Lukupiirissä: Margaret Atwood: Orjattaresi

Orjattaresi
Margaret Atwood
Suomentanut Matti Kannosto
396 s. 
1986
Tammi








Lainattu kirjastosta


Orjattaresi oli minulle todella suuri lukuelämys viime vuoden (2016) lokakuussa. Kirjoitin siitä bloggauksessani näin: "Orjattaresi on noussut klassikon asemaan, eikä suotta. Tämä nimittäin on kirja joka pitäisi jokaisen naisen lukea, jo pelkästään naiseuden vuoksi. Tänäkin päivänä jossain päin maailmaa eletään siinä maailmassa missä naiset tässä kirjassa elävät ja se on suunnattoman surullista.". Ei siis liene ihme että ehdotin sitä Lukevien leidien lukupiirikirjaksi.

Lukevat leidit on meidän joensuulaisten, Naisten Pankin toiminnassa mukana olevien leidien lukupiiri. Lukupiirimme alkuaikoina käsittelimme lähinnä kehitysmaihin sijoittuvaa kirjallisuutta - jossa tietenkin keskiössä oli naisten asema. Pikku hiljaa luettavien kirjojen skaala on laajentunut ja nykyään luemme monenlaista kirjallisuutta - ajatuksena kuitenkin että luettavassa kirjassa on jollain tavalla teemana naiseus.

Orjattaresi kävi tähän teemaan mielestäni kuin nenä päähän. Orjattaresi tuo lukijansa eteen kauhean dystooppisen näyn, sillä se kertoo ajasta jolloin naisilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia ja he elävät vallan alla. Naiset eivät saa lukea (!), eivät pahemmin käydä ulkona, eivät asua yksin. Kullakin naisella on eri isäntä jota on toteltava ja heidän ainoa tarkoituksensa on synnyttää lapsia.

Atwoodin luoma maailmankuva herätti paljon puhetta lukupiirissämme. Puhuimme pitkään siitä millaisessa maailmassa naiset tässä romaanissa, tässä tulevaisuuden maailmassa, elävät ja suhteutimme sitä nykypäivään. Totta, jossakin päin maailmaa Orjattaresi on hyvin pitkälti totta myös nykypäivänä. Mutta entä jos tässä maailmassa sama meno jatkuu, mitä on tulevaisuus koko maailmassa? Voiko Atwoodin luoma maailma olla joskus meilläkin todellinen? Tällaisia puheenaiheita keskustelussamme vilahteli ja minä pohdin niitä vielä illalla kotiin tultuani. Värisytti hieman, eikä värisyttänyt nautinnollisesti.

Paljon puhetta herätti myös dystopia tyylilajina. Lukupiirissämme on ihania leidejä joilta löytyy monenlaisia kirjamakuja. Tälläkin kertaa kokoontumisessamme oli mukana meitä, joille dystopia on tuttu ja rakaskin genre (noh, ainakin minulle) mutta löytyi myös lukijoita joille dystopia ei ollut tuttu ja jotka tunsivat Orjattaresin vieraaksi jo sen vuoksi. Keskustelu oi vilkasta ja tärkeänä pointtina keskustelussa oli se miten tärkeä tämä genre on: ihmisten on nähtävä että tällaiseen suuntaan maailma ei vain yksinkertaisesti saa mennä.

Lukupiiritapaamisessamme oli leidejä joille Orjattaresi oli ensimmäinen luettu Atwood. Minäkin olen vasta aloittelija Atwoodin tuotannon suhteen joten ilolla kuuntelin leidejä joille hän on hyvin tuttu kirjailija, leidejä jotka osasivat antaa lukuvinkkejä meille muille. Olen iloinen että hyllystäni löytyy kolme lukematonta Atwoodia, sillä tämän kirjailijan kirjoista todella nautin. Orjattaresikin on kielellisesti ja käännöksellisesti erittäin hienoa ja herkullista luettavaa, Matti Kannosto on todella onnistunut työssään.

Kuten koko keskustelussa tuli ilmi, löytyi Lukevista leideistä monenlaisia mielipiteitä. Oli meitä, jotka kirjaan rakastuivat ja sitten oli leidejä joita Atwood ei samalla tavalla sytyttänyt. Mutta se on kirjallisuuden ja lukupiirien ilo, lukijoilla on monenlaisia mielipiteitä ja monenlaisia kirjamakuja. Juuri sen vuoksi saimmekin aikaan niin vilkkaan ja rikkaan keskustelun, kirja ikään kuin heräsi eloon mielessäni.

Keskustelussamme tuli myös esille se, mitä minä ajattelin lokakuussa tätä kirjaa lukiessani: Orjattaresi sopii erittäin hyvin Naisten Pankin lukupiiriin luettavaksi. Atwood kuvaa niin hienosti naisen asemaa ja naiseutta että väkisinkin aihetta pysähtyy ajattelemaan - hetkeksi jos toiseksi. Eikä se ole ollenkaan paha asia.

Kiitokset jälleen kerran tapaamisesta Lukevat leidit, se oli ilo!