Marja Björk ei petä.

Mustalaisäidin kehtolaulu
Marja Björk
273 s. 
2014
Like









Arvostelukappale


Hihkaisin ehkä ääneen, kun huomasin Liken katalogista että Marja Björkiltä on ilmestymässä uusi kirja. Siitä syystä, että olen pitänyt kaikesta mitä Björk on kirjoittanut, ja olen lukenutkin hänen jokaisen kirjansa. En erityisemmin edes kiinnittänyt huomiota kirjan aiheeseen, pääasia minulle oli, että kirjailijalta tulee uutta tuotantoa. Tietenkin kirjan nimikin kertoo paljon. Varsinaisesti aihe ei ole minulle sydäntä lähellä, mutta... haittasiko se?

Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo kolmesta naisesta. Se on eräänlainen sukusaaga, joskin kovin erilainen kuin muut lukemani sukusaagat. Tietenkin se on erilainen, kertoohan se romanisuvusta. Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo Sikristä, Sikrin tyttärestä Maritasta ja Maritan tyttärestä Assista. Muuttuuko mikään näiden kolmen suvun aikana? Vai pysyykö mikään samanlaisena?

Tosiaan, Marja Björkin teoksen aihe ei ole oikeastaan millään tavalla minun sydäntäni lähellä, en ole tutustunut romaneihin oikeastaan juuri koskaan. En kirjallisuudessa, en musiikissa, en mitekään. Siksi en olisi ehkä tätäkään kirjaa lukenut, ellei kirjailija olisi ollut juuri Marja Björk.

Ja onneksi luin! Kirja avasi minulle paljon. Se kertoi paljon romanisuvuista, ja heidän tavastaan elää. Se kertoi kuinka vaikeita yksinkertaisetkin yhteiskunnalliset asiat voivat näille ihmisille olla. Uskon myös että Mustalaisäidin kehtolaulu rikkoo paljon ennakkokäsityksiä romaneista, ainakin toivon niin. Minulle ainakin kävi näin.

Ja yksinkertaisesti: voi miten Björkin tapa kirjoittaa onkin mahtava. Kirja on nopealukuinen, ja mielenkiintoni pysyi koko ajan yllä. Vaikka luinkin kirjan yhdessä päivässä, se antoi silti miettimisen aihetta paljon pidemmäksi aikaa.

Miksi romaneihin suhtaudutaan niin penseästi? He ovat ihmisiä yhtä lailla kuin me kaikki muutkin. Heillä on toki erikoisemmat vaatteet, ja joitakin tapoja, joita ei meillä muilla ole, mutta eivät he automaattisesti kuitenkaan ole rikollisia ja varkaita. Yhtä paljon rikollisuutta mahtuu tavallisten suomalaisten keskelle kuin romanienkin joukkoon.

Vaikka pidin Mustalaisäidin kehtolaulusta tavattomasti, se ei silti yltänyt minun mielessäni Björkin parhaaksi kirjaksi. Kyllä Poika on paras, se sai sydämeni sykkimään. Mutta lukekaa tämäkin!