Enni Mustonen
255 s.
2010
Otava
Oma e-kirja ostos
Enni Mustonen on minulle tuttu Syrjästäkatsojan tarinoita sarjasta. Ihastuin sarjan ensimmäisen kirjan, Paimentytön, myötä Mustoseen todenteolla, ja ihastus on jatkunut sarjan kahden seuraavan kirjan parissa. Kun Elisa kirjassa oli tarjouksessa Mustosen vanhempi romaani, Morsiuskesä, päätin kokeilla miltä Mustonen muuten tuntuisi.
Lauralla on takanaan joukko pahoja asioita, mutta hän alkaa olla jo valmis jatkamaan elämäänsä. Sopivaan saumaan tulee hälytys uuteen työtehtävään: Lauraa tarvitaan kuvaamaan reality sarjaa. Laura on aiemmin kuvannut kriisipisteitä maailmalla, joten hän pääsee uudenlaiseen ympäristöön, kun maajusseille etsitään vaimoja. Laura ei arvaa, mitä kaikkea hän tuleekaan kohtaamaan maatiloilla.
Morsiuskesästä tulee tietenkin ihan ensimmäisenä mieleen Maajussille morsian. Projekti, jota Laura lähtee kuvaamaan, on hyvin lähellä tätä suomalaista reality sarjaa, jota minäkin olen telkkarista katsonut. Olen tykännyt sarjasta, joten siksi varmaankin Morsiuskesäkin miellytti. Morsiuskesässä sarjan idea on tehty oikeastaan vielä miellyttävämmäksi kuin Maajussille morsian, mutta paljon samaa näissä on.
Mustonen ihastuttaa myös yksittäisellä romaanillaan. Hän on taitava viihdekirjailija, jonka kirjan parissa viihtyy. Morsiuskesä oli todella hyvää luettavaa kesäpäivään, jolloin aurinko paistoi niin lämpimästi että oli mukavaa lukea vähissä vaatteissa ulkona. Täydellinen kirja juuri siihen hetkeen.
Varsinaisia yllätyksiä ei Morsiuskesä lukijalleen tuo. Niin kuin viihdekirjat yleensä, lukija tietää jo alusta saakka miten lopussa tulee käymään. Mutta se ei minua haittaa. Se tuo tietynlaisen turvallisuuden tunteen, "minun ei nyt tarvitse jännittää, tässä käy hyvin"-tunteen. Ja kun lukee hyvää viihdettä, tietää ettei lopussa joudu pettymään. Ainakaan usein.
Morsiuskesässä oli mukana myös maatilan arkea. Vaimoehdokkaat joutuivat kokeilemaan tilan töitä, ja samalla mukaan joutuivat tv-työntekijät. Lauralle tämä kaikki oli tuttua, koska hän on kotoisin maaseudulta, ja juuri se teki hänestä niin aidon tuntuisen tyypin: reippaan ja rempseän.
Morsiuskesä on todella hyvä kesäkirja. Ja se sai minut vannomaan, että muutakin Mustosta kannattaa lukea.
Huh kun luet nopeasti Krista, nostan hattua! Minulla on Mustosenkin kirjat täysin tutustumatta, vaikka paljon hyvää olen kuullut. Lisäksi varmaan sekoitan Mustosen nyt johonkin ihan toiseen kirjailijaan, koska luulin hänen kirjoittavan lähinnä historiallisia romaaneja mutta tässäpä sitä ollaan. Morsiuskesä kuulostaa hauskalta, en olekaan lukenut kotimaista viihdettä hetkeen.
VastaaPoistaLinnea, itse asiassa en edes lue hirveän nopeasti, vaan luen paljon. Eli siis käytän tosi paljon aikaa lukemiseen. :) Ja et varmaan sekoita Mustosta kehenkään toiseen, vaan hän on kirjoittanut paljon historiallisia viihderomaaneja. Näissä yksittäisissä romaaneissa on sitten poikkeuksia. :)
PoistaItse en ole lukenut vielä toistaiseksi ikinä Mustosta, mutta on ollut mielessä, että pitäisi joskus. Hauskaa kuulla tästä kirjasta positiivinenkin arvio, sillä muistan kerran lukeneeni siitä jonkun kirjablogissa jonkun aika lyttäävän arvion, mikä sai minut siirtämään kirjan mielessäni kategoriaan "ei kannata lukea". Voisin ehkä harkita kirjaa luettavaksi, mutta katsotaan. Kansikuva on ihana ja siinä on kunnon kesätunnelmaa! :)
VastaaPoistaAnna, tämä ei ehkä kuitenkaan ollut parasta Mustosta, joten en suosittele tästä aloittamaan. Esimerkiksi Paimentyttö, joka aloittaa Syrjästäkatsojan tarinoita sarjan, on tosi hyvä, ja siitä ehkä kannattaisi aloittaa. :)
PoistaJonkun näistä nykypäivään sijoittuvistakin oken kukenut, mutten silloin isommin tykästynyt. Tämä voisi olla juoneltaan ihan ok!
VastaaPoista