Haruki Murakami
Suomentanut Raisa Porrasmaa
330 s.
2014
Tammi
Arvostelukappale
Olen kirjoittanut monista syksyn mittaan ilmestyneistä kirjoista odottaneeni niitä paljon, enkä ole huijannut yhtään. Kyllä olen niitäkin odottanut. Mutta yhtäkään kirjaa en ole odottanut niin paljoa kuin Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosia. Murakamilla on sydämessäni iso paikka, olisiko jopa niin suuri, että hän saisi lempikirjailijani tittelin. Onhan 1Q84:kin teos, jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle.
Mutta nyt tähän herran uusimpaan teokseen:
Tsukuru Tazaki elää normaalia, tasapainoiselta vaikuttavaa terveen aikuisen miehen elämää Tokiossa. Hän käy töissä, hänellä on terveet elämäntavat, ja onpa hän alkanut tapailla viehättävää naistakin. Menneisyydessä Tsukurulla on silti omat luurankonsa.
Lukioaikoina Tsukuru kuului viiden hengen ystäväjoukkoon, joka piti yhtä vahvasti. Tsukuru oli ensimmäinen joka teki "irtioton" ja lähti Tokioon opiskelemaan, muun joukkion jäädessä kotikaupunkiin. He olivat kuitenkin luvanneet pysyä parhaina ystävinä aina, ja pitivät yhteyttä Tsukurun muutettua. Eräänä päivänä Tsukurun matkustettua kotikaupunkiinsa, hän saa kuulla että hänet on yksinkertaisesti erotettu porukasta. Eikä kukaan selvitä sanallakaan miksi. Nyt, vuosia myöhemmin, Tsukuru alkaa selvittää tuota merkillistä tapausta.
Olin odottanut siis tätä kirjaa. Olin odottanut tätä niin kovin paljon, yhtä paljon kuin odotin viime syksynä 1Q84:n kolmatta osaa. Siihen rakastuin - tähän, en rakastunut, mutta ihastuin. Niin vahvaa tunnetta tämä ei herättänyt kuin tuo lempikirjani, ei tietenkään, enhän voi jokaisen Murakamin teoksen olevan sfääreihin vievä, ilotulituksia sytyttävä, uusi lempikirja. Ei Värittömän miehen vaellusvuodet kyllä myöskään yllä Kafkaan rannalla, johon siihenkin rakastuin.
Miksi?
Siksi, koska mielestäni Värittömän miehen vaellusvuosissa ei ole niinkään paljoa Murakamille kovin tuttua maagista realismia, häilymistä todellisuuden ja fantasian rajamailla. Jäin kaipaamaan sitä, joka oli minulle merkittäväää. Mitään muuta en jäänytkään kaipaamaan - sillä muuten teos oli ihan nappiosuma.
Murakami kertoo kirjassaan tarinaa hyvin Murakamimaisesti, ja se on juuri se mikä tekee kirjasta nappiosuman. En ole tarkemmin seurannut aiempia suomentajia tämän kirjailijan teoksissa, muistan vain Aleksi Milonoffin, joka käänsi loistokkaasti 1Q84:n. Mutta eipä Raisa Porrasmaa siitä kauaksi jää. Porrasmaa on tavoittanut Murakamin hengen suomennoksellaan, jota lukee mielellään. Pisteet siitä.
Kokonaisuutena: jäin odottamaan vielä jotain. Ehkä se oli se maagisuus, ehkä se oli jokin jännittävä juonenkäänne. Ja te jotka olette lukeneet kirjan: tottakai loppu jäi riivaamaan. Apua!
Olen kallistumassa siihen suuntaan, että tässä kirjassa on piilokerros tai -kerroksia, jota/joita ekalla lukukerralla ei kaikin osin huomaa. Ovela teos.
VastaaPoistaOvela teos tosiaan, täytyy ehkä lukea uudestaan, jos tajuaisi paremmin. :)
PoistaOlen samaa mieltä Ompun kanssa. Minäkään en ensilukemalta pitänyt kirjasta läheskään yhtä paljon kuin monesta muusta Murakamin teoksesta, mutta muutaman päivän pohdinnan ja minua viisampien ihmisten arvosteluja luettuani ymmärsin kirjan vähän eri tavalla.
VastaaPoistaSeuraa spoilausta kirjasta: Minusta romaanissa voisi olla 1Q84:n tavoin jokin rinnakkaistodellisuus, jossa Tsukuru on ainakin osan ajasta, ellei koko ajan ryhmänsä hajoamisen jälkeen. Ja tuon harmaan rinnakkaistodellisuuden sisällä voisi olla muita todellisuuksia (esim. "unitodellisuudessa" hän "oikeasti" syyllistyy rikokseen, josta häntä syytetään). Se, milloin ja miten noihin muihin todellisuuksiin siirrytään, on häivytetty romaanissa, eikä sitä kerrota niin selvästi kuin 1Q84:ssä. Tämä nyt on vain yksi tulkinta, mutta se sai minut ajattelemaan kirjan tapahtumia uudesta näkökulmasta. :)
Zephyr, kun pohdin asiaa, niin veikkaan että olet aivan oikeassa. Tässä kirjassa voi hyvin olla tuollainen rinnakkaistodellisuus, jossa Tsukuru on. Se ei kyllä auennut minulle todellakaan niin hyvin kuin 1Q84:ssä, se jäi oikeastaan lukiessa melkeinpä pimentoon. Ehkä, kun joskus luen kirjan uudestaan, osaan ajatella sitä paremmalla tavalla, ja rakastunkin Värittömän miehen vaellusvuosiin päättömästi. :)
PoistaMinä petyin, en karvaasti mutta kuitenkin. Ei pitäisi verrata kirjaa Kafkaan ja 1Q84:ään, ne kun ovat täysin omaa luokkaansa. Innostuin näistä ajatuksista, että kirjasta löytäisi lisää uusilla lukukerroilla, ehkä kokeilen uudelleen vaikka vuoden päästä.
VastaaPoista