Novellikammoinen kohtasi Kitchenin.

Kitchen
Banana Yoshimoto
Suomentanut Kai Nieminen
174 s. 
1995
Otava











On hyviä päiviä, on onnellisia päiviä. Niitä minulla on kaikkein eniten. Sitten on niitä huonoja päiviä, ja sitten on päiviä, jolloin haluaisi vaan nukkua koko päivän pois, että se olisi ohi. Eilen oli sellainen. Siksi en jaksanut eilen luettuani blogata Kitchenistä, vaan odotin tätä uutta aamua, ja että tänään olisi parempi olo. Onko? Ehkä, en ole vielä aivan varma.

Banana Yoshimoton Kitchen on kokoelma kolmesta tarinasta. Kaksi niistä on tavallaan yhteydessä toisiinsa, niissä on samat henkilöt, ja aihe on kirjan nimen mukainen, Kitchen. Kolmas on aivan erillinen. Tarinoissa olennaisessa osassa on hapuileva rakkaus - erilaisissa muodoissaan.

En tiennyt Kitchenin olevan periaatteessa novellikokoelma aloitellessani lukemista. Vaikka kyseessä onkin lukupiirikirjamme, niin olisin ehkä viimeiseen asti pantannut lukemista, kunnes olisi ollut ihan pakko. Olen siis toivottoman novellikammoinen! En vain osaa lukea niitä, koska en osaa hyppiä tarinasta toiseen. Minun pitäisikin varmaankin lukea novellit niin, että luen yhden kerrallaan. Ja pidän tauon, luen vaikka välissä jotain muuta. Se voisikin toimia?

Mutta Kitchen - vaikka se onkin novellikokoelma, tavallaan, niin se toimi. Yllättävän hyvin. Minä pääsin tarinoihin mukaan, eivätkä ne loppuneet ollenkaan liian aikaisin, kuten mielestäni novellit joskus ovat loppuneet. Ehkä minun pitäisikin suhtautua novelleihin avarakatseisemmin?

Ei Kitchen aivan sinne suosikkeihini yllä, mutta ei se ollenkaan huono kirja silti ole. Yoshimoton tarinat ovat raikas tuulahdus Japanista, johon sijoittuvaa kirjallisuutta luen mielelläni.

+ + + ½