Johanna Holmström
Suomentanut Tuula Kojo
397 s.
2015
Otava
Arvostelukappale
Kun rakas blogiystävä, jonka makuun luotan, sanoo että tässä voisi olla vuoden paras kirja, on se pakko lukea heti.
Kolmekymppinen lapsipsykologi Robin lähtee tapaamaan äitiään vanhoille kotiseuduilleen, lapsuutensa maisemiin. Mielellään hän ei sinne palaa, sillä takana on rankka lapsuus - isäpuoli on tehnyt itsemurhan ja veli Luukas on kuollut. Robinin tarkoitus on vain käydä katsomassa äitiään, mutta reissu venyy. Kaikki tuolla seudulla tuntuu kummalliselta, väärältä. Mitä oikein tapahtuu? Ja mikä pahinta: tuntuu että kuolleet ovat heränneet henkiin.
Jopas, jopas. Holmströmiin ihastuin jo hänen edellisen teoksensa, Itämaan ansiosta. Nyt kuitenkin kirjailjatar hyppää aivan eri genreen, nimittäin Sulje silmäs pienoinen vie ja kovaa. Se on kovan luokan trilleri, psykologisella otteella. Ja voisinpa väittää, että tällaisessa kerronnassa Holmström pääsee valloilleen.
Johanna Holmström nimittäin mitä ilmeisemmin taitaa jännityskerronnan. Hän otti minut omakseen heti alusta asti (en sano ensimmäisistä sivuista, sillä aivan kirjan alku meni hieman takkuillen). Onneksi en kuitenkaan alun takia luovuttanut, niin kuin en tee koskaan, vaan annoin tarinan viedä. Ja pian, hyvin pian, se lähtikin viemään.
Sulje silmäs pienoinen on neljänsadan sivun teos, eikä siinä ole sivuakaan liikaa. Piinaava jännitys piti minua otteessaan loppusivuille saakka, ja tuntui, että koko ajan tulee jotain uutta. Jotain, joka omalla tavallaan romuttaa omat kuvitelmat siitä, miten kaikki päättyy. Mutta niinhän se pitääkin hyvässä jännärissä mennä!
Vaikka pidin Itämaasta, pidin itse asiassa aika paljonkin, niin silti Sulje silasmäs pienoinen saa minut ihastumaan toden teolla Holmströmiin. Tämä tuo mieleeni jollain lailla Pauliina Suden, joka hyppäsi Holmströmin lailla kerrontatyylistä toiseen tänä keväänä ilmestyneellä Takaikkuna jännärillään. Molempien naisten jännäreistä olen tykännyt nimittäin enemmän kuin muun tyyppisistä kirjoista!
Nyt mietin, mihin Holmström tästä jatkaa. Vain taivas on tällaisella kirjailijalla rajana.
Mulla on tää kirja ollut jo jonkun aikaa kirjaston varaulistalla, mutta vielä en ole sitä käsiini saanut. Sun bloggauksen luettuani odotan vielä innokkaammin kirjan saamista :)
VastaaPoistaHuh, kuulostaa jännittävältä ja hyvältä! Täytyypä pistää kirjastohakuun. :)
VastaaPoistaOlen odottanut kovasti tämän lukemista ja tekstisi jälkeen en meinaa pysyä nahoissani :DD
VastaaPoistaAmen, vain taivas on rajana tällä kirjailijalla! Olen muuten ihan samaa mieltä teoksen alkupuolen kanssa. Odottelin vain, että voitaisko jo mennä luontokuvauksien sijaan asiaan... Ja siihenhän mentiin, todella! :D
VastaaPoistaIhanaa juhannusta kultaseni <3
Minä nautin tämän kirjan seurassa, kauhun sekaista jännitystä. Pidän myös Mia Vänskän kirjoista. Löysin tämän meidän piskuisesta Suomalaisesta.
VastaaPoista