Muriel Barbery
Suometanut Lotta Toivanen
270 s.
2016
Gummerus
Arvostelukappale kustantajalta
Olen kuullut Muriel Barberyn edellisestä suomennoksesta, Siilin eleganssista, ainoastaan kehuvia kommentteja. Kirjaan on poikkeuksetta rakastuttu. Minullakin Siilin eleganssi odottaa hyllyssä, mutta sitä ennen otin luettavaksi Barberyn uusimman kirjan Haltiaelämää.
Barbery kertoo kirjassaan lumoavan, aivan omanlaisensa tarinan. Hän kertoo tarinan Mariasta joka eräänä päivänä oivaltaa kuulevansa aivan omalla tavallaan metsän oksien ja lehtien laulun ja että hän pystyy puhumaan metsän eläinten kanssa. Hän kertoo myös Clarasta, kymmenvuotiaasta tytöstä joka asuu satojen kilometrien päässä Mariasta. Clara soittaa pianoa tavalla joka on yliluonnollisen kaunista. Molemmilla tytöillä on yliluonnollinen lahja, jotka johdattavat heidät yhteyteen suurten voimien kanssa - kohtaavatko tytöt toisensa, voivatko he yhdessä muuttaa maailmaa?
En ole lukenut Siilin eleganssia mutta siitä lukeneena voin sanoa että Haltiaelämää on aivan erilaista Barberya. Nyt Barbery kirjoittaa maagista realismia, hän kirjoittaa yliluonnollisista asioista ja on luonu sellaisen tunnelman jota lukiessa tuntuu että itkin leijailisi toisessa maailmassa. Vaikka Haltiaelämää loikin aivan omanlaisensa, kiehtovan tunnelman, minusta jotenkin tuntuu että pitäisin enemmän kehuja saaneesta Siilin eleganssista.
Kuten aiemmin kirjoitin, on Muriel Barbery luonut aivan omanlaisensa tarinan jonka tunnelma on kiehtova, ellei jopa lumoava. Maagisen realismin ystävänä en lainkaan pahastunut tarinan yliluonnollisuudesta vaan pidin sitä hienona asiana. Kysymykseni onkin, onko Muriel Barbery sittenkin parempi realistisemman tekstin kirjoittajana vai onko hänen omaa alaansa tällainen yliluonnollisuus? Aion ottaa siitä selvää ja luen pian Siilin eleganssin. Silloin selviää onko Barbery "minun kirjailijani". Toivon että olisi ja rakastuisin tuohon kirjaan oikopäätä. Niin kun ei käynyt Haltiaelämän kanssa.
Tunnelmoin Barberyn tekstin ja Lotta Toivasen suomennoksen (joka on hieno, hän on löytänyt todella kirjailijan luoman tunnelman!) ja luin kirjan mielelläni. Nautinkin lukemisesta ja paikoin eläydyin tarinaan, mutta en silti rakastunut kirjaan tavalla jolla todella hyvään kirjaan rakastutaan. Mutta aion ottaa Barberystä selvää, aion ehdottomasti lukea Siilin eleganssin.
Oi tuon haluan lukea. Kirjan nimikin on niin ihana - Haltiaelämää. Siilin eleganssi ihastutti, se on ollut Areenassa katsottavana.
VastaaPoistaUlla, tämä on sinulle pian tulossa <3 Totta, kirjan nimi on jo lumoava.
PoistaAi niin, tämäkin! Aargh, koko ajan ilmestyy niin paljon mahtavia kirjoja ja juuri nyt minulla ei ole aikaa lukea juuri yhtään. Nyyh!
VastaaPoistaMutta lue ihmeessä Siilin eleganssi. Mikään ei ole sen jälkeen entisellään. <3
Amma, tuo on ihan totta! Tuntuu että tämä syksy on ollut taas niin ihanaa aikaa uutuuksien suhteen - toinen toistaan ihanampia kirjoja ilmestyy <3 Mutta Siilin eleganssin luen silti uutuuksien lomassa, pian. Olen jo nyt varma että rakastun!
PoistaKrista, tulin hakemaan linkin kirjoitukseeni tästä ja huomasin, ettet sinäkään rakastunut kirjaan. Tässä teoksessa on kyllä hienoja hetkiä ja upeita kauniita tuokioita, mutta ei ollut sitten kuitenkaan ihan munkaan pala kakkua...
VastaaPoista<3
Krista, tulin hakemaan linkin kirjoitukseeni tästä ja huomasin, ettet sinäkään rakastunut kirjaan. Tässä teoksessa on kyllä hienoja hetkiä ja upeita kauniita tuokioita, mutta ei ollut sitten kuitenkaan ihan munkaan pala kakkua...
VastaaPoista<3
Itse en pitänyt Siilin eleganssista, mutta tätä suorastaan rakastin!
VastaaPoista