keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Marja Björk ei petä.

Mustalaisäidin kehtolaulu
Marja Björk
273 s. 
2014
Like









Arvostelukappale


Hihkaisin ehkä ääneen, kun huomasin Liken katalogista että Marja Björkiltä on ilmestymässä uusi kirja. Siitä syystä, että olen pitänyt kaikesta mitä Björk on kirjoittanut, ja olen lukenutkin hänen jokaisen kirjansa. En erityisemmin edes kiinnittänyt huomiota kirjan aiheeseen, pääasia minulle oli, että kirjailijalta tulee uutta tuotantoa. Tietenkin kirjan nimikin kertoo paljon. Varsinaisesti aihe ei ole minulle sydäntä lähellä, mutta... haittasiko se?

Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo kolmesta naisesta. Se on eräänlainen sukusaaga, joskin kovin erilainen kuin muut lukemani sukusaagat. Tietenkin se on erilainen, kertoohan se romanisuvusta. Mustalaisäidin kehtolaulu kertoo Sikristä, Sikrin tyttärestä Maritasta ja Maritan tyttärestä Assista. Muuttuuko mikään näiden kolmen suvun aikana? Vai pysyykö mikään samanlaisena?

Tosiaan, Marja Björkin teoksen aihe ei ole oikeastaan millään tavalla minun sydäntäni lähellä, en ole tutustunut romaneihin oikeastaan juuri koskaan. En kirjallisuudessa, en musiikissa, en mitekään. Siksi en olisi ehkä tätäkään kirjaa lukenut, ellei kirjailija olisi ollut juuri Marja Björk.

Ja onneksi luin! Kirja avasi minulle paljon. Se kertoi paljon romanisuvuista, ja heidän tavastaan elää. Se kertoi kuinka vaikeita yksinkertaisetkin yhteiskunnalliset asiat voivat näille ihmisille olla. Uskon myös että Mustalaisäidin kehtolaulu rikkoo paljon ennakkokäsityksiä romaneista, ainakin toivon niin. Minulle ainakin kävi näin.

Ja yksinkertaisesti: voi miten Björkin tapa kirjoittaa onkin mahtava. Kirja on nopealukuinen, ja mielenkiintoni pysyi koko ajan yllä. Vaikka luinkin kirjan yhdessä päivässä, se antoi silti miettimisen aihetta paljon pidemmäksi aikaa.

Miksi romaneihin suhtaudutaan niin penseästi? He ovat ihmisiä yhtä lailla kuin me kaikki muutkin. Heillä on toki erikoisemmat vaatteet, ja joitakin tapoja, joita ei meillä muilla ole, mutta eivät he automaattisesti kuitenkaan ole rikollisia ja varkaita. Yhtä paljon rikollisuutta mahtuu tavallisten suomalaisten keskelle kuin romanienkin joukkoon.

Vaikka pidin Mustalaisäidin kehtolaulusta tavattomasti, se ei silti yltänyt minun mielessäni Björkin parhaaksi kirjaksi. Kyllä Poika on paras, se sai sydämeni sykkimään. Mutta lukekaa tämäkin!

8 kommenttia:

  1. Poika on hyvä teos, sehän oli myös lasten- ja nuorten sarjassa Finlandiaehdokas.
    Tämä kirja odottaa lukupinossa lukemista. Suosittelen Björkin kirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olikin. Mitenkäs siinä kävikään, kuka Junior Finlandian voittikaan? Minä en muista. Mutta minäkin suosittelen Björkin kirjoja, en ole yhdenkään kohdalla joutunut pettymään. :)

      Poista
  2. Aivan vieras nimi minulle. Pitäisi etsiä luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etsi Ulla ihmeessä. Vanhemmista Björkin kirjoista esimerkiksi tuo mainitsemani Poika on todella hyvä, kuten myöskin esim. Puuma. Kannattaa kokeilla!

      Poista
  3. Tämä olisi varmaan kirja juuri minulle. Minua kiinnostaa (myös) romanikulttuuri ja omakohtaisia kokemuksiakin on romaneista melko paljon. Veijo Paltzar lienee Suomessa tunnetuin romanikirjailija. Harmi, ettei minulla ole hänen kirjojaan täällä (Suomessa olisi)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla omakohtaiset kokemukset ovat valitettavasti jääneet aika negatiivisiksi, mutta en ole niin pöllö että leimaisin niiden perusteella koko kansan. Onhan kaikissa kansakunnissa ne idioottinsa. Palzaria pitäiskin kokeilla, en ole ikinä hänen kirjojaan lukenut!

      Poista
  4. Juuri lukemassa, ja todellakin on ollut kiinnostava teos. Björk on yksi ehdottomasti nykysuosikeistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, samoin, Björkin uutta kirjaa odottaa aina innolla!

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!