tiistai 20. toukokuuta 2014

Avautumisen aiheuttava kirja sekä 100 lukijan rajapyykki rikki!

Veronika päättää kuolla
Paulo Coelho
Suomentanut Sanna Pernu
238 s. 
2002
Bazar











Ihanaa, aurinko paistaa taas! Eilen olikin ihanaa lukea parvekkeella, vaikka parvekkeellani onkin iltapäivän ja alkuillan aikaan melkein tukahduttavan kuuma. Mutta ei se haittaa, koska kesä on täällä, ja kaikki vihertää ihanasti.

Toinen ihana asia on se, että blogini rekisteröityneissä lukijoissa on mennyt sata rikki, miten hienoa! Olen tästä vilpittömän onnellinen, ja toivotan kaikki uudet lukijat sydämestäni tervetulleeksi. Tämän voi niin mukavan asian kunniaksi ajattelin lähiviikkoina järjestää blogihistoriani ensimmäiset arpajaiset, kunhan keksin sopivia kirjoja joita arpoisin.

Olen lukemassa Peter Jamesin dekkaria Kuolema kulkee kulisseissa, mutta koska eilen ei ollut dekkariolo, päätin ottaa hyllystäni Paulo Coelhon kirjan, tämän Veronika pättää kuolla, jonka olen toki lukenut aikaisemminkin, mutta ei... ei siihen kyllästy.

Kirja kertoo nuoresta ja kauniista Veronikasta. Hänellä on ystäviä ja miehiä ympärillään, vakituinen työ ja rakastava perhe. Veronikan elämästä kuitenkin puuttuu jotain. Siksi hän päättää kuolla, marraskuun 11. päivän aamuna vuonna 1997. Veronika ottaa yliannostuksen unilääkkeitä, mutta herää läheisessä mielisairaalassa. Lääkäri kertoo hänelle, että Veronikan sydän on vaurioitunut eikä hänellä ole kuin muutama päivä elinaikaa.

Niin. Minähän siis olen lukenut tämän kirjan ennenkin. On jopa mahdollista, että olen lukenut tämän useampaankin kertaan. Enkä turhaan, Veronika päättää kuolla sai liikuttumaan minut vieläkin. Miksi tämä kävi niin paljon sydämeeni?

Tunnustan: en ole elänyt helppoa elämää. Olen painiskellut mielenterveysongelmien kanssa, joita tässäkin kirjassa laajasti käsitellään, ja tavallaan painiskelen niiden kanssa vieläkin. Mutta ehkä olette, ihanat lukijani, huomanneet, että olen nykyään aika pitkälti onnellinen otus. Pyrin positiivisuuteen, koska otteeni elämästä on viimeisten kahden vuoden aikana muuttunut aika täydellisesti. Mitä on tapahtunut? Ehkä olen vain... kasvanut? Vahvistunut? Muuttunut?

Mutta niin. Minäkin olen Veronikan lailla halunnut kuolla. Ja olen yrittänytkin sitä. Ja kerran, kerran oli todella lähellä. Ette voi kuvitellakaan miten onnellinen olen siitä, etten onnistunut, ja istun nyt tässä kirjoittamassa teille. Ja että elän!

Tätä aihetta liippaavat kirjat käyvät siis poikkeuksetta sydämeeni. Paulo Coelholta en ole vielä lukenut mitään muuta, mutta aion kyllä kokeilla.

Kirjassa kerrotaan myös muiden mielisairaalan asukkaiden tarinaa. Siinä kerrotaan myös arveluttavista hoitomuodoista, jotka saavat minut kohottelemaan kulmiani. Ei kai sähköshokkeja enää käytetä?

Tästä nyt tuli lähinnä omaan elämääni liippaavaa purkautumista: mutta sanonpa tämän; vaikka et Coelhon ystävä olisikaan, niin tämä on vaikuttava kirja joka kannattaa lukea.

★★★★


18 kommenttia:

  1. Coelho komeasti kalpenee sen rinnalla, mitä kerroit itsestäsi. Rohkeasti ja avoimesti kirjoitettu. Huh. Fanitan uskallustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu. <3 Jotenkin kirjoittaessani nuo sanat vaan tulivat ruudulle, halusin jakaa sen kanssanne.

      Poista
  2. Minäkin pidin Veronika päättää kuolla-kirjasta vaikka Coelhon muut kirjat eivät sen jälkeen olekaan oikein sytyttäneet. Ja ihan hirmu paljon pidän siitä ettet onnistunut ja olet täällä! <3 Toivottavasti joku vaikeaa vaihetta elävä lukisi kirjoituksesi ja saisi vielä ripauksen voimia. Tuska tulee vielä helpottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aion vielä jotakin Coelhoa kyllä kokeilla, mutta ne tulevat tämän rinnalla kalpenemaan.

      Kiitos, Pihi nainen! <3 Ja todella, minäkin toivon että joku joka miettii itsemurhaa, lukisi tämän ja miettisi: siitä voi selvitä. En minäkään silloin olisi arvannut että tulisin vielä joskus olemaan näin onnellinen.

      Poista
  3. Krista, ihanaa, että olet, hienoa, että uskallat jakaa kokemuksistasi. Upea sinä, iloinen olen, että olen sinut blogien syövereistä löytänyt. Erilaisen lukijan, erilaisen ihmisen, kippis ja kulaus erilaisuudelle, olkoon se voimana eikä nujertajana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HeidiBee, minäkin olen iloinen että olen löytänyt sinut blogien kautta. <3 Erilaisuus on kauneutta, kippis sille!

      Poista
  4. Minullekin Veronica päättää kuolla -kirja on rakas, mutta muut Coelhot eivät ole niin paljon ajatteluttaneet. Onneksi olet vielä täällä. ♥

    Kyllä sähköshokkeja käsittääkseni vieläkin käytetään mutta todella harvoin. Wikipediasta löysin tiedon, että vuonna 2005 Suomessa sähköshokkeja sai 251 ihmistä. "1960-luvulla sähköhoidon käyttö väheni lääkehoidon kehittymisen takia. Sähköhoidon uusi nousu alkoi 1980-luvulla, kun sen huomattiin olevan edelleen tehokas hoitokeino sellaisissa vaikeissa psykiatrisissa tiloissa, joissa lääkehoito osoittautuu riittämättömäksi. 1990-luvun alkuun verraten sähköhoitoa on annettu viime aikoina yhä enemmän. Kansainvälisesti verrattuna Suomessa käytetään sähköshokkihoitoa kuitenkin varsin vähän."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen. Olen niin onnellinen siitä. <3

      Kiitos tuosta sähköshokki tiedosta, enpä tajunnutkaan sitä itse ryhtyä googlettamaan. :)

      Poista
  5. Onnea kulta rakas satasesta ja niin, mä olen uskomattoman onnellinen siitä että olet täällä <3 siitä, että olen saanut kaltaiseesi upeaan ihmiseen tutustua! Rohkea postaus, rohkea sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista, arvontaa on siis tulossa! :) On ihanaa ollut tutustua suhunkin, kulta! <3

      Poista
  6. Jee, onnittelut satasesta ja pisteet avautumisesta! Ehkä nyt on positiivisuuden aika... Ja Suomessa käytetään yhä sähköshokkeja, tosin enimmäkseen krooniseen masennukseen (ja hoito tehdään nukutettuna ym, eli se ei ole ollenkaan niin hurjaa kuin fiktiokuvauksissa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt on tosiaan positiivisuuden aika. :)

      Poista
  7. Veronika on minullekin rakas kirja. Muista Coelhon kirjoista en ole pitänyt.

    Pidän avoimuudestasi. On kirjoja, joista on vaikea edes kirjoittaa muuten kuin henkilökohtaisesti. Sinä pärjäät, Krista, kun suhtaudut näin fiksusti ongelmiisi. Onnittelut siitä!

    Sähköshokkihoidot toimivat joillekin kaikkein parhaiten. Tiedän erään henkilön, Ruotsissa asuvan suomalaisen, jota hoidettiin vuosikausia erilaisilla lääkeyhdistelmillä ja terapialla, mutta vasta sähköshokki sai jotakin aivoissa muuttumaan niin, että hänestä tuli onnellisempi ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta. :)

      Ihan totta, tästä olisi ollut vaikea kertoa jos en olisi kertonut omista kokemuksistani. :)

      Poista
  8. Voi rakkaus sinua! <3 Varmasti tärkeä kirja sinulle. Minä en ole Coelhoa lukenut. Tämä kirja kuulostaa sellaiselta, että sen voisi lukeakin. Ja totta, aivan kuin neidit tuossa yllä kertovat, kyllä vaan sähköshokkihoito on yhä hoitomuoto.

    VastaaPoista
  9. Huh, en voi edes kuvitella mitä tämän kirjan lukeminen sinulle merkitsee. Olet upea, ihanan positiivinen ja todella rohkea <3

    Tarkoituksenani on ollut lukea Coelholta muutakin kuin se yksi ajatelma/mietekirja, taidan lukea tämän.

    VastaaPoista
  10. Onnea satasesta! :) Vau rohkeasta postauksesta, hienoa että olet löytänyt elämässä sen positiivisyyden polun ja olet täällä meille kirjoittelemassa. :) Minusta Veronica on Coelhon parhaimpia teoksia, muutaman olen lukenut, mutta ne uusimmat alkavat olemaan jo melkoista huuhaata! :D

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!