maanantai 26. toukokuuta 2014

Olin kapinallinen, enkä aloittanutkaan dekkarisarjaa alusta.

Jussi Adler-Olsen
Pullopostia
Suomentanut Katriina Huttunen
551 s. 
2014
Gummerus











Tänään voisi olla huono päivä. Voisi, kyllä. Eurovaaliehdokastani ei valittu, Suomi hävisi jääkiekon MM-finaalin ja ulkona on kylmä ja sataa. Mutta hähää, eipäs olekaan. Minä olen iloinen tänään! Äänestämäni puolue (vihreät) sai paikan, Hopea ei ole häpeä, ja on ihanaa että on välillä viileämpää. Ja luonto tarvitsee vettä! Lisäksi sain eilen loppuun mainion Jussi Adler-Olsenin uusimman dekkarin.

Adler-Olsenin dekkarithan kertovat Osasto Q:sta, joka ratkoo jo hautautuneita, ratkaisemattomia rikoksia. Nyt he saavat eteensä järkyttävän jutun: poliisilaitokselle on unohtanut pullo, jonka sisällä on viesti. Eikä mikä tahansa viesti, vaan ilmiselvä avunpyyntö. Onko pyyntö pelkkää pilaa, vai totisinta totta? Tottahan se on. Ja tapauksia on lisääkin. Osasto Q käy selvittelemään pullopostin arvoitusta, joka paljastaa että pulassa olivat vuonna 1996 nuoret lapset, jotka kuuluivat Jehovan todistajiin. Ja niin - tämä on jatkunut.

Minä jotenkin hämärästi kuvitellin että olin lukenut aiemmin Adler-Olsenia. Varmaankin siksi että molemmat teokset nököttävät hyllyssäni. Kuitenkin, en ole tarttunut niihin, vaan siellä ne ovat saaneet odotella. Nyt kuitenkin, kun sain kirjastosta tämän uusimman, en malttanut olla aloittamatta siitä.

Alussa olin hieman hakoteillä, että keitäs nämä henkilöt oikein ovatkaan ja mitä tapahtuu. Kuitenkin, kirja imaisi mukaansa tehokkaasti, enkä osannut sitä oikein enää käsistäni laskea, en edes jääkiekon loppuottelun aikana, silloin oli vieläpä jännimmät paikat meneillään.

Pullopostissa paneudutaan tiukasti erilaisiin lahkoihin. Kirjaa lukiessa hämmästelin hirveästi, kuinka paljon erilaisia uskontokuntia onkaan olemassa! Ja kuinka erikoisia! Jokainen kuitenkin uskokoon miten tahtoo, se on minun periaatteeni. Adler-Olsen ei kuitenkaan puutu eri uskontokuntiin mitenkään erityisen tuomitsevasti, vaan se kuuluu ainoastaan yhtenä osana juonta tähän dekkariin.

Tämä dekkari ei ollut sellainen jossa lukija etsii murhaajaa. Lukija tietää kuka on pahis, mutta Osasto Q etsii häntä, tietysti. Lukijalle jää kuitenkin rutkasti jännitettävää, eikä kirjan kanssa tarvitse tylsistyä missään vaiheessa.

Eikä huumoriakaan puutu! Osasto Q:n pomon Carlin apulainen Assad (joka on muuten äärimmäisen salaperäinen), on varsinainen huumoripommi, jonka letkauksille minä ainakin nauroin. Muutenkin kirja sisältää mustahkoa huumoria, joka kolahtaa minulle. Jännitystä ja huumoria, mitä sitä ihminen muuta kaipaa!

Täydellisestä lukukokemuksesta jäi kuitenkin puuttumaan jotain. Pituuteen suhteutettuna olisin ehkä kaivannut vielä jotain lisää.

★★★½

1 kommentti:

  1. Minua kiinnostaa Adler-Ohlsonin uusin kovasti, mutta haluaisin aloittaa sarjan ensimmäisestä kirjasta :) Vai olisinko kapinallinen?

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!