ystävät ja viholliset. Sitä on Augustus ja ennen kaikkea Gaius Octaviuksen oma, henkilökohtainen elämä teki minulle kirjasta niin sanotusti kokonaisen, hyvän romaanin.

Augustus on matka historiaan, sellaiseen aikaan josta en romaaneja ole lukenut. Kuten aiemmin mainitsin, on muinainen Rooma minulle tuttu Asterixeista joita olen lukenut paljon. Mutta varsinainen tieto - tai etenkin ne muistikuvat historian tunneilta, ne ovat vähäisiä. Kun en tosiaan aina ollut täysin hereillä historian(kaan) tunneilla. On ilo että on tällaisia romaaneja kuten vaikka Augustus joka antaa omalla tavallaan tietoa historiasta - ja omalla tavallaan viihdyttää. Perinteiseen romaanin asuun John Williams ei ole Augustusta pukenut ja ehkä siinä on sen taika. Tähän aiheeseen sopii juuri tällainen romaanin muoto, päiväkirjaotokset ja kirjeet, joista Williams on saanut aikaan kokonaisen tarinan.

Augustus oli hieno historiallinen matka mutta Stoner sai pitää ykköspaikkansa Williamsin tuotannossa. Tämä jäi John Williamsin viimeiseksi romaaniksi, hän kuolu 1994. Olen todella onnellinen että nyt, vuosia myöhemmin olemme saaneet suomennokset kolmesta tavattoman hienosta romaanista. Kolmesta keskenään todella erilaisesta romaanista joissa on kaikissa kuitenkin John Williamsin sielu ja sydän - se tekee niistä samanlaiset, se tekee niistä niin upeat. Jälkensä niin Augustukseen kuin muihinkin Williamsin suomennoksiin on jättänyt Ilkka Rekiaron mahtava suomennos - en kertakaikkiaan voisi kuvitella Williamsin romaaneille parempaa kääntäjää.

Augustus on hieno romaani kaikille historian ystäville mutta sen lisäksi houkuttelen myös John Williamsin romaaneista pitäviä tarttumaan kirjaan. Kuten sanottu, tässä on pala tämän hienon kirjailijan sielua ja sydäntä.

4 kommenttia:

  1. Hmm... Stoner oli mahtava teos, upea kerrassaan. Mutta Butcher's Crossing olikin sitten aika pitkäveteinen. En oikein osaa sanoa, johtuiko se itselle vieraasta aihepiiristä vai kirjailijan tyylistä, onhan se aika verkkainen. Joten tämän ottamisesta lukuun olen vähän kahden vaiheilla. Vaikuttaa kuitenkin kiehtovalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, minäkään en kyllä rakastunut Butcher's Crossingiin niin kuin Stoneriin mutta Augustus teki suuremman vaikutuksen. Ei Stonerin veroinen, ei, sillä se on jotain Todella Suurta, mutta tämä on monella tapaa hieno kirja. :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä oikeastaan kaikesta. :) Kirjan paras osuus oli keisarin henkilökohtaisen elämän kuvaus jälkipuoliskolla, erityisesti pidin Julian kertomista osuuksista ja siitä, minkälaiseksi hahmoksi hänet oli tähän luotu. Stoner jää John Williamsin parhaaksi kirjaksi myös minusta, ja Rekiaron suomennokset kaikista Williamsin teoksista ovat todella vahvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, täytyy tulla lukemaan bloggauksesi! Olen huomannut meidän kirjamaussaimme samankaltaisuutta, sinulta saatuihin lukuvinkkeihin voi kyllä luottaa. Ei siis ihmekään että olimme tästäkin samaa mieltä. On ihanaa että Rekiaro oli näissä Williamsin teoksissa suomentajana <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!