Sinikka Nopola
436 s.
2014
WSOY
Arvostelukappale
WSOY ja Tammi järjestivät meille bloggareille kirjamessulauantaina kirjailijabrunssin, jossa yksi Ella Kannisen haastattelemista kirjailijoista oli Sinikka Nopola. Onneksi olikin, sillä muuten tämä herkkupala olisi saattanut luisua ohitseni! Nappasinkin kirjan mukaani messuilta arvostelukappaleena, joita brunssilta saimme.
Eilan, Rampen ja Likan parhaissa Nopola on koonnut viiden "hämäläisteoksensa" parhaat yksin kansiin. Nopola revittelee Tampereen murteella huolettomasti, ja saa lukijansa varmasti hymähtelemään, ellei nauramaankin. Teoksen alussa Likka on sinkku, ja kuvataanpa teoksen varrella myös Likan lapsuutta, ja kasvamista aikuiseksi. Myös Eilan ja Rampen liitosta on hyviä otoksia, ja näytteitä siitä, millainen avioliitto voi parhaimmillaan (ja pahimmillaan) olla.
Kuten kirjailijabrunssillakin tuli ilmi, saattaa olla, että Nopolaa pidetään enimmäkseen lastenkirjailijana, joidenkin lukijoiden mielestä. Niin minunkin. Hän on ollut minulle tuttu Heinähatusta ja Vilttitossusta, sekä Risto Räppääjistä. Oikeastaan nämä aikuisten kirjat tulivat minulle ikäänkuin puun takaa. Mutta onneksi tulivat eteeni!
Minua teos nauratti kovasti. Hämäläismurre on hyvin aidontuntuista, ja sillä tosiaan revitellään säälimättömästi. Myös muu huumori, perheen sisäinen huumori ja tarina, toimii hyvin. Hahmoista suosikikseni nousi Likka, joka on persoonana varsin hulvaton. Mutta eivät Rampe ja Eila tästä kauaksi jää.
Olen lapsesta saakka pitänyt Sinikka Nopolasta. Heinähatut ja Vilttitossut tulivat enemmän kuin tutuksi lapsena, ja ne ovat viihdyttäneet myös vanhemmalla iällä. Ei siis ihmekään, että Nopolan huumori puree myös näin vanhemmalla iällä.
On muuten todellakin onni, että pääsin kuulemaan tuon lyhyen Nopolan haastattelun, jonka perusteella kiinnostuin kirjailijasta ja tästä kirjasta. Sillä vaikka olisinkin tiennyt tämän olevan ns. aikuisten kirja, niin lyhyet tekstit olisivat voineet säikäyttää minut. Nyt kuitenkin päätin lähteä kokeilemaan, ja totesin ettei ollut mitään syytä pelätä ennakkoon. Tekstit toimivat vähän samaan tyyliin kuin Mielensäpahoittajat, pieninä paloina mutta kuitenkin osana tarinaa.
Suosittelen kaamosmasennuksesta kärsiville, oli oiva piristys!
Krista, minä kirjoitin juuri muutamista muista Nopolan aikuiskirjoista, joita hän on kirjoittanut ennen Eilaa ja Rampea, käypä kurkkaamassa http://marjatankirjat.blogspot.fi/2014/11/sinikka-nopola-tervehdin-teita.html.
VastaaPoistaJotkut Nopolan oivalluksista ovat niin hulvattoman hauskoja, että vaikka niitä lukee kuinka monesti uudestaan, niin ne naurattavat.