Tove Jansson: Kesäkirja

Kesäkirja
Tove Jansson
Suomentanut Kristiina Kivivuori
135 s.
1972 
WSOY








Oma kirjaostos


Kävin viikonloppuna kirjaostoksilla. Suomalaisessa kirjakaupassa on pokkaritarjous, kolme pokkaria viidellätoista eurolla. Netissä kävin kurkkimassa mitä valikoimiin kuuluu, ja olihan siellä niin hyviä kirjoja, että kirjakauppaan oli lähdettävä. Tähän vielä kuuluu se hyvä puoli, että minulla oli synttärilahjaksi saatu lahjakortti kirjakauppaan, joka on poltellut laukussa jo pidemmän aikaa. Kasan pokkareita mukaani haalin, tarkemmin sanottuna kuusi, ja voi miten hyviä kirjoja!

Tove Janssonin Kesäkirja oli yksi, jonka poimin kirjakaupassa heti käsiini. En nimittäin ole aiemmin lukenut Janssonilta muita kuin Muumeja, ja tietenkin rakastunut niihin. Kovasti näitä aikuisille suunnattuja kirjoja on kuitenkin kehuttu, joten nyt tuli hyvä tilaisuus tutustua Kesäkirjaankin.

Isä, isoäiti ja tytär Sophie viettävät kesää Suomenlahden saarella. Ennen kaikkea Kesäkirja onkin kertomus Sophien ja isoäidin rajattoman kauniista ystävyydestä, joka vain kasvaa kesän aikana, josta kirjassa kerrotaan. Kesäkirja kertoo ystävyydestä, Suomen kauniista kesästä, sen myrkyistä ja tyvenistä, ystävyydestä ja seikkailuista.

Kesäkirja olisi kuulunut lukea auringossa, mökillä, niin että pulahtaa uimaan siniseen veteen kirjan lukemisen välissä. Valitettavasti minulla ei tuohon ollut mahdollisuutta, eikä edes siihen, että olisin lukenut kirjaa aurinkoisella parvekkeella. Sillä kun luin Kesäkirjaa, satoi ja oli harmaata. Samanlaista, kuin on ollut läpi alkukesän.

Kesäkirja toi silti kesän luokseni. Se toi tunnelman siitä, mitä on kun aurinko paistaa kaikkein kirkkaimmin, ja mitä on, kun kesätuulet näyttävät voimansa ja myrsky nousee. Tove Jansson on niin huikea tunnelman tuoja, että lukija voi vain ihailla.

Ystävyys, joka on kesän lisäksi kirjan pääteema, on kaunista. Tulee omia mummoja ikävä, ja keskusteluja heidän kanssaan, kun lukee Sophien ja isoäidin tarinaa. Niin kuin kaikille ystävyksille, tulee heillekin riitoja, mutta kuten hyvien ystävien kuuluukin, riidat ratkaistaan pian, ja solmitan ystävyyden solmut yhä tiukemmin yhteen. Kirjaa lukiessa muistuu mieleen oma lapsuus, ja lapsen hetket omien isovanhempien kanssa.

Tove Jansson on ihana. Siitä ei pääse mihinkään. Hän on mahtava tarinankertoja, loistava henkilökuvailija, ja äärettömän hieno tunnelman luoja. Kesäkirjassa on niin monta tunnelmaa, ettei voi oikein kirjan kannet avatessaan kuvitella, että niin monta fiilistä mahtuisi sataankolmeenkymmeneenviiteen sivuun. Mutta niin vain mahtuu. Niin loistava on Tove Jansson.