lauantai 4. helmikuuta 2017

Lukupiirissä: Margaret Atwood: Orjattaresi

Orjattaresi
Margaret Atwood
Suomentanut Matti Kannosto
396 s. 
1986
Tammi








Lainattu kirjastosta


Orjattaresi oli minulle todella suuri lukuelämys viime vuoden (2016) lokakuussa. Kirjoitin siitä bloggauksessani näin: "Orjattaresi on noussut klassikon asemaan, eikä suotta. Tämä nimittäin on kirja joka pitäisi jokaisen naisen lukea, jo pelkästään naiseuden vuoksi. Tänäkin päivänä jossain päin maailmaa eletään siinä maailmassa missä naiset tässä kirjassa elävät ja se on suunnattoman surullista.". Ei siis liene ihme että ehdotin sitä Lukevien leidien lukupiirikirjaksi.

Lukevat leidit on meidän joensuulaisten, Naisten Pankin toiminnassa mukana olevien leidien lukupiiri. Lukupiirimme alkuaikoina käsittelimme lähinnä kehitysmaihin sijoittuvaa kirjallisuutta - jossa tietenkin keskiössä oli naisten asema. Pikku hiljaa luettavien kirjojen skaala on laajentunut ja nykyään luemme monenlaista kirjallisuutta - ajatuksena kuitenkin että luettavassa kirjassa on jollain tavalla teemana naiseus.

Orjattaresi kävi tähän teemaan mielestäni kuin nenä päähän. Orjattaresi tuo lukijansa eteen kauhean dystooppisen näyn, sillä se kertoo ajasta jolloin naisilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia ja he elävät vallan alla. Naiset eivät saa lukea (!), eivät pahemmin käydä ulkona, eivät asua yksin. Kullakin naisella on eri isäntä jota on toteltava ja heidän ainoa tarkoituksensa on synnyttää lapsia.

Atwoodin luoma maailmankuva herätti paljon puhetta lukupiirissämme. Puhuimme pitkään siitä millaisessa maailmassa naiset tässä romaanissa, tässä tulevaisuuden maailmassa, elävät ja suhteutimme sitä nykypäivään. Totta, jossakin päin maailmaa Orjattaresi on hyvin pitkälti totta myös nykypäivänä. Mutta entä jos tässä maailmassa sama meno jatkuu, mitä on tulevaisuus koko maailmassa? Voiko Atwoodin luoma maailma olla joskus meilläkin todellinen? Tällaisia puheenaiheita keskustelussamme vilahteli ja minä pohdin niitä vielä illalla kotiin tultuani. Värisytti hieman, eikä värisyttänyt nautinnollisesti.

Paljon puhetta herätti myös dystopia tyylilajina. Lukupiirissämme on ihania leidejä joilta löytyy monenlaisia kirjamakuja. Tälläkin kertaa kokoontumisessamme oli mukana meitä, joille dystopia on tuttu ja rakaskin genre (noh, ainakin minulle) mutta löytyi myös lukijoita joille dystopia ei ollut tuttu ja jotka tunsivat Orjattaresin vieraaksi jo sen vuoksi. Keskustelu oi vilkasta ja tärkeänä pointtina keskustelussa oli se miten tärkeä tämä genre on: ihmisten on nähtävä että tällaiseen suuntaan maailma ei vain yksinkertaisesti saa mennä.

Lukupiiritapaamisessamme oli leidejä joille Orjattaresi oli ensimmäinen luettu Atwood. Minäkin olen vasta aloittelija Atwoodin tuotannon suhteen joten ilolla kuuntelin leidejä joille hän on hyvin tuttu kirjailija, leidejä jotka osasivat antaa lukuvinkkejä meille muille. Olen iloinen että hyllystäni löytyy kolme lukematonta Atwoodia, sillä tämän kirjailijan kirjoista todella nautin. Orjattaresikin on kielellisesti ja käännöksellisesti erittäin hienoa ja herkullista luettavaa, Matti Kannosto on todella onnistunut työssään.

Kuten koko keskustelussa tuli ilmi, löytyi Lukevista leideistä monenlaisia mielipiteitä. Oli meitä, jotka kirjaan rakastuivat ja sitten oli leidejä joita Atwood ei samalla tavalla sytyttänyt. Mutta se on kirjallisuuden ja lukupiirien ilo, lukijoilla on monenlaisia mielipiteitä ja monenlaisia kirjamakuja. Juuri sen vuoksi saimmekin aikaan niin vilkkaan ja rikkaan keskustelun, kirja ikään kuin heräsi eloon mielessäni.

Keskustelussamme tuli myös esille se, mitä minä ajattelin lokakuussa tätä kirjaa lukiessani: Orjattaresi sopii erittäin hyvin Naisten Pankin lukupiiriin luettavaksi. Atwood kuvaa niin hienosti naisen asemaa ja naiseutta että väkisinkin aihetta pysähtyy ajattelemaan - hetkeksi jos toiseksi. Eikä se ole ollenkaan paha asia.

Kiitokset jälleen kerran tapaamisesta Lukevat leidit, se oli ilo!

10 kommenttia:

  1. Minä luin Orjattaresi pari päivää sitten. Ihan huikea teos. Kiitos #hyllynlämmittäjä-haasteen, tartuin siihen viimein. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina, #hyllynlämmittäjä -haaste on kyllä tässä mielessä mahtava juttu. Tulee luettua kirjoja jotka on pitänyt lukea jo niin kauan... <3

      Poista
  2. Minulla Orjattaresi on työn alla - valikoin sen mukaan feministiseen lukuhaasteeseen, ja olen nyt ihan innoissani. Ensimmäisten parinkymmenen sivun jälkeen tuntuu siltä, että teemat ja naisten asema - esimerkiksi oikeus/oikeudettomuus aborttiin - ovat pelottavan ajankohtaisia, varsinkin, jos tähyilee valtameren toiselle puolelle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri, ihan totta. Valtameren toiselle puolelle kun katselee niin tämä näyttää monella tavalla ihan hirvittävän todelliselta. Niin todelliselta ettei oikein uskalla edes ajatella :(

      Poista
  3. Pitäneekö tämä kirja lukea... Viime päivinä olen useammastakin paikasta löytänyt tämän esittelyä, ja kaikki kehuvia. Mutta... lukijat ja kehujat ovat olleet kaikki naisia. No, se sinänsä ei tietenkään ole huono asia, mutta sanokaapa miten tuon lukee ja kokee mies? Vai lukeeko? Kannattaako yrittää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoksen takakannessa on lainaus Antti majanderin Helsingin Sanomiin kirjoittamasta kritiikistä. Kirjablogimaailmasta löysin pikaisella selauskella vain yhden miesnäkökulman teokseen. Jori Kaiken voi lukea!-blogista kirjoittaa mm. näin: "En rakastunut kirjaan, mutta pidin siitä kyllä paljonkin. -- Rakastumiseen vaaditaan kuitenkin vielä enemmän, eikä feminismi taida olla aihe, joka jaksaisi kannatella minua aivan siihen asti. "

      Koko teksti löytyy täältä: http://kaikenvoilukea.blogspot.fi/2012/07/margaret-atwood-orjattaresi.html

      Poista
    2. pikkuesa, kyllä minä suositteisin tätä miehillekin. Varmasti tämä kiinnostaa aiheensa vuoksi ennen kaikkea naisia mutta luulen että avarakatseinen mieskin voisi tästä yhtä lailla pitää. Lue ihmeessä ja tule kertomaan mitä pidit :)

      Poista
  4. Dystopiat tuntuvat kyllä kovin ajankohtaisilta näinä päivinä. Itselläni on tulossa lukuun tämä ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen pohtinut tämän kirjan lukemista, kun se on ollut paljon esillä. En ole aiemmin Atwoodia lukenut, joten kai se olisi hänen tuotantoonsa hyvä jossakin vaiheessa tutustua, onhan hän klassikkokirjailija :) Tykkään myös tosi kovasti dystopioista ja en ollut tätä kyllä sellaiseksi kuvitellut, en oikein tiedä mitä kuvittelin. :D Toki tekstisi oli ensimmäinen kokonainen lukemani blogiteksti tästä kirjasta, muuten olen vain silmäillyt tai katsonut arvosanoja :D

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista! Olen menossa keväällä kolmeen eri lukupiiriin. Odotan kovasti kirjakeskusteluja niissä. Runo vie! -lukupiirissä on aina myös runoilija itse paikalla alustamassa ja keskustelemassa.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!