Arttu Tuominen
448 s.
2015
Myllylahti
Arvostelukappale
Dekkariviikko on hyvässä vauhdissa, ja minäkin olen jo lukenut ensimmäisen dekkarin. Tutustuin Muistilabyrinttiin, kun kirjailija Arttu Tuominen otti minuun yhteyttä ja tarjosi kirjaa luettavaksi. Täytyy sanoa, että olisin varmaankin kirjan muutenkin lukenut, sillä kirjaa on minulle kehuttu. Enkä kyllä ihmettele kehuja!
Muistilabyrintin tapahtumapaikka on Pori. Keväisessä Porissa on mielenosoituksia, joissa vaaditaan erään teollisuusneuvoksen patsasta siirrettäväksi pois torilta. Poliisilla on mielenosoittajienkin kanssa riittämiin puuhaa, mutta yhtäkkiä työt lisääntyvät: keskeltä Porin vilkkainta leikkipuistoa löytyy toimittajan ruumis. Rautakorpi ottaa murhaa tutkimaan poliisintutkintoaan suorittavan, entisen huippu-urheilijan Liisa Sarasojan, jonka mukaantulo ei miellytä kaikkia.
Samaan aikaan Ulvilan uimarannat ovat jo kolmatta kesää suljettina. Joesta on löydetty bakteerilöydöksiä, ja yhtäkkiä joesta löytyy myös kuolleita kaloja. Omien ongelmiensa kanssa painiva terveystarkastaja Jarkko Kokon on siirrettävä omat demoninsa taka-alalle, ja selvitettävä, mistä on kyse.
Eilen, kun odottelin sängyssä unta, mietin kovasti Muistilabyrinttia. Olin saanut kirjan luettua aiemmin illalla, aloittanut uudenkin kirjan, mutta tämä kirja oli vieläkin mielessä. Mietin, mitä tästä kirjoittaisin, ja mitä ehkä olisin kirjaan halunnut lisää. Mutta, en voi kuin sanoa. Muistilabyrintti on viiden tähden dekkari. Siinä on kaikki ainekset, joita dekkarilta haluankin, ja ehkä vielä hitusen enemmän. Se on tyylikäs taidonnäyte Arttu Tuomiselta.
Arttu Tuominen on siis esikoiskirjailija. Hän on kotoisin Porista, joten kirjan tapahtumapaikat ovat hänelle tuttuja. Hän työskentelee ympäristönsuojelu tehtävien parissa, joten ei ole ihmekään, että hän on halunnut sijoittaa aihetta kirjaansakin. Kuten Muistilabyrintin takakannessa sanotaan, Tuominen haastaa kirjallaan dekkarikonkarit, ja niin kyllä tekeekin. Tässä on loistava dekkari!
Juoni kestää hyvin kasassa yli neljänsadan sivun verran, enkä päässyt kirjan aikana pitkästymään kertaakaan. Vauhtia riitti, mutta väkivaltaa ei kuitenkaan ollut liikaa. Tapahtumat olivat lisäksi sillä tapaa monipuolisia, että oikeastaan kaikista juonenkäänteistä halusi heti tietää kaiken.
Lisäksi Arttu Tuominen on onnistunut luomaan todella hienot päähenkilöt. Jokainen heistä, Rautakorpi, Liisa ja Jarkko Kokko ovat hienoja tyyppejä, joista on helppo pitää. Omaksi suosikikseni nousi Rautakorpi, joka on jäyhyydessään sympaattiselta tuntuva mies, jonka kanssa haluaisi vain päästä keskustelemaan. Jonka muistilabyrinttiin haluaisi itsekin päästä.
Ympäristönsuojelu on aihe, jota ei ole taidettu ainakaan paljolti dekkareissa käyttää. En ole ainakaan itse vielä tähän törmännyt, joten mukana on tuore efekti. Vaikka muuten Muistilabyrintissa mennään perinteistä kaavaa, tapahtuu murha ja murhaajaa etsitään, niin mukana on niin hyvä sivujuoni, että perinteisyyden unohtaa. Lisäksi tapahtumat on kuvattu raikkaalla tavalla, joten en oikeastaan tuota perinteisyyttä ajatellut kuin vasta nyt, kun aloin kirjasta kirjoittaa.
Muistilabyrinttia ei ole ehkä vielä täysin löydetty, vaikka se todella ansaitsisi lukijoita. Toivonkin, että tätä luettaisiin, vaikkapa nyt dekkariviikolla, sillä tämä tosiaan on hieno kirja. Toivon kuulevani lisää Arttu Tuomisesta!
Luin tämän kirjoituksesi vähän varovasti silmäillen, sillä tämä odottaa lukuvuoroaan lähitulevaisuudessa. Kiva nähdä, että tykkäsit! Viiden tähden dekkari, vaikuttaa hyvältä!
VastaaPoistaAmma, onpa kiva että aiot lukea tämän! Tämä ansaitsee tosiaan bloggauksia, on tämä niin hyvä dekkari, ja varsinkin esikoiskirjaksi. :)
VastaaPoistaNo mutta huikeaa, ympäristönsuojelu saa aiheena minulta heti täydet pisteet ja pidänpä silmät auki jos kirja tulisi vaikka kirjastossa vastaan. Kesällä tekee selvästi mieli lukea enemmän näitä dekkareita, tämä ei varmasti olisi yhtään huono valinta!
VastaaPoistaEn ymmärtänyt.. olemmeko samassa kirjassa? Minusta se oli keskeneräinen ja epäuskottava.
VastaaPoistaKirja on tavattoman epäuskottava minunkin mielestäni. Koko muistilabyrintti-tarina on köykäinen. Päähenkilö nyt vain vaipuu ajatuksiinsa ja siitä tehdään lähes ylimaallinen asia.
PoistaKirjan lukuisat tapahtumat ovat poikkeuksellisen epäuskottavia ja naiiveja. Kuten patsashanke, kunnanhallituksen kokoustelu ja sekin, että kahdelta päähenkilöltä sattuukin katoamaa puhelin juuri ennen loppukohtausta.
Tämän luin ja toista selasin.
VastaaPoistaEnsiksi että Arttu Tuomisen ns. "labyrintti-sarja" on saanut valtavasti kehuja. Niin valtavasti, että se on jo epäuskottavaa. On pakko epäillä mainostamista!
Itse kirjat ovat alkeellisellakin objektiivisuudella tarkasteltuina epäuskottavia, huonosti kirjoitettuja ja kömpelöitä henkilöhahmoja täynnä. Hahmojen kuvaus on suurellista ja jaarittelevaa.
Myötähäpeän tunne oli päällimmäisenä kun tätä luin.