Tittamari Marttinen: Viivi ja pitkä kuuma kesä

Viivi ja pitkä kuuma kesä
Tittamari Marttinen
230 s. 
2014
Tammi









Lainattu kirjastosta


Joensuun pääkirjastossa, lasten- ja nuorten osastolla, oli mukava uusi hylly. Hyllyyn oli sijoitettu erilaisia kesäkirjoja, niin lapsille kuin nuorillekin sopivia. Viivi ja pitkä kuuma kesä lähti tuosta hyllystä mukaan, koska se vaikutti hyvältä kesäkirjalta.

Viivi ja pitkä kuuma kesä jo kymmenes Viivistä ja hänen ystävistään kertova kirja. Tässä kirjassa kerrotaan Viivin kesästä, joka näyttää aluksi hieman ikävältä. Viivillä ja hänen poikaystävällään menee poikki, mutta onneksi kuitenkin kesässä on paljon muuta hauskaa: Viivi ystävineen lähtee Tallinnan risteilylle, jossa he tapaavat amerikkalaispoika Joelin. Joel ilmaantuu myös Ruusuvuoreen, ja Viivi joutuu miettimään onko hän valmis jo ihastumaan uudelleen. Joel ei jää ainoaksi huipuksi jutuksi kesässä, jossa kokkailukokeiluja riittää.

En ole tätä ennen lukenut Marttisen Viivi-sarjaa, enkä kirjaa lainatessani tajunnut että kirja on sarjan osa. Kesken sarjan Viivin elämään mukaan hyppääminen ei kuitenkaan haitannut, sillä mukana ei ollut viittauksia aiempaan. Joskus on aivan mahdotonta aloittaa sarja keskeltä, mutta onneksi on näitä tapauksia, joissa pystyy hyppäämään mukaan vaikkei aiempia kirjoja ole lukenutkaan.

Tittamari Marttisen tapa kertoa on iloinen ja pirteä - minäkin tulin hyvälle tuulelle lukiessani Viivistä ja kavereista. Nämä ovat varmasti todella hyvää luettavaa alakoululaisille, jotka kaipaavat jo hieman paksumpaa kirjaa, mutteivat ole kuitenkaan valmiita vielä nuorille suunnattuihin kirjoihin. Viivi-kirjat suuntaisinkin enemmän lapsille kuin nuorille lukijoille.

En yhtään saanut kiinni siitä, minkä ikäinen Viivi kirjassa on. Todennäköisesti yläasteella, mutta millä luokalla? Poikaystäviä ja itsekseen tehtyjä matkoja on kuvioissa mukana, mutta jollain lailla Viivi on silti hieman lapsellinen, enkä pysty kuvittelemaan häntä esimerkiksi ysiluokkalaiseksi.

Vaikka yläkoulu ikäisestä kirjassa kerrotaankin, niin varmasti jo kymmenenvuotiaat pitäisivät näistä kirjoista paljon. Marttisen tapa kertoa on sen ikäisille sopiva, ja ehkä yläkoulu ikäiset lukijat saattaisivat hieman pitkästyäkin tarinan parissa. Minä en pitkästynyt kuitenkaan, vaan pidin Viivin seikkailuja ihan hauskoina.

Marttisen tapa kertoa on niin mukava, että saatanpa jatkossakin poimia kirjastossa hänen kirjojaan mukaani. Kiitos kirjasto tästäkin kirjalöydöstä!

David Vann: Kylmä saari

Kylmä saari
David Vann
Suomentanut Irmeli Ruuska
328 s. 
2014
WSOY








Lainattu kirjastosta


Kylmä saari lähti kirjastosta mukaan takakantensa perusteella. Kirja löytyi yhdestä lempihyllystäni, 2000-luvun kertomakirjallisuutta hyllystä, josta teen usein löytöjä. Kylmä saari oli nimenä tuttu, olin ehkä törmännt siihen katalogissa, mutta en silti muistanut lukeneeni siitä yhtään bloggausta.

Alaskassa asuvilla Garylla ja Irenellä on projekti: he aikovat rakentaa mökin saarelle. He toivovat, että kolmenkymmenen vuoden avioliiton aikana syntyneet raot korjaantuisivat mökkiprojektin aikana, ja kaikki olisi niin kuin ennenkin. Talvi kuitenkin tekee tuloaan, eikä mökin rakentaminen ole mikään yksinkertainen asia. Irene alkaa sitä paitsi kärsiä takovasta päänsärystä, johon ei tunnu löytyvän syytä.

Kun ei ole kuullut kirjasta juuri mitään ennen lukemista, se tekee ehkä aloittamisen jotenkin helpommaksi. Ei ole suuria ennakko odotuksia, ei suuntaan eikä toiseen, ja lukukokemuksesta voi tulla ihan mitä tahansa. Joko floppi tai jotain hienoa. Minun kokemuksestani tuli hieno: pääsin yllättymään siitä miten hyvä kirja olikaan.


Jäin tarinan koukkuun alusta saakka. Vannin teksti, ja Ruuskan suomennos on todella vaivatonta ja nopeaa luettavaa, ja aika menee kirjan parissa kuin huomaamatta. Kirjan hahmot ovat sellaisia, joiden tarinaa täytyy vain lukea eteenpäin: on vain pakko tietää kuinka heidän käy.

Mökkiprojektissa on jotain synkkää. Se kuinka Irene ja Gary rakentavat mökkiä yksinäiselle, kylmälle saarelle, se on karvat pystyyn nostattavaa. Saarella ei käsittääkseni asu muita talvisin, ja syksyn tullen kesäasukkaat ovat jo lähteneet. Saarelle ei ole helppo päästä, ja Irene ja Gary joutuvat pohtimaan, miten talvella käy. Mutta ensin täytyy mökki saada valmiiksi, ja se ei ole mikään pala kakkua.

Takakannessa lupaillaan, että Vannilla olisi sama ote kuin Cormac McCarthylla. Olen lukenut McCarthyn Tien, joka oli päätä hieno kirja. Siihen ei Kylmä saari pystynyt, joka ei ole ihme, sillä siihen ei pysty moni kirja. Mutta silti: pidin kovasti tästä kirjasta. Tarina kulki eteen päin hienosti, ja henkilöt olivat taitavasti rakennettuja.

En pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä. Kukaan ei tullut minua lähelle, ja jokaisessa oli jotain epämiellyttävää. Mutta silti, he olivat hienosti kuvattuja, ja herättivät tunteita - vaikkakin sitten inhon tunteita. Vann on taitava kuvaamaan juonta, mutta myös ihmisiä.

Kylmä saari ei siis ole mitään hilpeää luettavaa, mutta siihen kannattaa uskaltaa tarttua. Seikkailu on taattu.

Holly Smale: Geek girl - kohellusta ja korkokenkiä

Geek girl: Kohellusta ja korkokenkiä
Holly Smale
Suomentanut Marja Helanen
373 s. 
2015
Tammi








 Arvostelukappale 


Hurmaava nörttityttö Harriet tuli minulle ja monelle muulle tutuksi Geek girl sarjan ensimmäisessä osassa, Matalalentoa mallitaivaalla. Olin aavistavinani tarinan lopusta, että jatkoa seuraa, ja tulihan sitä! Oli kertakaikkiaan nautinto tavata taas Harriet ja muut.

Kesä on tulossa, ja siitä olisi pitänyt tulla kaikkien aikojen loma. Harrietin loma vain on pilalla jo ennen kuin se alkaakaan: supermallipoikaystävä Nick on laittanut Harrietin tauolle ja lähtenyt viilettämään Australiaan, bestis Nat lähtee kesäksi Ranskaan ja isälle ja äitipuoli Annabelille on tulossa lapsi. Kuitenkin, jotkut jumalat ovat suopeita Harrietille, sillä hän saa mallikeikan: hänet lennätetään Tokioon! Se on Harrietille unelmien täyttymys, mutta hänet tuntien, kohellukselta ei voida välttyä.

Saan hyvästä nuortenkirjasta aivan erityisen tunteen. Kevyen, lentävän, mahtavan tunteen. Tuonlaista kevyttä tunnetta saa harvoista aikuisille suunnatuista kirjoista, vaikka toki niistäkin saa hienoja fiiliksiä. Geek girl on sarja, joita lukiessa tuo hyvä  tunne on parhaimmillaan: mukana on kaikki hyvän nuortenkirjan ainekset. On rutkasti huumoria, on romantiikkaa sopivassa määrin ja on vielä hyvä juoni. Unohtamatta mahtavaa päähenkilöä!

Nimittäin Harriet on huipputyyppi. Harrietille ei mallimaailma ole noussut päähän, vaan hän on oma itsensä: nörtti. Hän pukeutuu ihanaan kummallisiin vaatteisiin, ja tuntee olonsa vieraaksi mallivermeissä. Ja miten Harriet nauttiikaan matkasta Japaniin, niin kuin kunnon nörtin kuuluukin.

Ja miten Harriet koheltaa. Voin nähdä silmieni edessä kaikki Harrietin törttöilyt, enkä voi olla nauramatta. Ne ovat tilanteita, joihin aivan hyvin (varsinkin olosuhteet huomioon ottaen) voisi kuka tahansa päätyä, ja ne tuntuvat aidoilta. Aidolta tuntuu myös Harrietin hätä, kun hän huomaa mitä on saanut aikaan.

Kesäisin luetaan paljon dekkareita ja viihderomaaneja, mutta kehottaisin silti aikusia lukijoitakin tarttumaan nuortenkirjaan. Varsinkin lukija, joka pitää chick lit romaaneista, voisi hyvinkin pitää monista nuorille aikuisille suunnatuista kirjoista, kuten vaikkapa Geek Girleistä. Huumori ja romantiikka ovat näissä ainakin kohdallaan!

Vaikka kirja onkin selkeästi suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille, niin ei ole sanottua etteikö tästä aikuinenkin nauti. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos sisälläsi asuu edes pienen pieni nörtti!

Antti Tuomainen: Kaivos

Kaivos
Antti Tuomainen
350 s. 
2015
Like









Oma e-kirja ostos


Tutustuin ja ihastuin Antti Tuomaiseen luettuani Synkkä niin kuin sydämeni kirjan. Parantaja odottaa hyllyssä sopivaa lukuhetkeä, mutta tämä Tuomaisen uusi dekkari oli minun kohdallani todella odotettu, eikä riemulla ollut rajoja kun huomasin sen olevan jo saatavilla e-kirjana - painettu versiohan ilmestyy vasta elokuussa.

Kaivos kertoo isästä ja pojasta - Jannesta ja Emilistä. Se kertoo Jannesta, toimittajasta joka saa nimettömän vihjeen siitä että Pohjois-Suomalaisella kaivoksella tapahtuu laittomuuksia.  Samoihin aikoihin Janne törmää Emiliin, isäänsä jota hän ei ole nähnyt lähestulkoon kolmeenkymmeneen vuoteen. Jannen tutkimusten edetessä syventyy myös suhde isään, mutta oko näillä kahdella asialla yhteys? Ja mitä Janne on valmis menettämään, jotta saisi sen, mihin on aina pyrkinyt?

Kaivosta lukiessani törmäsin taas siihen seikkaan, mihin ihastuin lukiessani Synkkä niin kuin sydäntäni. Nimittäin Tuomaisen kykyyn kirjoittaa. Hänen kykyään luoda hahmot ja kiertää juonta näiden hahmojen ympärille. Siinä nimittäin tämä mies on todella taitava - sen osoittaa jälleen Kaivos. Tässä on nimittäin jälleen dekkari, joka koukuttaa, ja jolle sydämeni sykähteli lujaa.

Tuomaisessa vaan on jotain sellaista, johon rakastuu heti. Hänen tapansa kirjoittaa on jotenkin synkällä tapaa kaunis, ja se tapa millä hän kietoo lukijan pikkusormensa ympärille - oi voi. Kaivoksessa ei mennä missään kevyissä tai pintanäteissä aiheissa, vaan Tuomainen kirjoittaa vaikeista ja hieman synkistäkin asioista. Silti en lukiessani masentunut, vaan jossain pinnan alla virisi toivo.

Tuomainen on kirjoittanut kirjan ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin ympäristökysymyksistä. Näihin aiheisiin voi lehdissä törmätä nykyään useinkin, ja Tuomainen kirjoittaa siitä hienosti. Hän ei liikaa saarnaa, vaan, noh, hän on vain kirjoittanut siitä kirjan.

Kaivos ei ole vielä saanut bloggauksia, ei tietenkään, kirjahan on vasta ilmestynyt e-kirjana. Toivon silti, että tässä olisi dekkari joka huomioitaisiin blogeissa ja mediassa, ja luulen näin käyvän. Tuomainen saavutti merkittävän aseman viimeistään Snkkä niin kuin sydämeni kirjallaan, ja hänet on huomioitu maailmallakin. Eikä suotta, tämän kirjailijan sanaa kannattaa maailmallekin ylpeänä levittää.

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Pidä huolta äidistä
Kyung-sook Shin
Suomentanut Taru Salminen
209 s. 
2015
Into








Arvostelukappale


Pidä huolta äidistä oli lukupiirimme, Lukevien leidien tammikuun lukupiirikirja. Olin lukenut kirjan jo aikaa sitten, ja täytyikin hieman muistutella mieleen miten kirjan koin. Onneksi on blogi, täältä pystyin hieman kaivelemaan mitä tunteita kirja herätti! Kovasti se herätti tunteita myös lukupiirissämme. Keskustelimme kokoontumisessa esimerkiksi äitiemme tärkeydestä, joka oli ollut mielessä monella meistä kirjaa lukiessamme. Äitiys muutenkin oli puheen aiheena, Shin herätti ajatuksiamme siitä.

Kirjan kerrontatapa herätti myönteisiä sekä kielteisempiä ajatuksia. Monet olivat siitä pitäneet, mutta meistä löytyi niitäkin jotka eivät vaihtelevaan kerrontatyyliin sekä sinä-muotoon syttyneet. Kokonaisuudessaan kirja kuitenkin herätti kovasti ihastusta, etenkin uusi maa kiinnosti, vaikka montaa meistä olisi kiinnostanut tietää enemmän uudesta maasta, maisemista ja kulttuurista. 

Pidä huolta äidistä herätti kiinnostukseni ihan jo siksi, että se on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani. Vieraisiin kulttuureihin sukeltaminen romaanien avulla on aina kiinnostavaa, ja ehkä siksi tästä kirjasta alunperin kiinnostuinkin. Enpä olisi osannut arvata, minkä lukuelämyksen saankaan!


Neljän lapsen äiti Park So-nyo katoaa Soulin metroasemalla. Perhe ryhtyy vimmaisesti etsimään häntä, ja samaan aikaan he joutuvat pohtimaan kuinka hvin he äidin tuntevatkaan. Vaikka lapset ovat kasvaneet tahoillaan aikuisiksi, on heillä silti muistoja äidistä, ja jokaiselle heistä äiti on merkityksellisin henkilö. Kun äitiä etsitään, tulevat perheen salaisuudetkin yksi kerrallaan esiin.

Pidä huolta äidistä on saanut runsaasti blogihuomiota. Kirja on kerännyt hyvin positiivisia bloggauksia, ja täyty vain sanoa: ei suotta. Vaikka kiinnostuin kirjasta alunperin kirjailijan syntyperän ansiosta, niin aivan muualla olivat ne syyt miksi tähän kirjaan ihastuin.

Pidä holta äidistä otti omakseen heti ensi sivuilta alkaen. Siinä on kaikki hyvää: kaunis kansi, hyvä suomennos ja persoonallinen kerrontatapa. Kirja on jaettu muutamaan lukuun, yhteensä neljään, sekä epilogiin, ja luvuista kolmessa kertoja, minä hahmo, puhuttelee luvun päähenkilöä. En ole ennen tuollaista kerrontapaa tavanut, ja täytyy sanoa että olin siitä todella viehättynyt. Se antaa kirjalle aivan uuden otteen!

Vaikka vieraisiin kulttuureihin kurkkiminen onkin aika tuttua Lukevat leidit lukupiirimme ansiosta, niin kun kyseessä on hyvä romaani, nautin siitä aina. Pidä huolta äidistä ei kuitenkaan tyrkytä eteläkorealaista kulttuuria, vaan keskittyy kirjallisiin ansioihin. Joita tässä kirjassa kyllä löytyy. Toki kirjassa kuvataan naisen asemaa koreassa, mutta ulkoisia, tai poliittisia, kuvauksia kirjasta ei juurikaan löydy.

Liikutuin kirjaa lukiessani todella paljon. Kirjassa tulee selväksi, kuinka äiti on perheelle tärkeä, ja kuinka he kadonnutta äitiä kaipaavat. Minun elämässäni äiti on hirvittävän tärkeä tyyppi, hän on vahvasti läsnä arjessani, ja eläydyin siksi kirjaan todella vahvasti. Mitä tekisin itse kirjan tilanteessa? Kuinka paniikissa olisin? Kirja oli niin vahvaa kuvaussta ja tunnetta täynnä, että huomaamattani olin kyyneleet silmissä useamman kerran.

Vaikka Pidä huolta äidistä ei ole kepeä kesäkirja, se kannattaa lukea, vaikka nyt kesällä. Se on hieno kurkistus vieraaseen kulttuuriin, ja ennen kaikkea: se on hieno kirja.

Enni Mustonen: Nimettömät

Nimettömät
Enni Mustonen
253 s. 
2004 
Otava









Lainattu kirjastosta


Matkani Enni Mustosen seurassa alkoi Paimentytöstä, johon ihastuin kovasti. Ei mennytkään kauaa, kun olin lukenut jo tähän mennessä ilmestyneet kirjat Syrjästäkatsojan tarinoita sarjasta, ja janosin lisää. Pyysin suosituksia Mustoselta bloggauksessani, ja sain useammankin vinkin Järjen ja tunteen tarinoista, jonka Nimettömät aloittaa.

Järjen ja tunteen tarinoita sarja kertoo kahdesta nuoresta naisesta, jotka kohtalon oikkujen johdattamina saapuvat Helsinkiin, samaan talouteen, 1890-luvulla. Hilma saapuu Augusta Ahlstedin huusholliin piiaksi, ja pappissuvun tytär Anna Sofia taas muuttaa Helsinkiin tätinsä luokse tullessaan kaupunkiin opiskelemaan. Augusta Ahlstedin taloudessa eläminen ei ole yksinkertaista, sillä neidin vaatimukset ovat korkealla. Miten käy näiden nuorten naisten, kun vastassa on koitoksia elämän ja rakkauden tiellä?

Luin ennen Järjen ja tunteen tarinoiden aloittamista Mustosen yksittäisen romaanin, Morsiuskesä. Se oli ihan hyvä kirja, muttei se silti saanut minua innostumaan sillä tavalla, kuin Syrjästäkatsojan tarinoita-sarja sai. Mutta sitten, kun pääsin sisälle Nimettömiin. <3 Ai ai!

Mielestäni Mustonen on parhaimmillaan historiallisessa viihteessä, jossa näkyy selkeästi hänen tietämyksensä historiasta ja siitä miten ennen oltiin ja elettiin. Nimettömät sijoittuu samoihin aikoihin mistä Syrjästäkatsojan tarinoitakin lähti liikkeelle, joten elettiin jo minulle hieman kirjoista tuttua aikaa.

Ja miten on taas kerran Mustonen ihanat hahmot kirjaansa luonut! Hilma on hieman omapäinen, eikä liikoja kumartele edes ylempiään. Hänellä on kuitenkin sydän paikallaan ja tunteita löytyy - mutta tältä nuorelta naiselta kyllä löytyy myös asennetta. Anna Sofia taas on todella herkkä ja hän olikin se kumpi näistä nuorista naisista tuli minulle läheisemmäksi. Anna Sofian halu oppia ja opiskella on hurmaava, ja naisen opiskeluhan ei tuohon aikaan ollut mikään yksiselitteinen juttu.

Koska Syrjästäkatsojan tarinat kertoo suunnilleen samasta ajasta kuin Järjen ja tunteen tarinoitakin, en voinut olla koko ajan hieman vertaamatta näitä kahta sarjaa. Vertailu ei kuitenkaan kääntynyt kummankaan haitaksi, vaan voin täydestä sydämestäni sanoa että pidän kummastakin. Nimettömät oli todella hieno aloitus sarjalle, ja mietin, miten pitkään maltankaan odottaa että pääsen seuraavan osan kimppuun...

Enni Mustonen on taitava viihdekirjoittaja, joka on vienyt minut ihan huomaamattani myös historiallisen kirjallisuuden tielle. En tiedä onko tuolta tieltä kääntymistä, mutta ainakin Mustosen annan minua 1800- ja 1900- lukujen vaihteeseen johdattaa vielä monen kirjan verran.

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

Tervetuloa Joylandiin
Stephen King 
Suomentanut Kristiina Vaara
288 s. 
2015
Tammi








Arvostelukappale


Näihin aikoihin on kulunut vuosi siitä, kun tulin tutuksi herra Kingin kanssa. Viime kesänä näihin aikoihin nimittäin luin Kuvun alla järkälettä, joka sai minut rakastumaan Kuninkaaseen. Sen jälkeen olen lukenut Heräämisen, josta pidin kovasti. Tervetuloa Joylandiinkin oli ilman muuta lukulistalla.

Devin Jonesin elämä saa uuden käänteen, kun tyttöystävä jättää hänet, eikä hänen suunnittelemastaan yhteisestä kesästä kampuksella tulekaan mitään. Devin tahtoo paeta johonkin sydänsurujaan, ja pestautuu töihin huvipuistoon, Joylandiin. On edessä kuuma kesä huvipuistossa, jossa Devin hoitaa laitteita ja hikoilee Howie-koirana. Joyland on täynnä tarinoita: siellä on esimerkiksi murhattu nuori tyttö, Linda Gray, jonka murhaajaa ei ole saatu kiinni. Devin alkaakin nähdä murhaajaa kaikkialla.

Tervetuloa Joylandiin on käsittääkseni vähän erilainen King kuin monet muut herran kirjat. Olenkin kuullut tätä nimitettävän "pehmo Kingiksi", sillä kirjassa ei ole mukana kovinkaan paljon kauhua tai edes jännitystä, kuten Kingin kirjoissa yleensä on. Kirja on enemmän kertomus Devinin huvipuistokesästä, ja loppuun on tuotu hieman jännityselementtejä.

Huono Tervetuloa Joylandiin ei silti ole. Pidän tavattomasti herra Kuninkaan tavasta kertoa, ja se taito on mukana myös Joylandissa. King osaa kertoa ihmisistä, hän osaa vangita lukijansa hahmoilla ja juonen kuljetuksella. Missään vaiheessa en kirjaa lukiessani pitkästynyt, ja halusin palavasti saada tietää, löytääkö Devin Linda Grayn murhaajan.

Minulle, jolle King ei ole vielä niin tuttu, tämä kyllä kolahti. Minulle King on ennen kaikkea loistava kirjoittaja, joka saa minut koukkuun ja viihtymään kirjan parissa. Kuitenkin, monelle, kuten eräälle ystävällenikin, King on kauhukirjailija, jonka kirjojen parissa saa jännittää ja pelätä. Olen luvannut antaa tämän kirjan ystävälleni, ja minua jännittääkin, tuleeko hän pettymään. Odottaako hän kauhua, ja saakin tarinan? Toivon että hän tulee silti ihastumaan tähän tarinaan, kuten minä.

Kristiina Vaaran suomennos on mainio, mutta silti jäin kaipaamaan Ilkka Rekiaroa. Rekiaro oli suomentanut Kuvun alla teoksen, ja hän on jäänyt minulle the-Kingin-suomentajaksi. Hän on loistava suomentaja, ja on kääntänyt myös Stonerin, joka sekin oli mahtavaa työtä. Rekiaron suomennos vain sopii Kingin tyyliin.

Innoissani odotan, mitä kokeneemmat King-ihmiset tästä ovat mieltä.