Jukka-Pekka Palviainen
215 s.
2016
Karisto
Kustantajalta
Tuntuu hyvältä että päätin siirtää myös kotimaiset nuortenkirjat tänne Lukutoukan kulttuuriblogiin. Niin kuin aiemmin kirjoitin, niin uskon että tämänkin hienon kirjan tavoittavat nuoremmat lukijat ehkä helpommin täältä - sillä oikeasti toivon että Tarpeeksi reilua löytää lukijansa!
Tarpeeksi reilua kertoo Artusta ja Koposesta, jotka suunnittelevat omaa lyhytelokuvaa - elokuvat vain kertakaikkiaan ovat iso osa poikien elämää, kuten myös Jossun, joka kuuluu kiinteänä osana kaveriporukkaan. Tavoitteena on, että elokuva voittaisi kisassa jossa palkintona on matka Venetsian elokuvajuhlille, ja koska tavoite on kova, on filmiin saatava mukaan kaunis nainen. Jasmine on uusi tyttö nuorten luokalla, ja kuten Arttu ja Koponen sanovat: hän on jumalaisen kaunis. Jasmine suostuu projektiin mielellään, ja pian onkin aika lähteä kuvaamaan filmiä autiolle saarelle, jossa yhden jos toisenkin tunteet paukahtelevat esiin.
Palviainen on ennen tätä nuortenromaania kirjoittanut paljon. Yllätyin hieman lukiessani Wikipediasta hänen kirjoittaneen kirjoja myös aikuisille, minä kun olen pitänyt häntä aina taitavana nuortenkirjailijana. Aina oppii uutta, kiitos tästäkin tiedosta internet! Olen lukenut Palviaisen nuortenromaanit Joku vieraileva tähti sekä Perjantai on hyvä päivä lähteä ja kumpaankin kirjaan olen ihastunut kovasti.
Palviaisen tapa kirjoittaa on hieno. Romaanit jotka minä olen häneltä lukenut, ovat olleet selkeästi nuortenkirjoja, mutta tuo tapa millä Palviainen nuorille kirjoittaa: Tarpeeksi reiluakin on älykäs, syvällinen ja jännittäväkin. Kirjassa on monta puolta ja lukiessa se herättää todella paljon ajatuksia. Tapa, jolla Palviainen on luonut päähenkilönsä, on sekin hieno: neljässä päähenkilössä on erilaisia tyyppejä, sellaisia joista jokainen lukija varmasti löytää "omansa", sen johon samaistua.
Minäkin löysin. Samaistuin jollain tapaa Jasmineen, tuohon jumalaisen kauniiseen tyttöön joka kirjan alussa istuu luokassa yksin ja tuijottaa ulos ikkunasta. En vertaa itseäni millään tapaa Jasmineen, mutta hänen kynällään kirjoitetut päiväkirjateksit jollain tapaa koskettivat minua eniten. Se tunne, minkä Palviainen on niihin saanut. Se liikautti jotain sisälläni.
Jokainen elokuvahullu löytää Tarpeeksi reilusta jotain itselleen. Vaikka minun ykkösrakkauteni ovat kirjat, rakastan silti elokuvia. Isäni keräilee elokuvia, ja hänen hyllyistään lainaan muutaman elokuvan kerrallaan katsottavaksi - meillä kun sattuu olemaan vielä monien elokuvien suhteen samanlainen maku! Tarpeeksi reilua käsittele hieman erilaista elokuvagenreä mitä minä katson, mutta jotenkin pystyin sukeltamaan nuorten pään sisälle, kun he puhuvat elokuvista niin rakastavasti. Kirjat ovat ihania, mutta mikä olisikaan toisinaan sen parempaa kuin nähdä fiktiiviset tapahtumat edessään ruudulla!
Ahmaisin Tarpeeksi reilua melkein yhdeltä istumalta. Kuten nuortenkirjat usein, on Palviaisen kirja sujuvaa, ihastuttavan sujuvaa kerrontaa täynnä, dialogit toimivat ja huumoriakin on saatu mukaan. En tietenkään spoilaa tapahtumia - mutta lopussa on omanlainen taikansa, joka tkee kirjasta just niin hyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!