Enni Mustonen
447 s.
2015
Otava
Arvostelukappale
Niin siinä sitten kävi, etten pystynytkään lukemaan koko dekkariviikkoa pelkkiä dekkareita. Neljännen kirjan kohdalla alkoivat murhat tökkiä niin pahasti, että kirja oli pakko jättää julmasti kesken. Ja mikä onni ja ilo minut valtasi, kun otin paljon odottamani Enni Mustosen Emännöitsijän hyllystä, ja tiesin saavani luettavaksi jotain aivan muuta kuin julmuuksia! Tiedän kyllä, että minua odottaa monta, monta hyvää dekkaria hyllyssä, ja niidenkin aika tulee, ehkä piankin. Välillä on vaan pakko saada jotain muuta.
Emännöitsijä on kolmas osa Syrjästäkatsojan tarinoita sarjassa, jossa pääosassa on Ida. Ensimmäisessä osassa orvoksi jäänyt Ida oli vain paimentyttö, nyt hän on edennyt jo emännöitsijäksi Albert Edelfeltin ateljeeseen. Hän siis muuttaa takaisin Helsinkiin, ja tutustuu samalla samassa talossa asuviin ihmisiin. Kaipuu vanhaa heilaa, Eliasta kohtaan valtaa Helsingissä mielen, mutta pian uusi ihastus valtaa mielen... Emännöitsijässä Ida kokeekin elämänsä suurimman romanssin.
Olen niin onnellinen, että olen löytänyt Enni Mustosen. Hän on kirjailija minun makuuni, tai niin ainakin on tämä Syrjästäkatsojan tarinoita kirjasarja. Se yhdistelee hienosti historiaa ja viihdettä, ja minäkin palauttelin mieleeni historiallisia tapahtumia ja henkilöitä ihan huomaamattani, kun kirjaa luin. On mukava tunne lukea maamme merkittävimmistä henkilöistä ja siitä, millaisia ihmisiä he ehkä ovat olleet eläessään.
En varmaankaan lukisi tätä sarjaa, jos en olisi heti Paimentytössä ihastunut niin kovasti Idaan. Hän vain on juuri sellainen romaanihenkilö, josta tahdon lukea lisää: aito, viaton, muttei naiivi ja positiivinen. Hän on rehti ja reipas tyttö, johon tutustuisin mielelläni.
Olen ollut todella iloinen, kun olen voinut lukea näin lähekkäin nämä kolme kirjaa. Puhutaan nimittäin ehkä ainoastaan muutamasta viikosta, kun mietitään aikaa, mikä on ollut näiden kirjojen välissä. Nyt tuntuu kamalalta, kun mietin että joudun odottamaan seuraavaa kirjaa vuoden! Mitä Idalle oikein tapahtuu? Miten tarina jatkuu?
Onneksi voin lukea vanhempaa Mustosta. Yksi hänen kirjansa on jo e-kirjana ostettu, ja olen varma, että lainaan kirjastosta lisää. On aina ilo, kun löytää uuden kirjailijan josta pitää. Varsinkin, jos kirjailija on sellainen joka on jo kirjoittanut paljon. Niin kuin Mustonen!
Yhteiskunnallisuus on läsnä vahvasti tässäkin kirjassa, niin kuin edellisissäkin sarjan osissa. Ida joutuu pohtimaan itsekin sijaansa yhteiskunnassa, osin romanssinsa vuoksi. Aina ei ole helppoa olla "ainoastaan piikatyttö". Mustonen ei kuitenkaan saarnaa yhteiskuntaluokista, vaan ne tulevat viihteellisen kerronan osana. Kirja opettaa, ainakin minua, mutta se tekee sen kiltisti. Huomaamatta.
Siinäkin mielessä kirja opettaa, että joidenkin henkilöiden repliikit on kirjoitettu ruotsiksi. Tottakai, onhan Suomi noihin aikoihin ollut kaksikielinen maa. Mustonen on kirjoittanut jotkin Ruotsia puhuvien henkilöiden repliikeistä ruotsiksi, mutta ei ole kääntänyt niitä suoraan. Hän on tehnyt kuitenkin käännöksen niin ovelasti, että lukija ajattelee tajuavansa itse, mitä on sanottu. Niin ainakin minulle kävi, olenhan aivan onneton ruotsissa.
Kaikenkaikkiaan Emännöitsijä oli mahtava. Jälleen kerran. Mustonen onnistuu kirjassaan, ja pitää jännitteen yllä loppuun saakka. Jos et ole vielä lukenut tätä sarjaa, hanki ihmeessä Paimentyttö käsiisi! Mutta nimen omaan Paimentyttö, sillä tämä sarja kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta.
Enni Mustonen on todella hyvä kirjailija. Mulla on Paimentyttö ja Lapsenpiika odottamassa hyllyssä, ja aion niihin tarttua vielä toivottavasti ensi viikon aikana. Suosittelen ihan ehdottomasti myös Mustosen sarjaa Järjen ja tunteen tarinoita (Nimettömät, Mustasukkaiset, Lipunkantajat, Sidotut ja Parittomat). Ja siis nimenomaan tuossa järjestyksessä :) Oon ne itse lukenut kaikki ja tykkäsin kovasti, uskon siis että sinäkin, ihana Kirjasiskoni tykkäät :) <3
VastaaPoistaEmmi kirjasisko, Mustonen on kyllä mahtava. Toivottavasti tykkäät tästä sarjasta, mutta kyllä uskon, ettet tule pettymään. Kiitos vinkeistä, taidan kirjastoreissulla lainata tuota sarjaa. <3
PoistaTämä oli kyllä todella mukava lukuelämys ja Enni Mustonen on mukaansatempaava kirjailija. Usein harmittaa, kun kuulee Mustosta parjattavan ihan syyttä: Mustonen on enimmäkseen viihdekirjailija, mutta loistava sellainen! :) Suosittelen lukemaan myös Pohjatuulen tarinoita -trilogian, joista erityisesti viimeinen osa oli mieleeni. Yksittäisteoksista Maitotyttö on jäänyt vahvimmin mieleen, samoin Saako olla muuta? ja Hukkakauraa.
VastaaPoistaJonna, olitkin blogannut kirjasta tosi hyvin, ja olimme monesta jutusta ihan samaa mieltä. Parjataanko Mustosta? :/ Tosi ikävää, sillä vaikka hän viihdettä kirjoittaakin, niin hän kirjoittaa loistavasti, ja sitä paitsi on loistava historiantuntija myös. Laitankin mieleeni noita yksittäisteoksia, niitä voisin tuon Järjen ja tunteen tarinoita sarjan lisäksi lainata. :)
PoistaMinullekin on tuhahdettu muutaman hlön toimesta nokkavasti kun olen sanonut tykänneeni jostain Mustosen kirjasta. Minkä kirjan he ovat lukeneet kun eivät hänestä pitäneet (esim. itse tykkään Mustosen kirjoista 90%sti mutta esim. Vihreän kullan maa-sarja ja Morsiuskesä ei olleet ollenkaan muiden tasoisia ja oikeasti hömppää), niin ovat vastanneet että eiväthän he nyt sellaista roskaa lue!? Eli eivät tiedä yhtään mitään koko kirjailijasta ja kirjoista, mutta levittävät käsitystä siirappisista roskaromaaneista, joita Mustoset eivät kyllä ole ollenkaan. Viihdyttäviä joo, mutta laadukasta ja taitavasti kirjoitettua sellaista. Kaverit joskus ihmettelee, miten mä muistan niin hyvin Suomen historian tapahtumia (kaikenlaisia sortotoimenpiteitä ja elintarvikepulia), että ei he nyt enää kaikkea muista, eikä kaikkea tullut koulussa painettua mieleen - lukisivat Mustosta! :D
PoistaJos omaatuntoasi kolkuttaa ettet lukenut dekkareita koko viikkoa voit paikata hankkimalla vaikka kirjastosta Mannisen ja Raivion mainion historiallisen dekkarisarjan. Kirsti Manninen eli Enni Mustonen on aina osannut yhdistää aikakauden ja viihteellisyyden ja miten luettavaa hänen tekstinsä aina ovat. Olen tainut lukea kaikki ja osan useampaan kertaan. Mainio kirjailija ja onneksi uskomattoman ahkera.
VastaaPoistaOi, onko Mustonen kirjoittanut dekkareitakin? Onpa hän tosiaan tuottelias. <3 Laitan tuonkin korvan taakse, sillä hänen tapansa käsitellä historiaa on tosiaan mahtavaa. Ja tosiaan, hänen tekstinsä vain soljuu eteenpäin, ja sitä lukee ihan huomaamatta. <3
PoistaMukava lukea, että Emännöitsijä ei tuottanut sinulle pettymystä, vaan jatkaa Mustosen loistavalla linjalla. Tämä pitää kyllä saada pian käsiini. Joskus minua kyllä ärsyttää Idassa se, että hän on niin - noh, syrjästäkatsoja. Sepä kai häntä itseäänkin alkaa hieman kaivella.
VastaaPoistaKia, jatkaa kyllä samalla, hienolla linjalla. Ida on kyllä syrjästäkatsoja, ja varsinkin kun hän elää kirjoissa hienomman väen parissa. Varsinkin Emännöitsijässä muuten huomaa sen, miten Idaa itseäänkin harmittaa tuo asia.
PoistaEn ole koskaan lukenut Mustosta. Pitäisinköhän... Pidetäänpä nimi mielessä.
VastaaPoistableue, kannattaa, ehdottomasti. <3
PoistaNyt kun olet lukenut koko sarjan, mikä oli mielestäsi paras osa?
VastaaPoistaJane, itse asiassa Syrjästäkatsojan tarinoita jatkuu vielä! Tähän asti paras osa on ehkä ollut Paimentyttö, koska se oli ensikosketukseni Mustoseen. Nämä kaksi muutakin tosin ovat olleet aivan mahtavia. <3
PoistaMuutama minuutti sitten sain Emännöitsijän luettua. Mä niin pidän Enni Mustosen tyylistä kirjoittaa, ja tosiaankin, tuo mainitsemasi vieraskielisten repliikkien suomennos on toteutettu mainiosti. Olenkin lukenut kaikki Enni Mustosen (tällä kirjoittajanimellä) kirjoittamat kirjat, ja lempparini ovat varmaan Maitotyttö (jonka luin jo sen ilmestyessä 1980-luvulla ja nyt alkukesästä uudestaan) ja Morsiuskesä.
VastaaPoistaEn ole aiemmin lukenut kirjablogeja, ja tämänkin löysin kuukkeloimalla, mutta hyvä kun löysin nyt! -Sirppu
Sirppu, onpa mukavaa että löysit kirjablogit! :)
PoistaVoi, mäkin pidän Enni Mustosesta ihan tavattomasti. Olen tainnut Mustosen löytää vasta tänä keväänä, mutta muutaman kuukauden aikana olenkin ahminut Mustosta ihan kunnolla. Hänen tapansa kirjoittaa on vaan niin ihana, että tahtoo usein siihen palata. <3
Morsiuskesä oli kyllä kiva! Tykkään kovasti Mustosen tavasta kertoa historiasta kirjoissaan, joten omiksi helmiksi ovat muodostuneet nämä historialliset sarjat. Mutta Morsiuskesässä oli kyllä ihana tunnelma. <3 Kiitos vinkistä, Maitotytön aion kirjastosta lainata!
Pidin edellisistä osista mutta Emännöitisijää olisi saanut lyhentää reippasti. Kaikkea ei tarvitse kertoa - varsinkaan muiden henkilöiden elämästä.
VastaaPoistaHiukan epäilyttää myös se, että oikealle historialliselle henkilöille kehiteltiin avioton lapsi fiktiivisen päähenkilön kanssa. Ja eikö Ranskassa elänyt taitelilija osannut ehkäistä?
Hei eipäs spoilata! :(
PoistaTäällä myös yksi Enni Mustonen -fani! Mielestäni ei juurikaan löydy parempia rentouttajia miljoonien kirjojen joukosta kuin Enni Mustosen historiapohjaiset mutta viihteelliset kirjasarjat. Mutta, nämähän ja nämäkin ovat niitä makuasioita, jokaisella omansa. Mukavia lukuhetkiä kaikille :-)
VastaaPoistaKiitos Enni Mustonen Iidan tarinasta.Olen nyt lukenut ne kaikki,ja niinkuin hyvän kirjan kanssa aina käy,harmittaa kun se loppuu.
VastaaPoistaTämän sarjan myötä on tutustunut lähihistoriaan ja näihin Suomen suuriin tateilijohin eri näkökulmasta.
Odotan jatkoa innolla,toivottavasti sutä vielä tulee