Antti Tuomainen: Kaivos

Kaivos
Antti Tuomainen
350 s. 
2015
Like









Oma e-kirja ostos


Tutustuin ja ihastuin Antti Tuomaiseen luettuani Synkkä niin kuin sydämeni kirjan. Parantaja odottaa hyllyssä sopivaa lukuhetkeä, mutta tämä Tuomaisen uusi dekkari oli minun kohdallani todella odotettu, eikä riemulla ollut rajoja kun huomasin sen olevan jo saatavilla e-kirjana - painettu versiohan ilmestyy vasta elokuussa.

Kaivos kertoo isästä ja pojasta - Jannesta ja Emilistä. Se kertoo Jannesta, toimittajasta joka saa nimettömän vihjeen siitä että Pohjois-Suomalaisella kaivoksella tapahtuu laittomuuksia.  Samoihin aikoihin Janne törmää Emiliin, isäänsä jota hän ei ole nähnyt lähestulkoon kolmeenkymmeneen vuoteen. Jannen tutkimusten edetessä syventyy myös suhde isään, mutta oko näillä kahdella asialla yhteys? Ja mitä Janne on valmis menettämään, jotta saisi sen, mihin on aina pyrkinyt?

Kaivosta lukiessani törmäsin taas siihen seikkaan, mihin ihastuin lukiessani Synkkä niin kuin sydäntäni. Nimittäin Tuomaisen kykyyn kirjoittaa. Hänen kykyään luoda hahmot ja kiertää juonta näiden hahmojen ympärille. Siinä nimittäin tämä mies on todella taitava - sen osoittaa jälleen Kaivos. Tässä on nimittäin jälleen dekkari, joka koukuttaa, ja jolle sydämeni sykähteli lujaa.

Tuomaisessa vaan on jotain sellaista, johon rakastuu heti. Hänen tapansa kirjoittaa on jotenkin synkällä tapaa kaunis, ja se tapa millä hän kietoo lukijan pikkusormensa ympärille - oi voi. Kaivoksessa ei mennä missään kevyissä tai pintanäteissä aiheissa, vaan Tuomainen kirjoittaa vaikeista ja hieman synkistäkin asioista. Silti en lukiessani masentunut, vaan jossain pinnan alla virisi toivo.

Tuomainen on kirjoittanut kirjan ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin ympäristökysymyksistä. Näihin aiheisiin voi lehdissä törmätä nykyään useinkin, ja Tuomainen kirjoittaa siitä hienosti. Hän ei liikaa saarnaa, vaan, noh, hän on vain kirjoittanut siitä kirjan.

Kaivos ei ole vielä saanut bloggauksia, ei tietenkään, kirjahan on vasta ilmestynyt e-kirjana. Toivon silti, että tässä olisi dekkari joka huomioitaisiin blogeissa ja mediassa, ja luulen näin käyvän. Tuomainen saavutti merkittävän aseman viimeistään Snkkä niin kuin sydämeni kirjallaan, ja hänet on huomioitu maailmallakin. Eikä suotta, tämän kirjailijan sanaa kannattaa maailmallekin ylpeänä levittää.