Dekkariviikko: Jarkko Sipilä: Mies kuumasta

Mies kuumasta
Jarkko Sipilä
235 s. 
2015
CrimeTime








Arvostelukappale



Jarkko Sipilän uusin Takamäki kirja jäi viimeiseksi kirjakseni dekkariviikolla. Päätin omalta osaltani tämän tapahtuman jo eilen, jolloin vaihdoin kesken olevan Outi Pakkasen kirjan aivan toisenlaiseen teokseen, sillä tuli sellainen olo, että murhat riittävät nyt. Olen yleensäkin tottunut hyppäämään kirjaa vaihtaessani tunnelmasta toiseen, eli vaihtamaan genreä aina yhden kirjan jälkeen. Dekkarista chick litiin, lastenkirjasta kauhuun. Yksi kutakin. Neljä dekkaria oli liikaa minulle, vaikka tarkoitus oli lukea dekkareita koko viikko.

Jarkko Sipilän Mies kuumasta kuuluu Takamäki sarjaan, josta Sipilä on minulle tuttu. Tässä kirjassa komisario Takamäen murharyhmä pääsee selvittämään väärennettyjen euroseteleiden tapausta, josta ei toimintaa puutu. Ataripoliisi Suhonen, joka tutkii alamaailman tapahtumia, löytää yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin. Loppujen lopuksi ollaan jo niin kuumilla jäljillä että se polttaa.

Olen tätä ennen lukenut yhden Sipilän kirjan, Luupuiston. Se oli ensimmäinen kosketukseni tähän dekkaristiin, ja tutustuminen oli silloin jo mieluista. Mutta silti, jotenkin Mies kuumasta iski vielä Luupuistoakin kovemmin. Vaikka terrorismi ja väärennetyt rahat eivät ole ihan ominta aluettani dekkareissakaan, niin silti, muutakaan toimintaa ei tästä kirjasta puutu.

Mikä minuun eniten kolahtaa Mies kuumasta kirjassa, on Sipilän tapa kirjoittaa. Kaikesta näkee, että kirjailjia on kokenut rikostoimittaja, jolla on rikostermistö hallussa. Ja Sipilän huumori, en voi olla rakastamatta sitä! Harvoin dekkarin kanssa saa nauraa niin paljon, kuin Sipilän kanssa olen nauranut.

Mies kuumasta on täynnä hyviä hahmoja. Takamäki on huipputyyppi, mutta suosikikseni silti nousee parivaljakko Suhonen ja Lievonen, jotka tässä kirjassa ovat merkittävässä roolissa. En tiedä, onko Lievonen vakituisessa roolissa Sipilän kirjoissa, mutta toivoisin, että törmäisin häneen jatkossakin! Tyyppi on mahtava.

On mahtava ajatus, että voin aloittaa Takamäki sarjan alusta. Lukemista ei ole haitannut, että olen aloittanut sarjan keskeltä, ja olen hyvin päässyt tyyppien matkaan. Silti haluan tietää, miten sarja on alkanut, ja aionkin seuraavalla kirjastoreissulla hankkia alkupään kirjoja käsiini.

Takamäki sarjaan kannattaa tutustua, jos pitää huumorista ja hyvin kuvatuista rikoksista. Ja hyvästä dekkarista.