Mikko-Pekka Heikkinen
301 s.
2014
Johnny Kniga
Arvostelukappale
Tässä on jälleen kirja, jonka olisin tyystin ohittanut ilman blogeja ja bloggaajia. Norkun kehujen myötä kuitenkin kiinnostuin Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpäästä, ja otinkin sen heti lukuun kun se postiluukusta kolahti.
Jääräpää kertoo pariskunnasta; Aslasta ja Katjasta. Asla on etnisen muodin suunnittelija, joka yrittää työntää verenperintöään pois romanttisten komedioiden, kuten Notting Hillin, avulla. Katja taas on Helsingistä Muonioon tullut virkamies, joka on päätynyt Muonion kunnanjohtajaksi. Taustalla häilyy myös Katjan appiukko Piera, joka vastustaa kuntaliitosta, ja palvoo Black Sabbathia. Eiköhän näistä aineksista synny hyvä kirja?
Kyllä syntyy. Mikko-Pekka Heikkisen tarinankerronta vie mukanaan, ja saa lukijalleen aidon tuntuisen olotilan pimeääkin pimeämmästä talvesta ja Muonion pakkasista.
Huumoria löytyy myös. Täytyy tunnustaa, että vaikken varsinaisesti ääneen nauranutkaan kirjan aikana, niin hymähtelin kyllä, niin hauskasti henkilöt oli rakennettu, ja dialogit toimivat ainakin tähän lukijaan. Pisteet siitä kirjailijalle.
Minuun vetosi erityisesti tuo Katjan appiukon Pieran Black Sabbath fanitus - olenhan entinen hevityttö. Jotenkin Heikkinen on kuvannut kaiken niin aidontuntuisesti - sen, miten heviä täytyy soittaa kovalla, sen, miten intohimoisesti Piera suhtautuu omaan genreensä. Ihan niin kuin minä ennen vanhaan!
Kannattaapa käydä lukemassa myös Ilonan mietteet kirjasta, hän nimittäin asuu Lapissa, ja suhtautuu siis kirjaan eri tavalla kuin minä, Itä-Suomen asukki. Ilonan mielipiteitä oli mukava lukea, vaikka kaikessa eivät ajatuksemme kohtaakaan.
Minä uskaltaisin suositella tätä rakkaustarinaa ja huumoria kaipaaville, sellaisille, jotka eivät kuitenkaan ihan hömppään uskalla koskea. Kannattaa uskaltaa lähteä tälle matkalle Lappiin!
Kuulostaa lupaavalta! 😄
VastaaPoista