Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä

Britt-Marie kävi täällä
Fredrik Backman
Suomentanut Riie Heikkilä
378 s. 
2015
Otava








Arvostelukappale


Kun kirjan takakannessa lukee, että kirjassa seikkailee naispuolinen mielensäpahoittaja, joka on valloittanut ruotsalaiset, herää Lukutoukan kiinnostus välittömästi. Silti, silti en olisi osannut odottaa näin huikeaa lukukokemusta, näin mahtavaa kirjaa, jonka parissa pari päivää vietin.

Britt-Marie on ensinnäkin aivan mahtava tyyppi. Hän ei ole niitä ihmisiä, jotka tuomitsevat tai arvostelevat muita, mutta hän arvostaa ihmisiä jotka järjestävät ruokailuvälineet oikeaan järjestykseen. Sillä muunlaisia ihmisiä hän ei oikein voi ymmärtää. Kuusikymppinen Britt-Marie lähte kodistaan ja pitkästä avioliitostaan, ja päättää hankkia töitä. Hän päätyy Borgiin, pikku kylään, jossa ei laman jäljiltä ole paljon jäljellä. On vain pizzeria, josta löytyy oikeastaan melkein mitä tahansa sekä nuorten jalkapallojoukkue. Käy niin, että Borg tarvitsee Britt-Marieta, mutta tämän yllätykseksi nainen huomaa, että hänkin tarvitsee Bjorgia.

Voi että. Suljin juuri kirjan kannet, ja päätin matkani Britt-Marien kanssa. Toivoin, että se matka olisi jatkunut pidempään. Sillä kuten sanoin, Britt-Marie on aivan mahtava tyyppi. Kirjan edetessä Britt-Mariesta tulee vielä mahtavampi, sillä eräällä tapaa tämä kirja on, kaiken muun lisäksi, myös kasvutarina. Sillä kyllä kuusikymppisenäkin voi kasvaa!

Ja voi että, miten on Fredrik Backman hieno kirjailija. Hän kirjoittaa kerrassaan mahtavasti, hänen huumorinsa on juuri sellaista, mikä minuun kolahtaa. Nyt jää ilmoille yksi kysymys: miksi olen jättänyt kesken hänen edellisen kirjansa, Miehen joka rakasti järjestystä? Sillä nyt tuntuu, etten voi olla pitämättä kirjasta, jonka tämä kirjailija on kirjoittanut. Tämän vahingon korjaan!

Backman on nerokas kirjailjia, mutta nerokas on Britt-Marien suomentajakin, Riie Heikkilä. Hän on uskoakseni tavoittanut täysin Backmanin kerronnan, ja miten hän onkaan löytänyt täydellisen kielen ja otteen kirjaan. Heikkilä on minulle uusi tuttavuus suomentajana, mutta toivon lukevani hänen suomennoksiaan jatkossakin.

Olin olettanut, että saattaisin joutua nauramaan Britt-Marien kanssa. Se oli aivan oikea ajatus, sillä jouduinkin. Mutta sitä en ollut odottanut, että joutuisin vuodattamaan kyyneleitä useampaan otteeseen. Olen kuullut saman kommentin muiltakin kirjan lukijoilta, joten jos aiot lukea tämän hienon kirjan: varaa nenäliinoja! Niitä tarvitaan.

En puhu lopusta sen enempää, etten vahingossakaan paljastaisi liikaa. Sanon vain sen, että se oli ainoa miinus, sillä olisin toivonut toisenlaista päätöstä kirjalle!

Britt-Marie on täydellinen kesäkirja. Se on hauska, mutta se ei ole liian kepeä. Sen huumori kolahtaa monenlaisiin ihmisiin. Usko, että jos olet pitänyt Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja kirjoista, et voi olla rakastumatta Britt-Marieen. Näissä on paljon samaa!

Kiitos, kiitos, kiitos kustanajalle tästä kirjasta! Sain ihania hetkiä Britt-Marien kanssa.

Sari Airola: L niin kuin Leopardi

L niin kuin Leopardi
Sari Airola 
2015
WSOY










Arvostelukappale


Kun on lukenut kirjan, joka käy tunteisiin vahvasti, eikä pelkästään positiivisella tavalla on sen jälkeen ilman muuta vuoro lastenkirjan. Minulla vuorossa oli ihana Sari Airolan tuore kirja L niin kuin leopardi, joka hurmaa jo kannellaan.


Eräänä päivänä pikku Leopardin eteen alkaa ilmestyä kirjlaimia. Löytyy E, joka on vähän niin kuin tikapuut, löytyy L, löytyy soikea O... mitä ne kirjaimet oikein ovat, ovatko ne leluja? Eivät kuitenkaan, mutta jotain jännittävää. Sitä ihmettelevät pikku Leopardi ja Kisuli.

Eräästä syystä olen hyvinkin tuttu Sari Airolan tuotannon kanssa. Hän on kuvittanut useita kirjoja, mutta myös kirjoittanut muutaman oman. L niin kuin Leopardi on siis uusin, ja mielestäni ehdottomasti yksi hienoimmista: huomaa miten hän on kehittynyt kuvittajana. Leopardi ja Kisuli ovat kertakaikkiaan hurmaavia tyyppejä, ja varmasti myös lasten mieleen.

Kirjan ideakin on ihana: opetellaan kirjaimia, ja mietitään, mikä sana kirjaimista muodostuu. Tämä kirja ei siis ihan pikkuisille ole suunnattu, vaan sellaisille, jotka juuri opettelevat kirjaimia. Esimerkiksi minun täditettäväni, pikku herra kohta 5-vee, olisi ehkä juuri sopivassa vaiheessa tätä kirjaa ajatellen. Siispä luulenkin, että luen tätä kirjaa vielä kesällä hänen kanssaan!

Tässä lastenkirjassa on kyllä kaikki palikat kohdallaan: juoni on todella hyvä, se antaa lapselle miettimistä kun mietitää, mikä sana kirjaimista muodostuu. Kuvitus on lämminhenkistä, ja kuvat elävät. Tuntuu että haluaisin ottaa Leopardin syliini!

Jos sinulla siis on lukemaan opettelevia, kirjaimia miettiviä ihmisen alkuja lähipiirissäsi, on L niin kuin Leopardi todella hyvä kirja hänelle. Ja kyllä aikuinenkin pakeni Leopardin ja Kisulin maailmaan hetkeksi mielellään.

Pärttyli Rinne: Viimeinen sana

Viimeinen sana
Pärttyli Rinne
213 s. 
2014
Noxboox









Arvostelukappale


Chick litin jälkeen mieli kaipasi jotain aivan muuta, hieman vakavampaa teosta. Hyllystä löytyi sopivasti tämä Pärttyli Rinteen Viimeinen sana kirja, joka aiheellaan on herättänyt mielenkiintoni.

Viimeinen sana kertoo Franzista. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvasta nuoresta miehestä, joka haaveilee siitä, että hänestä tulee vielä suurin filosofi koskaan. Hän toivoo, että tulee täyttämään luentosalit uudella vapauden filosofiallaan. Tarinaan mahtuu myös Kolehmainen, Franzin ystävä, jolla on Glock-pistooli, sekä Virpi, Franzin suuri rakkaus. Viimeinen sana sukeltaa koulutragedioiden mustaakin mustempaan ytimeen.

Viimeinen sana on kirja, joka selittää. Ainakin jollain tapaa. Se kertoo Franzista, joka ei jätä itselleen loppujen lopuksi vaihtoehtoja, vaan päätyy ratkaisuun, joka on kaikille paha. Tämä kirja vie lukijan tutustumaan siihen maailmaan, jossa syyllinen kouluammuskeluihin elää. Se on äärimmäisen vaikuttava teos.

Pärttyli Rinteen kieli on juuri sellaista, mitä tämä kirja tarvitseekin. Voisin sanoa, että Rinteen kieli sopii juuri Franzille, joten se sopii todella hyvin tähän kirjaankin.

Alussa kirja ei välttämättä ota omakseen, ehkä hieman kompasteleekin. Sai minut miettimään, missä oikein mennään. Mutta sitten kun vauhtiin päästään, ja mennään loppua kohti, se yhtäkkiä vie mukanaan. Tietenkin, kun miettii kirjan aihetta, niin voi päätellä että loppu on paha huipennus.

Joskus mietin, miksi oikein luen esimerkiksi juuri tällaisia kirjoja, jotka tavallaan tuovat kamalan olon. Mutta haluan lukea mahdollisimman monenlaisia kirjoja, mahdollisimman monenlaisista aiheista. Myös tällaisista, jotka eivät ole mitään hömppää, vaan aiheita oikeasta elämästä. Sillä kuten hyvin tiedätte, myös tällaisia asioita tapahtuu. Valitettavan usein. Ehkä halusin nimenomaan ryömiä ammuskelijan sisälle, saada edes jonkinlaista kosketuspintaa siihen, mitä hänen sisällään on. Ja sen sain.

Jos haluat lukea vaikuttavan kirjan aiheesta, joka ei ole kaunis, suosittelen kyllä Viimeistä sanaa. En nimittäin ole tällaiseen kirjaan ennen törmännyt.

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi & arvonta!

Sinusta kaikki alkoi 
Mhairi McFarlane
Suomentanut Anja Linqvist
395 s.
2015
Harper Collins









Arvostelukappale

Chick lit, ja viihdekirjallisuus ylipäätään, sopivat täydellisesti kesään. Näin päätimme Facebookissa toimivassa kirjaryhmässämme, Nettilukutoukissakin, jossa yksi kesän lukuhaasteista on lukea chick litiä. Siinäkin mielessä Harper Collinsin tarjoama kirja tuli täydelliseen saumaan.

Anna Alessin tarina on eräänlainen tarina rumasta ankanpojasta. Kouluaikoina Anna... no ei, sievästi sanottuna, ollut mikään poikien hurmaaja. Päinvastoin. Nyt Annasta on kuitenkin kasvanut viehättävä nainen, jonka perään miesten päät kääntyvät. Anna ei kuitenkaan ole onnistunut nettideitti maailmasta löytämään kuin kaikenlaisia sekopäitä toisensa jälkeen. Sitten Annan elämään astelee James. James, joka kiusasi Annaa koulussa. James tuntuu kuitenkin nyt kohteliaalta ja mukavalta eikä Anna enää tiedä mitä ajatella.

Voi että miten minä tähän kirjaan ihastuinkaan. Voi olla totta, että tarina on käytetty - ruma ankanpoika, josta kuoriutuu kaunotar, ja joka tapaa kaunottarena koulukiusaajansa. Minusta ainakin tarina tuntuu tutulta, mutta uskokaa tai alkaa, se toimii McFarlanen kynässä silti hyvin. Kirjailija on onnistunut kuitenkin saamaan tarinaan uudenlaisia piirteitä, kuten nettideittailun, ja kirjassa on hieno kourallinen huumoria romantiikan lisäksi.

Sinusta kaikki alkoi naurattaa ja itkettää. Molempia aivan aidosti, sillä naurun purskahdukset sekä kyyneleet olivat molemmat aivan oikeita. Kirjan voisi siis sanoa olevan chick litiä, ja viihdettä parhaimmillaan, sillä ihan jokainen genrensä edustaja ei tätä minullekaan tee. Ainoastaan hyvät sellaiset.

Ruma ankanpoika tarinat jostain syystä ovat vedonneet minuun aina. Ehkä juuri sen vuoksi, että olen itse vieläkin sillä ruma ankanpoika tasolla, ja jossain sisimmässäni on usko, että ehkä se joutsen vaihekin joskus sieltä tulee. En tiedä miten vankkoja uskomukseni enää ovat, mutta aina voi haaveilla. Silti, pystyin sukeltamaan Annan ihon alle varsinkin silloin, kun kirjassa kerrottiin hänen kouluajoistaan, ja silloin niitä kyyneleitäkin taisi tulla.

McFarlanen teksti toimii hyvin, ja suomennoskin on hyvä. Sinusta kaikki alkoi on nopealukuinen kirja, ja minun täytyy tunnustaa että itse ahmin kirjan. Vaikka aavistelin, niin kuin usein chick lit romaanien kanssa, miten lopussa käy, minun oli saatava, kertakaikkiaan pakko, saada tietää loppuratkaisu. Mitään en lopusta tietenkään paljasta.

Sinusta kaikki alkoi on siis todella hyvä kesäkirja. Minun kirjaa lukiessani satoi vettä ja myrskysi, mutta voin kuvitella, miten olisi ihana maata vaikkapa rannalla, tai nurmikolla kirjaa lukemassa, ja paistatella auringossa. Siihen tarjoan juuri sinulle mahdollisuuden:

Arvon kaksi kappaletta Sinusta kaikki alkoi kirjaa. Arvonta tapahtuu torstaina 11.6.2015, ja arvontaan voivat kaikki osallistua. Mutta, jos olet blogini rekisteröitynyt lukija, saat kaksi arpaa. Jos olet anonyymi kommentoija, pyydän sinua jättämään kommenttiisi sähköpostiosoitteen, josta saan sinut kiinni voiton sattuessa kohdallesi. Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä bloggausta. Toivon arpaonnea!

H. E. Bates: Oi ihana toukokuu

Oi ihana toukokuu
H. E. Bates
Suomentanut Päivi Kalenius
381 s. 
3. painos: 2006
Gummerus








Lainattu kirjastosta


Voi miten ihania ovatkaan kirjablogit! Taas kerran huokailin sitä, kun luin Oi ihanaa toukokuuta. Tätäkään kirjaa en olisi löytänyt ilman kirjablogeja. Katja vinkkasi kirjasta 12 kirjaa riippukeinuun bloggauksessaan, ja minusta alkoi tuntua että tämä voisi olla minun kirjani. Ja olihan se.

Oi ihana toukokuu kertoo Larkinien suurperheestä. On Mamma, Pappa, ja kuusi lasta - seitsemäskin kirjan edetessä perheeseen tulee. Perheen ruokapöytään ovat kaikki tervetulleita, olivat vieraat sitten tuttuja tai ennestään tuntemattomia. Perheen veroasioita selvittelevä herra Charltonkin päätyy lähes huomaamattaan perheen vieraaksi, ja kyllähän siinä verorästit unohtuvat, kun perheen tytär Mariette hurmaa herra Charltonin.

Minulle Oi ihana toukokuu oli ennestään täysin tuntematon tapaus. Monille kirja voi olla tuttu, ja se on voinut tulla tutuksi myös tv-sarjana. Minulta on päässyt tuo sarjakin lipumaan täysin ohitse, mutta nyt tuntuu, että se pitäisi metsästää jostain käsiin. Tästä kirjasta nimittäin voi saada todella mainion sarjan - varsinkin kun näyttelijätkin kuulema ovat sarjassa hyviä.

Oi ihana toukokuu on mitä parhain kesäkirja. Katja oli aivan oikeassa vinkatessaan sitä riippukeinu luettavaksi, sillä siihen se on omiaan. Kirjassa on juonta, se ei ole mitään hömppää, mutta huumoria Bates on sijoittanut kirjaan runsaasti. Se on hauskaa, eikä väkisin väännettyä, minäkin nauroin kirjan kanssa monta kertaa.

Kävin lunttaamassa Villiksen blogista kirjan tietoja, ja ensipainokset kirjasta on otettu jo 1960-luvun tietämillä. Ajanhenki sijoittuukin selvästi niihin aikoihin, ja onpa mukava tietää, että ajankuvaus on aitoa. Kirjahan on alunperin ilmestynyt kolmessa osassa, jotka on tiivistetty tässä kirjassa yhteen pakettiin. Kolme kirjaa toimiikin yhdessä hyvin, sillä ne on eroteltu selvästi.

Onneksi luin tätä aurinkoisina päivinä, sillä sellaisiin se sopii parhaiten. Tosin - sopi se myös tähän päivään, jolloin kirjan luin loppuun. Tänään ulkona sataa ja myrskyää, ja äsken kastuin parvekkeella (!). Oi ihana toukokuu vie aurinkoisiin päiviin, ja herättää ajatukset kesästä.

Larkinin perhe on mainio. Lempihahmokseni nousi Pappa, joka flirttailee naisen kuin naisen kanssa, ja ottaa drinkkiä kellonajasta riippumatta. Kirjassa syödään ja juodaan paljon, ja välillä vatsani kurni kun luin Mamman herkullisen kuuloisista kokkauksista.

Minunkin vinkkini riippumattoon ovat tulossa, ja voin sanoa, että tämä kirja on varmasti listalla.

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Tyttö ja rotta
Jari Järvelä
248 s. 
2015
Tammi









Arvostelukappale


Viimeinkin sain pitkäksi päässeen bloggausjonon purettua, ja pääsen kirjoittamaan vasta luetusta, Jari Järvlän Tyttö ja rotta dekkarista. Luulen, etten ole ainoa, joka on tätä kirjaa odottanut

Tytössä ja pommissa tutuksi tulleen tapahtumaketjun seurauksena Metro joutuu pakenemaan kotikaupungistaan Kotkasta. Taakse on jätetty kolme ruumista, esimerkiksi poikaystävän Rustin, joka kummittelee Metron mielessä usein. Metron tie on tullut Berliiniin, jossa hän päättää omistautua suurelle rakkaudelleen, graffiteille. Ympärillä on jengi, joka rakastaa samaa asiaa, ja asiat sujuvatkin hyvin jonkun aikaa. Eräänä yönä kuitenkin tapahtuu jotain, joka muuttaa kuviot. Metro löytää majapaikkansa tuhottuna, ja lattiat lainehtivat verta. Alkaa kierre, joka vie loppujen lopuksi Metron takaisin Kotkaan.

Tätä kirjaa on tosiaan odotettu - Tyttö ja pommi lupaili jatkoa, ja pidin kirjasta kovasti. Metro on yksi kiinnostavimmista kotimaisen dekkarin hahmoista pitkään aikaan, ja oli hienoa päästä lukemaan hänestä lisää. Järvelä osaa kirjoittaa tekstinsä niin, että dialogit ovat Metron suuhun sopivia, ja muukin kerronta sujuu niin kuin Metro tarinaa kertoisi. Juuri niin kuin pitääkin olla.

Minulle Järvelä tuli tutuksi Tytöstä ja pommista. Olin tiedostanut kirjailijan olemassa olon jo aikaisemmin, mutta jotenkin ei tullut häntä kirjastosta lainatuksi. Kuitenkin, Tyttö ja pommi kiinnosti niin kovasti, että viime vuonna ilmestynyt Särkyvää romaani oli lukulistalla automaattisesti. Ja nyt aion tutustua myös kirjailijan aiempaan tuotantoon, joka ei heti lopu kesken.

Kymen sanomissa sanotaan, että kyseessä on dekkaritrilogia. Joka on hienoa, sillä tarina jää vieläkin kesken, ja lukija jää odottamaan jatkoa. Miten Metron seikkailu päättyy? Sillä tulen jatkonkin lukemaan, Tyttö ja rotta oli vahva näyttö siitä, että Metron tarinaa kannatti jatkaa. Se kestää nimittäin hyvin jatko-osankin.

Jatko-osa kantaa osin sen takia, että kyseessä on tällainen, erilainen dekkari. Metron kanssa ei mennä missään tavanomaisissa dekkariympyröissä, missä vain tapahtuu murha ja sitten sitä ratkotaan. Murhia tässäkin tapahtuu, mutta ympyrät ovat aivan toisenlaiset. Keskeisessä roolissa ovat graffitit, ja se tuo oman värinsä trilogiaan.

Järvelä ottaa tavallaan kantaa graffiteihin kirjoillaan. Minä saan käsityksen, jonka mukaan Järvelä hyväksyy graffitimaalauksen, ehkä myös paikkoihin, joissa se on hieman laitonta? En sano mitään sitovaa, sillä en muista tällä hetkellä yhtään Järvelän haastattelua aiheesta. Mutta voin sanoa, että mielestäni graffiti, joka on maalattu taidolla, on enemmän kuin sallittu ja suotava. Ja kaunis.

Dekkarinystävä, jos et ole vielä tutustunut Järvelän dekkareihin, tee se nyt. Suosittelen, että aloitat Tytöstä ja pommista, sillä tarinaan keskeltä hyppääminen on hieman arveluttavaa. Ja sinä, joka olet jo Tytön ja pommin lukenut, lue tämäkin! Tarina jatkuu mahtavalla tavalla.

Kiitos kustantajalle siitä, että sain lukea Metrosta lisää. 

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

Kesäinen illuusioni
Karoliina Timonen
165 s. 
2015
WSOY










Arvostelukappale

Bloggarikollega on kirjoittanut kirjan! Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta kun moista tapahtuu, eikä tämä ole edes Karoliina Timosen, Kirjavan kammarin emännän ensimmäinen kirja. Hänen esikoiskirjansa on päässyt lipumaan ohitseni, joten oli mukava yllätys kun postiluukusta kolahti Kesäinen illuusioni.

Kesäisestä kannestaan huolimatta Kesäinen illuusioni ei ole mitään hömppää. Se on tiivistunnelmainen psykologinen trilleri, joka kertoo ihmissuhteista. Se kertoo Piiliniemestä, jossa keski-ikäinen nainen viettää kesäänsä yittäen kirjoittaa romaaniaan. Toisella puolella salmea kohoaa jylhä Variskallio, josta saapuu eräänä iltana moottorivene, mukanaan Olavi. Kuumat kesäillat tuovat mukanaan jännittyneet tapaamiset, jotka eivät aivan mutkattomasti pääty.

Kesäinen illuusioni ei tosiaan ole kevyt kirja, toisin kuin ensin kannesta erehdyin päättelemään. Takakansi jo kertoi jotain aivan muuta, ja mitä sainkaan kun avasin kirjan kannet. Kirjan, joka tunnelmallaan vetäisi täysin mukaansa.

Karoliina Timonen on taitava kirjoittaja, olenhan sen huomannut jo hänen blogistaan. Sen huomaa myös tästä kirjasta, jonka kieli on taitavaa, ja tunnelma taitavasti kudottua. Vaikka trillerimäiset tapahtumat alkavatkin vasta kirjan loppupuolella, on psykologinen verkko kudottu jo paljon sitä ennen. Timonen on saanut lukijan koukkuun.

Kesä on oivaa aikaa lukea tämä kirja, sillä vaikka tunnelma on latautunut, painostavakin, niin silti kirjassa on paljon kesäisiä elementtejä: on saari, on uiminen, on lämpö. Eihän jokaisen kesällä luetun kirjan tarvitse kevyt olla, ja tämä on hyvä kirja niiden kepeämpien väliin.

Olen iloinen, ettei kirja ole sen pidempi, ettei sitä ole venytetty turhaan. Se on tiivis, pieni paketti, jonka ahmaisee melkein kertaistumalta, niin hyvä tunnelma siinä on. Se olisi täydellinen kirja myrskyiltaan luettavaksi, kun ulkona salamoi.

Suosittelen kirjaa luettavaksi niille, jotka eivät säikähdä tiivistä tunnelmaa ja ihmissuhdesotkuja. Niille jotka haluavat hyvin kirjoitetun, ahmittavan kirjan. Hyvän kirjan ystäville.

Kiitos lukuhetkestä kustantajalle!