lauantai 27. syyskuuta 2014

Aivan huikea järkäle.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Joël Dicker 
Suomentanut Anna-Maija Viitanen
809 s. 
2014
Tammi











Lukutahtini ei ole suinkaan hidastunut, eikä lukujumikaan vaivaa, vaikka minua ei ole näkynytkään blogissani muutamaan päivään. Syytän tästä blogitauosta juuri lopettamaani järkälettä, Totuus Harry Quebertin tapauksesta teosta. Ja olipas siinä vasta teos! Ei voi muuta sanoa.

Juonessa  tässä kirjassa löytyy: nuori kirjailijalupaus (tai oikeammin jo tähti) Marcus Goldman sairastuu tuohon tunnettuun kirjailijantautiin, eli valkoisen paperin kammoon. Hän ei onnistukaan aloittamaan toista romaania, kovasti juhlitun ensimmäisen kirjan jälkimainingeissa. Marcus ottaa yhteyttä entiseen opettajaansa, niin ikään kirjailijaan Harry Quebertiin. Marcukselle käy ilmi että Harryllä on ollut suhde 30-vuotiaana 15-vuotiaaseen tyttöön, Nolaan, joka on kadonnut vuosia sitten. Myöhemmin Nolan ruumis löytyy haudattuna Harry Quebertin pihalta, ja Marcus rientää ystävänsä avuksi. Hän tahtoo pelastaa Harryn kuolemantuomiolta, ja alkaa penkoa tapausta.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta ei ole suinkaan saanut täyttä hehkutusta bloggaripiireissä. Monet ovat tätä haukkuneet, Kirsi ei esimerkiksi ymmärrä miten tämä voidaan lukea Keltaisen kirjaston kirjaksi. Kirjainten virta-blogin Hanna sanoi tätä vuoden huonoimmaksi kirjaksi. Minä olen tässä aivan toista mieltä, aivan täydellisen toista mieltä.

Onko todella juoni heppoinen, tai kirja heppoisesti kirjoitettu, kuten yllämainitut sanovat? Minä sanon että ei. Kirjassa on monipuolinen juoni, rikostarina, murhamysteeri, on äärimmäisen taitavasti kerrottu, ja juonenkäänteitä tulee kokoajan lisää. Loppuun asti kirjailija pitää lukijan mielenkiintoa yllä, ja viimeisille kymmenille sivuille asti riittää yllätyksiä. Minä tykkään, minä rakastan!

Siitä huolimatta että kirjassa on kahdeksansataa sivua, se on nopealukuinen. Joka tosin saattaa johtua siitä, ettei kirjaa malta laskea käsistään. Jos minulla olisi tullut intensiivisempiä lukumahdollisuuksia, olisin varmasti lukenut kirjan parissa päivässä, niin mukaansatempaava se oli. Täyttä timanttia, sanoisin, murhamysteeri vailla vertaa.

Siinä missä Totuus Harry Quebertin tapauksesta on myös murhamysteeri, se on myös rakkaustarina. Se on tarina kielletystä rakkaudesta. Mutta se on myös lukuromaani, kuten ylempänä sanoin, se tempaa mukaansa. Eli - lukuromaani, murhamysteeri ja rakkaustarina samassa! Voiko parempaa toivoa.

Vaikken tähtiä enää merkitsekään, on tämä viiden tähden arvoinen. Ehdottomasti. Täyden kympin kirja. Kannatti ostaa omaan hyllyyn.

10 kommenttia:

  1. Aika mielenkiintoista, että juuri tästä kirjasta on tänä syksynä tullut se "eipäs, juupas" -kirja. Ihmismieli on outo :D Mielestäni olisi ollut monia muitakin hyviä "kandidaatteja" tähän "kisaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on monia muitakin ehdokkaita tähän kisaan, mutta tämä on jostain syystä muodostunut sellaiseksi. Onneksi kuitenkin uskaltauduin lukemaan, vaikka pelkäsinkin etten tykkäisi kirjasta. :)

      Poista
  2. Olen huomannut saman, että juupaseipäs kommentteja tämä on kerännyt runsain määrin enkä olekaan vielä itse osannut päättää haluaisinko lukea tämän vai en. Ellei sivuja olisi niin paljon, olisin hanakampi ottamaan selvää onko tämä minun kirjani vai ei ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, tämän kirjan kanssa ei kannata suotta säikähtää sivumäärän runsautta, sillä tämä on aika nopealukuinen. Ainoa haittapuoli on esimerkiksi sängyssä lukeminen, sillä kirjaa on makuuasennossa hankala pidellä :D

      Poista
  3. Kiva kuulla, että sinä pidit tästä kirjasta. Minäkin pidin, vaikken aivan täysillä hurmoitunutkaan. Suuresta sivumäärästä huolimatta kirjan luki nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, joo, pidin todella paljon. On ollut hauska lukea niidenkin bloggauksia, jotka ovat suoraan sanoen inhonneet kirjaa. No, onneksi meitä on moneen junaan. :)

      Poista
  4. Hauskaa että pidit kirjasta! Minä olen kyllä lähes päinvastaista mieltä, minusta kirja oli kökkö mukamysteeri, kliseinen ja kehnosti kirjoitettu. Mutta olihan se sen verran sujuvasti laitettu pakettiin, että kirjan luki helposti, mutta suurimmaksi osaksi kirja vain ärsytti minua. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, Irene. :D Sinä siis kuulut tähän "toiseen luokkaan", joka inhosi kirjaa. No jotenkin en osaakaan kuvitella että sinä olisit tähän ihastunut. :D

      Poista
  5. Tämä kirja on jakanut mielipiteitä sen verran tehokkaasti, että on varmaan pakko ottaa itse selvää, mistä on kysymys ja iskeekö kirja vai ei. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutar, ota ihmeessä selvää. Kiva sitten nähdä mitä olit mieltä. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!