Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Loistava ystäväni
Elena Ferrante
Suomentanut Helinä Kangas
362 s.
2016
WSOY








Kustantajalta


Olenpa lukenut - jälleen kerran - jotain maagisen hyvää. Tämä kirjakevät tuntuu suorastaan taianomaiselta, koska kirja toisensa perään huokaan ja totean: vau mitä juuri luin. Elena Ferranten Loistava ystäväni saa todella huokailemaan, ja toteamaan bloggaritoverini lailla että tässä on varmasti yksi suurimmista käännösromaaneista tänä vuonna.

Loistava ystäväni on kaikenlaista, se on paljon. Minulle se oli ennen kaikkea ystävyysromaani, se kertoi kahden nuoren tytön tarinaa. Kirja kertoo Lilasta ja Elenasta, kahdesta hyvin erilaisesta tytöstä jotka ovat siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) parhaat ystävykset. Lila on ollut lapsuudesta saakka peloton, hurjan rohkea ja älykäs kun taas Elena vetäytyy syrjään ja tarkkailee sieltä maailmaa. Älykäs on toki Elenakin. Loistava ystäväni kertoo sodanjälkeisestä Napolista, jossa vallitsee aikamoinen kurjuus: tytöt taistelevat yhdessä pärjätäkseen elämässä. Molemmat alkavat selviytymismatkan eri tavoilla, mutta kumpikin taistelevat lujasti.

En heti päässyt sisälle tähän kirjaan. En ajatellut jättäväni kirjaa kesken, mutta ajattelin "tällainenko tämä olikin". Jotain kuitenkin tapahtui, en edes osaa sanoa tarkemmin kuinka pitkälle olin kirjaa lukenut. Jossain vaiheessa vain huomasin kääntäväni sivuja nopeammin, ajan kuluvan nopeammin, ollessani kirjan lumoissa. Sen jälkeen lukeminen olikin yksi suuri nautinto.

Ehkä vaadin alussa hiukan aikaa tutustuakseni Elenaan ja Lilaan. Vaikka kirja kertookin nuorista tytöistä, ovat he silti sisimmältään suuria persoonia, joita Elena Ferrante käsittelee kauniisti. Loistava ystäväni on paitsi romaani ystävyydestä, on se myös eräänlainen kasvuromaani: seurataanhan kirjassa tiiviisti kahden tytön kasvua lapsista nuoriksi aikuisiksi. Tämä ei tietenkään ole helppoa saati yksinkertaista, tietäähän sen jokainen meistä naisista kun muistelee omia nuoruusvuosiaan.

Kaiken tämän lisäksi kirjassa kuvataan sodanjälkeistä Italiaa. Toisen maailmansodan aikaisia ja jälkeisiä kuvauksia on kirjoitettu useita, ja monia minäkin olen lukenut. Tuon ajan Italia on jäänyt kuitenkin minulta aivan pimentoon, ja Ferrante toi minulle kuvan myös siitä: Napolissa oli kurjaa, mutta tyttöjen elämässä oli silti paljon hyvääkin. Ainakin toisensa.

Loistava ystäväni on menestynyt hurjan hienosti myös maailmalla. Tätä en ihmettele yhtään, ja Loistava ystäväni onkin ensimmäinen osa napolilaissarjasta - jään innolla odottamaan jatkoa.