Elina Pitkäkangas: Kuura

Kuura
Elina Pitkäkangas
355 s. 
2016
Myllylahti









Kustantajalta


Jouduin pohtimaan hetken kirjoittaisinko Elina Pitkäkankaan esikoisromaanista Kuura Suomi lukee -portaaliin vaiko tänne Lukutoukkaan, mutta päädyin siihen että kirja kuitenkin kuuluu tänne. Siitä huolimatta että Kuura on hieno uusi kotimainen romaani, se on kuitenkin suunnattu mielestäni ennen kaikkea nuorille aikuisille, ja nuortenkirjoista kirjoitan tätä nykyään tänne, Lukutoukan kulttuuriblogiin. Toivon että Kuura tätä kautta tavoittaa kiinnostuneet lukijat!

Sain Kuurasta ennakkokappaleen kustantajalta jo pari kuukautta sitten. Pitkitin lukunautintoa enkä lukenut kirjaa heti, vaan vasta kevään korvalla, huhtikuun alussa. Ja sanon vaan: nautin lukemisesta todella paljon.

Kuura aloittaa ihmissusi teemaisen trilogian, ja se kertoo lukiota käyvistä ystävyksistä Inkasta ja Aarosta. He asuvat Turun lähellä sijaitsevassa, suojatussa pikkukaupungissa, Kuurankoskessa, jossa ihmissusiin törmää ainoastaan uutisissa tai historiankirjoissa - tai niin voisi luulla. Ystävykset elävät tavallista arkea, mutta kaikki muuttuu kun Inkan pikkuveli joutuu rajuun onnettomuuteen ja tämän henki on vaarassa. Inka haluaa pelastaa pikkuveljensä, joutuipa sitten tekemään mitä tahansa, ja päätyy etsimään apua muurien toiselta puolelta, ihmissusien luota. Aaronkin tempautuu mukaan tapahtumiin, ja salaisuuksia revitään auki vauhdilla.

Kuura edustaa genreä joka ei minulle tätä ennen ole ollut kovin tuttu. Luulisin että samantyyppistä kirjallisuutta edustavat esimerkiksi Twilightit, kirjasarja jota en ole koskaan lukenut (ja joka ei oikeastaan minua kiinnostakaan). Kuurassa oli kuitenkin heti alun alkaen jotain joka minua kiinnosti: nuori esikoiskirjailija kirjoittamassa trilogiaa ihmissusista. Ilman romantiikkaakin Kuura olisi minua kiinnostanut, mutta jo etukäteen se toi oman lisämausteensa mieleeni.

Eikä Kuura ilman romantiikkaa olisi sitten varmasti toiminutkaan. Ei ainakaan näin hyvin. Minä en osaa kirjaa verrata oikeastaan mihinkään, sillä en ole tämänkaltaista kirjallisuutta tosiaan lukenut - joka ei loppujen lopuksi Kuuran kannalta ole lainkaan huono juttu. Sain lukea Elina Pitkäkankaan kirjan ainutlaatuisena, romantiikan ja fantasian yhdistelmänä, joka toimi minulle todella hyvin. Jos muu tämänkaltainen kirjallisuus olisi ollut minulle tuttua etukäteen, en varmasti olisi voinut välttyä vertaamiselta: nyt vain nautin.

Minulle Kuurassa oli kaksi keskeistä asiaa: oli romantiikka, joka säteili moneen suuntaan, ja sitten oli ihmissusi teema. Molemmat olivat kirjan kannalta tärkeitä, ja kummastakin pidin todella paljon, omalla tavallani. Kuitenkin ihmissudet olivat asia jotka saivat minut säkenöimään Kuuralle, ja saivat minut todella odottamaan trilogian seuraavaa osaa - ulvon varmaankin kuuta kun saan sen aikanaan käsiini! Nyt ihmissusi teema kirjoissa kiinnostaakin kovasti, joten vinkatkaapa ihmeessä jos mieleen tulee jokin vetävä kirja aiheesta?

Kirjan lukemisen jälkeen pohdittuani asiaa kukaan kirjan henkilöistä ei ollut sellainen, johon olisin täysin samaistunut. Inka kaikessa mustasukkaisuudessaan oli toki tunteita herättävä, mutta lähinnä vastakkaiseen suuntaan - en ihastunut häneen hahmona. Hän oli toki kiinnostava, mielenkiintoinen nuori nainen joka herätti sympatiaakin - ja ilman muuta haluan seurata hänen tarinaansa, mutta en samaistunut häneen millään lailla. Aaronista pidin kovasti. Hän oli sympaattinen nuori mies, sellainen johon haluaisin tutustua. Lisäksi tarinan sivuilla vilahteli tyyppejä, joihin toivon Pitkäkankaan palaavan.

Toivon todella että Kuura löytää lukijansa runsaalla kädellä. Se on loppuun asti viilattu kirja, jossa on läsnä kaikki mitä nuorten aikuisten kirjalta voi toivoa: on fantasiaa, mielikuvitusta, romantiikkaa ja sujuvaa kieltä. Koska kirjailija on nuori, hän ilmiselvästi osaa kirjoittaa nuorille. Se on aina plussaa!