Juha Vuorinen
310 s.
2014
Diktaattori
Viimeinkin, viimeinkin se on täällä. Uusin Juoppohullun päiväkirja. Kuulin siitä puhuttavan Radio Suomipopilla, missä Juha Vuorinen lähettää pullopostia Maltalta Aamulypsyyn, ja pitihän kirja toki ennakkotilata Diktaattorilta. Vielä sitä ei taida kaupasta saada.
Aikaa on kulunut edellisen Juoppiksen, Vaippaihottuman, ajoista. Nyt Sirpan ja Juhan ensimmäinen lapsi, Justiina, on menossa kouluun, ja kuopus, Toivo, on tarhassa. Näiden vuosien varrelle on mahtunut paljon tapahtumia, eikä Juha ole onnistunut pysymään pullosta erossa. Noin kolmen kuukauden välein on tullut retkahdus, ja Juhalla on ollut enemmän tai vähemmän pitkä putki. Nyt, kun voi olla että viimeistä Juoppista viedään, on aika vakavoitua. Juhan äiti on vakavasti sairas, ja edessä on tilanne että Juhasta voi tulla täysin orpo. Juhan pitäisi päästä alkoholista täysin eroon, tai muuten hän voi menettää perheensä. Onnistuuko se?
Tätä kirjaa ennen luin Intian slummeja käsittelevän Kätkössä kauniin ikuisen-kirjan. Bloggaan siitä myöhemmin, koska se oli lukupiiri kirjamme, ja haluan bloggaukseen mukaan ihanien lukupiiri naistemme mielipiteitä. Ajattelin Dokumentin tuovan Intian slummejen jälkeen hieman huumoria elämääni, ja hämmästyinkin, kun jouduin tämän kirjan kanssa kyynelehtimään kerta toisensa jälkeen. Vuorinen yllätti minut siis täydellisesti!
Juoppohullun päiväkirjat jakavat mielipiteitä rajusti. Tiedän, etteivät kovinkaan monet bloggarikollegani arvosta näitä kirjoja laisinkaan, vaan saattavat pitää ns. roskakirjallisuutena. Minä en! Minusta Vuorinen on äärimmäisen hauska, ja olenkin elänyt innolla Juhan elämässä mukana näiden viiden kirjan ajan.
Lisäksi täytyy mainita se, että Juoppohullun päiväkirjat saavat varmasti sellaiset ihmiset lukemaan, joita ei lukeminen muuten kovin paljoa innosta. Aihe ja huumori vetävät esimerkiksi sellaisia miehiä puoleensa, joita ei kaunokirjallisuus muuten voisi ehkäpä vähempää kiinnostaa. Ja minä tuen kirjallisuutta, joka saa ihmiset lukemaan!
Silti, vaikka kyyneleet olivat silmissäni useampaan kertaan tätä lukiessani, niin mukana oli silti Vuoriselle tuttu huumorikin. Olen aina pitänyt erityisesti Kristianista, ja olenkin lukenut innoissani myös Kristianista kertovan sarjan (johon on kuulema siihenkin tulossa jatkoa!). Eli, kirja itketti ja nauratti.
Vaikkei Dokumentti ole kaunokirjallisesti mikään maailman hienoin teos, on se silti kirja paikallaan. Ja Vuorinen on mies paikallaan.
Heippa, täällä yksi juoppis-fani. Tämä on aihe josta on syytä kirjoittaa ja Vuoriselta se onnistuu mainiosti ja hauskasti :)
VastaaPoistaIhana kuulla Mai että bloggaajistakin löytyy juoppis-faneja! <3 Tämä tosiaan on tärkeä aihe, ja Vuorinen kirjoittaa tavalla, jolla saa monet kiinnostumaan kirjoista. :)
PoistaPidin varsinkin ekasta Juoppiksesta. Vuorisen kerronnassa on tasoja, joita muilla ei ole, osaa tuotannosta en voi suositella, mutta juoppiksia kylläkin.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, että Juoppikset uppoavat hyvin, vaikkei muuten paljoa lukisikaan, erityisesti mieslukijoille varmasti. Pitäisi ehkä itsekin tutustua!
VastaaPoistaTämä pitää tilata miehelle :) Odotin esikoistamme kun kasasin miehelle isyyspakkauksen, johon hankin tietysti myös aiheeseen liittyvät juoppikset eli Raskausarpia ja Vaippaihottumaa :) Olen itsekin lukenut aiemmat juoppikset ja muutaman muun Vuorisen kirjan, mutta en ihan viime vuosina, tämän uusimman juoppiksen luen kyllä sitten minäkin! Näille kirjoille on hetkensä :)
VastaaPoistaJuoppiksethan meni päin vittua 2 kirjan jälkeen ja tämä 5:s on täyttä kuraa
VastaaPoista