Seppo Jokinen
337 s.
2014
CrimeTime
Arvostelukappale
Taisin viimeisimmässä bloggauksessani valitella sitä, miten koko päiväni oli täysin pilalla. No joo, on niitä päiviä, koska niitäkin päiviä täytyy olla, mutta sitten on näitä, jolloin herää hyvin levänneenä, ulkona paistaa aurinko eikä edes tuule, ja sitten pääsee kahvikupin kera istumaan koneen ääreen ja kirjoittamaan loistavasta kirjasta. Voisiko edes parempaa toivoa? Eipä, eipä voi.
Mustat sydämet on muistaakseni yhdeksästoista Sakari Koskisesta kirjoitettu kirja. Tässä osassa Koskinen on lähtenyt kolmen kollegansa kanssa maapallon toiselle puolelle juoksemaan maratonia, mutta kuinkas käykään? Tietenkin Koskinen joutuu sielläkin ratkomaan rikosvyyhtiä, joka on tapahtunut aussinsuomalaiselle yhteisölle. Ja tietenkin nämä lonkerot yltävät Suomeen asti...
Minä voin valehtelematta sanoa että tämä oli paras koskaan lukemani Seppo Jokisen kirja (meinasin kirjoittaa Koskisen, onnistuin näköjään sotkemaan Sakari Koskisen ja kirjailijan itsensä). Mukana on niin hurmaavaa huumoria, että ainakin tämä lukija kiherteli itsekseen moneen kertaan. Onhan aiemmissakin Koskisissa ollut huumorinpilkahduksia, mutta tässä koetellaan nauruhermoja todenteolla.
Myös juoni on mukavan erilainen. Tietenkin yleensä Koskis kirjoissa Sakari on ollut Tampereella, mutta nyt päähenkilö matkaa toiselle puolelle maailmaa. Piristävä poikkeus, kertakaikkiaan. Ja niin kuin aiemmin mainitsin, mihinpä se koira karvoihin pääsee, kun sielläkin lähtee rikoksia ratkomaan. Tietenkin.
Ehkä minulla oli omat ennakkokäsitykseni kirjasta, kun kuulin että se sijoittuu pääosin Sydneyhin. Mutta ne ennakkokäsitykset kyllä kaikkosivat heti alussa. Yksi kirjan hienoimmista asioista ovat nämä austraaliansuomalaiset, joiden puhe on todella persoonallista, siinä kun sekoitellaan suomea ja englantia. Mutta jostain syystä ymmärsin melkein kaiken mitä heidän suustaan pääsi!
Olisin odottanut enemmän Koskisen rakkauselämää. Niitähän lupailtiin hieman edellisessä kirjassa, Vihan sukua, mutta nyt tietenkin, kun Koskinen vaelsi eri puolella maailmaa niin niihin ei päästy käsiksi. Niin toivoisin että Sakari löytäisi rakkauden!
Kukaan bloggari ei ole vielä kirjaa lukenut - mutta toivon todella että luette, kollegat. Sen uskon että tämä kirja tulee kyllä olemaan luettu, onhan se kirjakaupoissakin jo top kympissä, myydyimmiss kirjoissa. Tämä oli... parhautta!
Minä tästä jo eilen bloggasin ;) Ja olen sun kanssa ihan samoilla linjoilla. Todellakin tykkäsin ja Jokinen pitää kyllä tasonsa kirja toisensa jälkeen.
VastaaPoistaMä yritin niin kovasti etsiä bloggauksia, mutta sun bloggaus on mennyt ihan täysin ohi. Anteeksi, olisin toki linkittänyt. :) Mutta pitää käydä jälkeenpäin lukemassa!
PoistaJokinen kyllä jaksaa pitää tasonsa, nyt oltiinkin jännän äärellä kun Sakari oli lähtenyt ihan ulkomaille saakka. :D
Koskinen on hyvä tyyppi. Kuuluu mulla samaan sarjaan kun Karin Fossumin dekkareiden Konrad Sejer. Pitäisikin taas pitkästä aikaa lukea Jokista.
VastaaPoistaJoo, Koskinen on tosi hyvä tyyppi, sellanen leppoisa. Mä en tiedä edes keneen Koskista verrata, sen verran läheiseksi hän on muodostunut. Mutta ihana, kertakaikkiaan ihana. <3
PoistaHäpeän tunnustaa, että olen lukenut vain yhden Koskis-dekkarin. Pidin siitä kyllä paljon, joten lukisin mielelläni lisää. Tämä kuulostaa mainiolta!
VastaaPoistaElina, Koskiset ovat siitä hyviä että niitä voi lukea missä järjestyksessä tahansa. Eli jos kirjastossa törmäät mielenkiintoiselta tuntuvaan Jokiseen, niin siitä vaan lukemaan eikä tarvitse huolehtia monesko osa on kyseessä. :)
Poista