Outi Pakkanen
232 s.
2014
Crime time
Arvostelukappale
Ilahduin hirvittävän paljon kun tuossa jokin aika sitten sain postissa yllätyspaketin: Crime time oli lähettänyt minulle yllätyspakettina Outi Pakkasen uusimman dekkarin Mariuksen. Olen aina pitänyt Pakkasen kirjoista, joten tämä oli enemmän kuin mieluinen yllätys.
Kärsin hieman mahtavan Kingin jälkeen lukujumin poikasesta, aloitin pariakin kirjaa, mutta mikään ei tuntunut lähtevän viemään. No, sitten poimin kirjahyllystäni tämän Mariuksen, ja tämähän lähti! Todella, lähti.
Kirjassa nimettömäksi jäävä päähenkilö saa kuulla että Marius, arkisemmin Mauri Leppänen, on kuollut. Marius on hänen entinen miesystävänsä, hänen sanojensa mukaan elämänsä rakkaus. Marius on koko kansan tuntema tv-julkkis, jonka kuolema on herättänyt koko Suomen huomion. Päähenkilömme asuu Berliinissä, josta hänen entinen työnajansa pyytää hänet Suomeen kirjoittamaan juttusarjaa Mariuksen kuolemasta, ja elämästä. Kirjan loppupuolella kuitenkin niin kertoja kuin lukijakin alkavat epäillä omaa täysjärkisyyttään, kun asiat alkavat näyttää... kummallisilta.
Kylläpä oli parasta Outi Pakkasta aikoihin. Psykologista jännitystä mahtavalla loppuratkaisulla varustettuna. Luin viimeiset viisikymmentä sivua viime yönä sängyssä, enkä malttanut jättää kesken, vaikka silmät olisivat ehkä tahtoneet jo mennä kiinni. Kirja oli vain yksinkertaisesti niin hyvä.
Rakastaja, joka on edellinen Pakkaselta ilmestynyt kirja, oli enemmän sitä ihmissuhde sotkua, kuin tämä. Tässä kiedottiin lukija psykologiseeen jännitykseen ihan täysin, eikä meinattu päästää verkoista irti laisinkaan. Paitsi sitten ihan viimeisillä sivuilla. Mielelläni noissa verkoissa olinkin, ei sillä.
Pidin myös Mariuksessa siitä, ettei tarinaa oltu turhaan alettu venyttää, vaan se oli sen reilut kaksisataa sivua ja siinä se. Enempää ei tarvittu, enempää ei kirjoitettu. Hyvä niin.
Suosittelen Mariusta niin kesälukemiseksi kuin talvellekin. Dekkarikesä on aina hyvä kesä, ja Marius on dekkarikesään aivan mahtavaa luettavaa.
Minä olen pakkasen kirjojen fani, joten mukava odottaa hyvän postauksesi jälkeen tätä kirjaa :)
VastaaPoistaNyt on vihdoin löytynyt kirja, josta olemme totaalisen eri mieltä. Mä en nimittäin tykännyt tästä yhtään ja oli huonoin Pakkanen.
VastaaPoistaJos lukeminen loppuu joskus kesken, suosittelen Liisa Nevalaista. Kirjat on kyllä julkaistu 1970-luvulla, mutta ehkä kirjaston varastosta vielä löytyy. Ja "Ruusunpunaiset silmälasit" ilmestyi myös pokkarina viime vuonna, siitä kirjoitinkin omassa blogissani joku aika sitten.
VastaaPoistaMinun täytyy kyllä yhtyä Emmiin tuossa ylempänä. Minusta tämä kirja oli luokattoman huono. Oli kuin Pakkanen ei olisi tiennyt, miten sen lopettaa, ja keksi sitten lopettaa kirjan vetämällä maton totaalisesti lukijan jalkojen alta. Tulin ihan vihaiseksi, että tällaista roskaa kustannetaan. Mutta siksi onkin virkistävää lukea, että joku on kokenut tuon yllättävän lopun ihan eri tavalla. Virkistävää ja yllättävää! Jos olisin ostanut tuon kirjan, tulisi rahat takaisin -fiilis. Se on minusta sinänsähyvältä kirjailijalta rimanalitus ja välityö.
VastaaPoistaOlen minäkin tykännyt tavattomasti Pakkasen dekkareista, mutta tämä kirja jätti minut todella hämmennyksen valtaan. Edellinen lukemani dekkari oli monitasoinen ja siksi vähän raskas, joten tuli mieleen, että onko vaatimustasoni näin hurjasti kasvanut ja onko Pakkanen sittenkin ollut Agathan tavoin niin höttökevyttä luettavaa. Huojentavaa, että on muitakin, jotka pitävät Mariusta riman alituksena, joten voin vielä uskoa tähän kirjailijaan.
VastaaPoista