Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Tyttö ja rotta
Jari Järvelä
248 s. 
2015
Tammi









Arvostelukappale


Viimeinkin sain pitkäksi päässeen bloggausjonon purettua, ja pääsen kirjoittamaan vasta luetusta, Jari Järvlän Tyttö ja rotta dekkarista. Luulen, etten ole ainoa, joka on tätä kirjaa odottanut

Tytössä ja pommissa tutuksi tulleen tapahtumaketjun seurauksena Metro joutuu pakenemaan kotikaupungistaan Kotkasta. Taakse on jätetty kolme ruumista, esimerkiksi poikaystävän Rustin, joka kummittelee Metron mielessä usein. Metron tie on tullut Berliiniin, jossa hän päättää omistautua suurelle rakkaudelleen, graffiteille. Ympärillä on jengi, joka rakastaa samaa asiaa, ja asiat sujuvatkin hyvin jonkun aikaa. Eräänä yönä kuitenkin tapahtuu jotain, joka muuttaa kuviot. Metro löytää majapaikkansa tuhottuna, ja lattiat lainehtivat verta. Alkaa kierre, joka vie loppujen lopuksi Metron takaisin Kotkaan.

Tätä kirjaa on tosiaan odotettu - Tyttö ja pommi lupaili jatkoa, ja pidin kirjasta kovasti. Metro on yksi kiinnostavimmista kotimaisen dekkarin hahmoista pitkään aikaan, ja oli hienoa päästä lukemaan hänestä lisää. Järvelä osaa kirjoittaa tekstinsä niin, että dialogit ovat Metron suuhun sopivia, ja muukin kerronta sujuu niin kuin Metro tarinaa kertoisi. Juuri niin kuin pitääkin olla.

Minulle Järvelä tuli tutuksi Tytöstä ja pommista. Olin tiedostanut kirjailijan olemassa olon jo aikaisemmin, mutta jotenkin ei tullut häntä kirjastosta lainatuksi. Kuitenkin, Tyttö ja pommi kiinnosti niin kovasti, että viime vuonna ilmestynyt Särkyvää romaani oli lukulistalla automaattisesti. Ja nyt aion tutustua myös kirjailijan aiempaan tuotantoon, joka ei heti lopu kesken.

Kymen sanomissa sanotaan, että kyseessä on dekkaritrilogia. Joka on hienoa, sillä tarina jää vieläkin kesken, ja lukija jää odottamaan jatkoa. Miten Metron seikkailu päättyy? Sillä tulen jatkonkin lukemaan, Tyttö ja rotta oli vahva näyttö siitä, että Metron tarinaa kannatti jatkaa. Se kestää nimittäin hyvin jatko-osankin.

Jatko-osa kantaa osin sen takia, että kyseessä on tällainen, erilainen dekkari. Metron kanssa ei mennä missään tavanomaisissa dekkariympyröissä, missä vain tapahtuu murha ja sitten sitä ratkotaan. Murhia tässäkin tapahtuu, mutta ympyrät ovat aivan toisenlaiset. Keskeisessä roolissa ovat graffitit, ja se tuo oman värinsä trilogiaan.

Järvelä ottaa tavallaan kantaa graffiteihin kirjoillaan. Minä saan käsityksen, jonka mukaan Järvelä hyväksyy graffitimaalauksen, ehkä myös paikkoihin, joissa se on hieman laitonta? En sano mitään sitovaa, sillä en muista tällä hetkellä yhtään Järvelän haastattelua aiheesta. Mutta voin sanoa, että mielestäni graffiti, joka on maalattu taidolla, on enemmän kuin sallittu ja suotava. Ja kaunis.

Dekkarinystävä, jos et ole vielä tutustunut Järvelän dekkareihin, tee se nyt. Suosittelen, että aloitat Tytöstä ja pommista, sillä tarinaan keskeltä hyppääminen on hieman arveluttavaa. Ja sinä, joka olet jo Tytön ja pommin lukenut, lue tämäkin! Tarina jatkuu mahtavalla tavalla.

Kiitos kustantajalle siitä, että sain lukea Metrosta lisää.