Minna Lindgren
334 s.
2014
Teos
Arvostelukappale
Olen viime aikoina saanut hirvittävästi hyvää luettavaa, niin postissa kuin kirjastostakin. Tulee oikein valinnan vaikeus, että mitähän sitä tässä lukisi. Kuitenkin, kun postiluukusta kolahti Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset, niin tiesin heti mitä tulen seuraavaksi lukemaan. Tätä on odotettu!
Palvelutalo Ehtoolehdon elämä käy yhtäkkiä yhdeksi helvetiksi: alkaa putkiremontti! Eikä mikään tavallinen putkiremontti, vaan sellainen, jossa remonttimiehet tulevat seinistä läpi. Sen johdosta yli 90-vuotiaat vanhuksemme Anna-Liisa, Irma ja Siiri joutuvat muuttamaan pois. Syntyy riemukkaita tilanteita, kun nuo ihanat mummot, kahden muun vanhuksen kanssa, päättävät hankkia kimppakämpän Hakaniemestä. Ja tietenkin, kaiken muun ohessa se selvittelevät, mikä tuo remonttifirma oikein on.
Voi että minä nautin. Minä nautin niin paljon, vähintään yhtä paljon kuin Kuolema Ehtoolehdossa kirjaa lukiessani. Pääosassa olevat vanhukset ovat niin hauskoja ja sympaattisia, että minä väkisinkin toivoin että saisin jonkun heistä omaksi mummokseni (ei sillä että omissa mummoissani olisi mitään vikaa). Mutta nuo vaan ovat niin sympaattisia, ihania, hauskoja vanhuksia!
Keskustelimme toisaalla vähän aikaa sitten, että onko meneillään jonkinlainen vanhusbuumi? Viime aikoina on kirjoitettu aika paljon vanhuksista, näiden Ehtoolehto-kirjojen lisäksiki. Mainitsen nyt tässä ainoastaan Mielensäpahoittajat, jotka ovat lemppareitani Minna Lindgrenin kirjojen ohella, mutta keskustelun kuluessa tuli ilmi paljon muitakin. Mutta tämä on minusta hyvä buumi, olen tykännyt lukemistani "vanhuskirjoista" kovasti.
Ehtoolehdon pakolaiset onkin näemmä yksi varatuimmista kirjoista tällähetkellä, ja onhan siihen Joensuun kirjastossakin 44 varausta. Ei toki lähellekään Taivaslaulun lukemia, mutta näköjään suosiota tällä kirjalla on. Eikä suotta, sillä tämä on mahtavaa luettavaa!
Ehtoolehdon pakolaiset myös puuttuu vanhusten kohteluun. Siinä kritisoidaan kautta rantain esimerkiksi kotihoitoa, josta kyllä annetaan aivan hirvittävä kuva. Eikä varmasti yhtään suotta, sitä en lähde epäilemään. On hyvä puuttua fiktiivisen romaanin avulla tällaisiin asioihin, joissa ilmiselvästi on Suomessa vikaa. (Älkää kivittäkö jos olen väärässä, minulla ei ole omakohtaista kokemusta)
Kukaan bloggarikollegoistani ei ole vielä lukenut tätä - mutta lukekaa! Minna Lindgren on kirjoittanut jälleen kerrassaan hurmaavan kirjan!
Lisään tämän heti luettavien listaan, kuulostaa niin lupaavalta!
VastaaPoistaLue ihmeessä, tämä on jotain mahtavaa! :)
PoistaIhanaa, että tämä viimein ilmestyi! Tulisipa minun varaukseni pian kirjastosta :)
VastaaPoistaNyt kun itse olen siirtynyt hoitoalalle ja saanut eilen harjoitteluni vanhusten hoidossa päätökseen, mietin mahdanko ärsyyntyä Lindgrenin kärjistämisestä. Palvelutaloja ja laitoksia on monia, mutta oman kokemukseni mukaan voin onneksi huokaista, että on myös paikkoja joissa vanhuksia kunnioitetaan ja hoidetaan rakkaudella.
Mielenkiinnolla jään odottamaan että saat kirjan käsiisi ja pääset siitä bloggaamaan, että ärsyynnytkö kirjasta vai et. :) Mutta ihaniahan nämä vanhukset tässä ovat, voi että. <3
PoistaKyllä kotihoito on pääpiirteittäin kunnossa jos sinne saadaan lisää henkilökuntaa. Monien hoidettavien jälkeläiset ovat enemmän sen hoidon tarpeessa kun eivät itse jaksa eivätkä halua osallistua eivätkä halua nähdä vanhempiensa joskus kivuliastakin vanhuutta. Paljon olisi asiaa mutta...
PoistaTottakai, sen uskon että lisää henkilökuntaa olisi saatava. Minna Lindgren kuvaa kirjassa hyvin mielenkiintoisesti erään fiktiivisen vanhuskennon "arkea".
PoistaItse olen kotihoidossa töissä ollut 27 vuotta ja tuntuu, että seuraavista supistuksista ja säästöistä mennään jo kirjassa kuvailtuun. Nyt jo pelataan kännyköillä kirjautumisia ym. Itse en ainakaan loukkaantunut tippaakaan vaan nauroin mahalihakset vääntyneinä....Kirjat on ehdottomasti omia ja ikinäkään parhaita lukemiani. Vieroitusoireita kohta tulee jos ei lisää ala ilmestyä! Kaikki hahmot ihania, mutta suosikkini ehdottomasti döden- Irma :)
VastaaPoistaHyvä että sait kirjasta irti paljon! Ja ennenkaikkea löysit sen huumorin, minäkin, vaikken ole aiheen kanssa tuttu, nauroin vatsalihakset hellinä. Ihania vanhuksia! :D Munkin suosikki on döden-Irma, jo tuo sanonta kertoo sen. Kyllä minä ainakin lopusta päättelin että jatkoakin on tulossa. :)
PoistaNyt olen kyllä ollut ihan pihalla kirjamaailman tuulista, mutta ihanaa että uusi ehtoolehtokirja! <3 Luin ensimmäisen osan yhden koulutehtävän puitteissa ja pidin siittä ihan hurjasti! :)
VastaaPoistaMä en ole kovin montakaan kohdannut, jotka olisivat Ehtoolehdon lukeneet eivätkä olisi pitäneet. Eihän näistä voi olla pitämättä. :D Eli lue ihmeessä tämäkin! :)
PoistaPidin ensimmäisestä kirjasta hyvin paljon. Se oli hauska ja hyvin kirjoitettu. Siinä oli yhteiskuntakritiikin lisäksi lämpöäkin. Helsinki-kuvaus on molemmissa elävää.
VastaaPoistaToisessa kirjassa tunnelma ei ollut yhtä lämmin ja luonteva, ja loppu oli ainakin minulle täydellinen yllätys, suorastaan julma tyylivirhe. Kun kuoleva mies huutaa avukseen Jumalaa (kirjassa 'jumalaa'), hänelle lauletaan juomalauluja.
Kirjailija töksäytti tällä tavalla yhtäkkiä eteen ateisminsa, joka näkyy olevan julkisesti tiedossa: "Kirkkopäivillä lauantaina 22. elokuuta 2009 klo 13.00–14.00 ateistitoimittaja Minna Lindgren ja kirjailijapappi Jaakko Heinimäki pohtivat pyhää.")
Sitten rupesin pohtimaan ja tajusin, Lindgrenin kirjojen yli 90-vuotiaat porvarisrouvat ovat kaikki ateisteja tai eivät ainankaan puhu koskaan uskonnosta kuten sen ikäiset yleensä tekevät. Sellainen ei ole uskottavaa. Kuolevan miehen vapaamuurarius ei myöskään riitä selittämään asiaa, sillä vapaamuurareissa on myös kristittyjä, se saattaa olla jopa ehto pääsyyn vapaamurariksi. Jos kirjat käännetään rehellisesti muille kielille, tämä kohta tulee herättämään keskustelua.