Johanna Tuomola: Vielä kerran

Vielä kerran
Johanna Tuomola
281 s. 
2015
Myllylahti









Arvostelukappale


Johanna Tuomola on minulle nimenä kyllä tuttu, mutta Vielä kerran oli silti häneltä ensimmäinen kirja jonka luin. En osaa sanoa miksi hänen kirjansa ovat lipuneet ohitseni, mutta tämän kirjan jälkeen tulen kyllä tutustumaan häneen paremminkin.

Eero Lampinen, Turun kaupunginvaltuutettu ja muutenkin iso herra, on aika epämiellyttävä mies. Hän on röyhkeä, ylimielinen ja itserakas, ja joka tavalla lipevä. Lampinen elää muuten tyytyväistä eläää, mutta pari häiritsevää seikkaa löytyy - on hämärät tontibisnekset sekä avioton tytär, jolla on kaunaa isää kohtaan. Koittaa hetki, jolloin Lampinen huomaa millaisia vihollisia hänellä onkaan vastassa, ja että hänen henkensä onkin todella halpa. Mutta miten Lampisen käy?

Vielä kerran on jo Tuomolan kuudes dekkari. Mitä voin kirjan takakannesta päätellä, niin Tuomolan tyyli hieman muuttuu tässä kirjassa. Vielä kerran nimittäin antaa monisäikeisen tarinan lisäksi lukijalleen huumoria, joka kolahtaa. Se ei oikein voi olla naurattamatta, sillä tavalla Tuomola satiirin taitaa.

Minulle tuli tästä kirjasta hieman mieleen Outi Pakkasen ihmissuhdekkarit. Vielä kerran on kyllä hieman painavampaa tavaraa kuin Outi Pakkasen kirjat, ja mukana on aivan erilainen satiirinen ote, mutta ihmissuhdekuvailuissa on silti jotain samaa kuin Pakkasen kirjoissa. Kirjan alussa nimittäin kuvaillaan hyvinkin tarkasti henkilökemioita ja hahmojen taustoja.

Kirjan hahmoista ei löytynyt sellaista, johon olisin samaistunut, mutta Tuomola on onnistunut kyllä luomaan pahiksen vailla vertaa. Lampinen on todella kuvottava tyyppi!

Kesään sopivat todella hyvin dekkarit, ja kesädekkarina Vielä kerran onkin todella hyvä. Humoristinen, eteenpäin vauhdikkaasti luistava meno pitää otteessaan ja koukuttaa. Tästä kirjasta voi hyvin aloittaa tutustumisen Tuomolaan, ja minä aion palata kirjailijan alkupään tuotantoon mitä pikimmin.