Tatu Kokko
284 s.
2015
Icasos
Arvostelukappale
Sain kuulla Rob McCoolista ja Krimin jalokivestä ensimmäistä kertaa kun löysin Tatu Kokon blogin, jossa kirjailija loi tarinaa yhdessä lukijoiden kanssa. Vaikka en varsinaisesti tarinan luomiseen osallistunutkaan, seurasin säännöllisin väliajoin missä mennään. Oli iloinen yllätys, kun Tatu Kokko otti yhteyttä ja tarjosi minulle valmista kirjaansa luettavaksi.
McCoolin veljekset ovat veikeitä tyyppejä: he ovat Fennoniaan asettuneen ryöväriklaanin sotureita nuroimmasta päästä, ja heille ominaista on se, etteivät veljekset kertakaikkiaan osaa pysyä vaikeuksista erossa. Prinssi Vladimir valmistautuu sotaan: hän aikoo varastaa koodin, joka on suora tie voittoon. McCoolin veljekset eivät malta pitää näppejään erossa tästäkään, ja he sotkevat prinssi Vladimirin suunnitelmat, ja vähän muutakin.
Koska kirjailija itse kertoo kirjan olevan suunnattu yläaste ikäisille pojille, täytyy sanoa että olen hieman väärää kohderyhmää. Sillä fiiliksellä lähdin kirjaa lukemaan, miettien, ettei tämä ole minun kirjani. Kuitenkin, jossa vaiheessa, kun olin päässyt tarinassa eteenpäin, se tempaisi yllättäen mukaansa. Niin yllättäen, etten oikein itsekään huomannut. Sivut kääntyivät yksi kerrallaan, vauhdilla, enkä malttanut lopettaa lukemista. Olin koukussa!
Tästä huomaa sen, ettei pidä olla liian kriittinen kohderyhmän tai kirjan aiheen suhteen. Rob McCool yhdistelee seikkailukirjaa, fantasiaa, tulevaisuutta ja nykyisyyttä, enkä olisi siihen välttämättä kannenkaan perusteella tarttunut. Kuitenkin olin kiinnostunut kirjasta, kun kirjailija otti yhteyttä, jo senkin takia että kirja on luotu poikkeuksellisella tavalla. Tatu Kokko on siis käsikirjoitusta kirjoittaessa pitänyt blogia, jossa nuoret (ja vanhemmatkin) ovat päässeet vaikuttamaan tarinan kulkuun. Todella kiinnostava tapa kirjoittaa kirja, ja näköjään toimiikin.
Tatu Kokko kirjoittaa menevästi ja hauskasti. Kirjassa on mukana aimo annos huumoria, joka siivittää vauhdikkaita tapahtumia todella hyvin. Kirjan hahmoista omaksi suosikikseni nousi vekkuli Rob, joka on todella hyvä tyyppi, jota luodessa on käytetty huumoria.
Rob McCool ja Krimin jalokivi on siis ennen kaikkea pojille suunnattu kirja. Nuorille pojille. Sitä luki mielellään tällainen vanhempikin naisihminen, mutta uskon että kaikkein eniten tästä nauttisi nuori poika, joka ei edes välttämättä lue kovin paljoa. Tatu Kokko on valinnut ehkä vähän vaarallisenkin kohderyhmän, sillä nuoret pojat valitettavan harvoin ovat kovia lukijoita. Toivonkin, että tämä kirja löytäisi mahdollisimman monen pojan käsiin, ja innostaisi ahmimaan kirjan niin kuin minä. Ja jos en aivan väärin kirjaa tulkinnut, jatkoakin voisi olla luvassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!