Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen
206 s.
E-kirjan julkaisuvuosi 2011
Otava
Oma e-kirja ostos
Tällä viikolla vietetään Naistenviikkoa, eikä se jää blogeissakaan huomaamatta. Useampi bloggari julkaisee tällä viikolla tekstejä jotka käittelevät kirjoja, jotka ovat joko naisten kirjoittamia tai jotka kertovat naisista. Minulle naistenviikon ensimmäinen kirja on Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen Pensionaatti Onnela sarjan ensimmäinen osa, Delfinan matka-arkku.
Wasker Vadelma on päättänyt kirjoittaa kirjan. Ihan oman kirjan. Aihekin kirjaan löytyy kun naapurustossa alkaa tapahtua: hänen naapurissaan on talo, joka on ollut tyhjillään jo kahdeksankymmentä vuotta. Waskerilla on tapana hiipiä tyhjään taloon kirjoittamaan ja nuuhkimaan talon tunnelmaa. Mutta mitä tapahtuukaan: päättäjät tahtovat purkaa talon! Onneksi yhtäkkiä ilmestyy Argentiinasta herra Abuelo Ernesto ja hänen lapsenlapsensa Delfina, jotka päättävät kunnostaa talon, ja laittaa Pensionaatin pystyyn.
Pensionaatti Onnela on minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka kirjasarjaa on ilmestynyt jo monta osaa, eikä sarja ole mikään uusi juttu. Pidän kovasti Eppu Nuotion tavasta kirjoittaa, ja siksi sarjan löytyminen Elisakirjasta olikin iloinen yllätys. Pidän Nuotion dekkareista, aikuisten romaaneista sekä ihanasta Venla T sarjasta, jota hän kirjoittaa tyttärensä kanssa. Ja nyt huomasin, että pidän tästä lastenkirjastakin.
Monikulttuurisuus kirjassa on hurmaavaa. Nuotio ja Tolonen eivät ole kaihtaneet käyttää kirjassa vieraita kieliä, vaan kirjasta löytyy kieltä jos jonkinmoista. E-kirjaa lukiessa sitä ei tajua, mutta kirjan lopussa on suomennettu muilla kielillä kirjoitetut lauseet. Mahtavaa - kirjaa lukiessa lapset voivat oppia vieraita kieliä!
Se, minkä huomaa kirjaa lukiessa, on se ettei Heinäkummun kaupungissa ole rasismia. Siellä ei ole ketään, joka kaihtaisi abuelo Ernestoa ja Delfinaa, vaikka nämä yhtäkkiä paukahtavat pieneen kaupunkiin Argentiinasta. Tietenkin joka kaupungissa on tylsät tyyppinsä, niin kuin Heinäkummussa on Henkka, mutta hänkään ei mielestäni ole rasisti. Juuri tällaisia kirjoja lapsille pitäisi antaa luettavaksi, niin he oppisivat, että on ihan normaalia, vaikka ei puhuisi suomea, tai puhuisi sitä hieman hassusti kuten Delfina.
Josta pääsemmekin Delfinaan. Mahtava tyttö, joka puhuu kerrassaan ihastuttavasti! Nuotio ja Tolonen ovat löytäneet Delfinalle ihanat sanat suuhun, juuri sellaiset, joita voi ehkä käyttää tyttö joka ei ole suomalainen, mutta jolle on vanhempi ihminen opettanut suomen kielen.
Pensionaatti Onnela sarja on varmasti hyvää luettavaa alakoulu ikäisille, mutta kyllä siitä on aikuisellekin lukijalle opittavaa, ja tietenkin nautittavaa. Aion jatkaa sarjan parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!