Kirjailijakuvia: Jussi Lehmusvesi

Jussi Lehmusvesi on yksi tämän kevään esikoiskirjailijoista jonka romaani Vainikkala on juuri ilmestynyt (kurkkaa bloggaukseni kirjasta täältä). Kuvasin Vainikkalaa bloggauksessani näin: ”Vainikkala oli minulle positiivinen yllätys, yksi näitä kirjakevään osioita jonka luettuaan voi onnellisena todeta "Onneksi luin tämän!". Kirja, jota voi huoletta suositella sinne ja tänne, niin hyvän kotimaisen romaanin ystäville että sitten niille ei-niin-paljon-lukeville ystäville joita rokkielämä kiehtoo.”. Vainikkala jätti kuitenkin minulle lukijana muutamia kysymyksiä ilmaan ja oli ilo saada näihin kysymyksiin vastauksia itse kirjailijalta. 
 
Tietenkin minua kiinnosti miksi Vainikkala on juuri Vainikkala. Jussi kertookin kirjan työnimen olleen alunperin Raja: ”Rajaahan romaanissa lähestytään monessakin eri mielessä, ja mennään ylikin.” mutta Riikka Pulkkisen samannimisen esikoisromaanin vuoksi hän joutui tuon nimen hylkäämään. Jussi kertoo saaneensa tiedon kirjan nimen kaksoismerkityksestä vasta jälkikäteen: ”Narkkarislangissa Vainikkala tarkoittaa ymmärtääkseni myös heroiinin vieroitusoireista syntyvää vapinaa, joten se sopii kirjani nimeksi melko lailla täydellisesti.”. Vainikkala on yksinkertaisessa sointuvuudessaan ja omanlaisessa kauneudessaan juuri oikea nimi tälle romaanille. 
 

Kirjan takakannessa on kirjailijan oma kuvaus kirjasta: ”Jos olisin rohkeampi ihminen, sanoisin että tässä on kirja jonka Jari Tervo olisi halunnut kirjoittaa ja Kari Hotakainen lukea.”. Jussi kertoo kummankin kirjailijan tuotannon olevan hänelle tuttua ja että hän itse näkisi Vainikkalassa samaa vauhtia ja juonenkäänteitä kuin Tervon romaaneissa ja huumori on taas hotakaismaisella tavalla mustaa. Mutta aivan kuten minäkin Vainikkalan näen, Vainikkala on ennen kaikkea Jussi Lehmusvettä, höystettynä kenties edellä mainituilta kirjailijoilta tutuilla piirteillä. 

 

Uuno Kailas näyttelee omalla tavallaan suurta osaa Vainikkalassa ja se on mielestäni yksi kirjan kirkkaimpia ja nerokkaampia oivalluksia. Vainikkalassa esiintyvän Mysterio rockyhtyeen sanoitukset ovat Uuno Kailaan runoja englanniksi käännettynä: ”Halusin bändin tekstien olevan jollain tavoin kuolemattomia; lisäksi niissä tuli soida syyllisyys ja elämäntuska, mutta myös toteutumaton rakkaus ja elinikäinen toveruus.”. Lisäksi Mysterion laulajan, rocktähti Juhani Hurman persoonassa on läsnä vahvasti Kailas, sillä kuten Vainikkalassa kerrotaan ovat nämä kaksi ikään kuin ”yhteen kasvaneet”. Jussi mainitsee vielä että sai hieman tapella itsensä kanssa ettei Vainikkalaan tullut vielä enemmän tätä hienoa runoilijaa...
 

Kysyessäni Jussilta millainen olisi ”unelmalukija” Vainikkalalle, hän mainitsee nuoret miehet. Tämä on siinä mielessä mukava asia että minäkin ajattelin Vainikkalan kohdeyleisöksi nuoria miehiä, sellaisia jotka eivät välttämättä ole himolukijoita vaan kallistuvat enemmän musiikin puoleen. Mutta se unelmalukija Vainikkalalle: ”Unelmalukijani on sellainen, joka lukee kirjan alusta loppuun - ja nauraa ja itkee ainakin kerran sen aikana.”. 

 

Kuten arvelinkin, Jari Tervo ja Kari Hotakainen ovat olleet inspiroimassa Jussi Lehmusvettä hänen kirjoittaessaan Vainikkalaa. Sen lisäksi hän mainitsee inspiraation lähteeksi Erlend Loen jonka Supernaivi nimisen romaanin luettuaan Jussi päätti että hänestä tulee kirjailija. ”Aikaa meni enemmän kuin ajattelin, mutta toisaalta: nyt on kaikki vielä edessä. Ainoaksi kirjakseni Vainikkala ei jää, sen verran pitkällä seuraava jo on.”.

Vaikka eletään vasta helmikuun alkua on kirjakevät jo hyvässä vauhdissa näin lukijan silmin katsottuna. Lukijana Jussi mainitsee odottavansa kotimaisista uutuuksista erityisesti Mikko Rimmisen, Tiina Raevaaran sekä Miki Liukkosen romaaneja. Ja Mikko Kalajoen Miesmuistikin on hänen lukulistallaan. 
 
Lukutoukka toivottaa Vainikkalalle myötäistä tuulta, hyviä lukijoita sekä Jussi Lehmusvedelle inspiraatiota seuraavan romaanin kirjoittamiseen. Täältä löytyy jo yksi lukija!