J.K. Johansson: Venla

Venla
J. K. Johansson 
204 s. 
2015
Tammi









Arvostelukappale


Venla jatkaa Laura ja Noora kirjoista tutuksi tullutta Palokaski sarjaa. Sarjojen kanssa on se paha puoli, että kun kirjat lukee heti niiden ilmestyttyä, ennättää lähestulkoon unohtaa seuraavaan kirjaan mennessä, mitä edellisessä on tapahtunut. Niin melkein kävi nytkin, ja meni hetki ennen kuin muistin, mistä nyt onkaan kyse.

Venla jatkaa siitä, mihin trilogian edellinen osa, Noora, jäi. Jokaisen trilogian kirjan nimi on ollut kirjan keskeisen henkilön nimi, ja niin on nytkin. Nyt keskitytään Miian kadonneeseen siskoon, Venlaan, josta on puhuttu paljon edellisissä osissa. Samalla Venla nitoo kaksi edellistä kirjaa kasaan, ja selvittää, mitä oikein on tapahtunut.

Trilogiaa on kritisoitu kovasti. On kritisoitu, että tämä olisi liiankin kevyttä kamaa, ja mistä lie muusta. Minä olen jäänyt Palokaskeen ihan koukkuun, ja ehdin jo huokailla kun kirjaa ei keväällä ilmestynyt. Viimein sain tämän käsiini, ja täytyy sanoa: kirja oli todella odotettu.

Niin kuin edellä kirjoitin, niin hieman vaikeaa oli näiden tyyppien mukaan taas hypätä. Täytyi muistutella itselle, että missä mennään ja kenen kanssa, ja mistä on kysymys. Pian onneksi asiat muistuivat mieleen, ja pääsin nauttimaan kirjasta täysillä.

Parasta Palokaski sarjassa minulle on juuri sen keveys. Ei aina jaksa lukea raskaita romaaneja tai edes raskaita dekkareita, vaan välillä on mukavaa herkutella tällaisella kirjalla, joka kevyellä kerronnallaan hurmaa ja on vielä kaiken lisäksi nopealukuinen. Vauhdista pääsee nauttimaan täysillä!

Venlassa parasta on se, miten se nitoo yhteen kaikki kolme osaa. Sitä lukiessa selviävät asiat, joita ei olisi välttämättä tullut ajatelluksi, ja se todellakin yllättää lopullaan. Ikinä en olisi tuonkaltaista loppuratkaisua osannut odottaa! Mutta niin kuin monesti aiemminkin olen tuumannut - se tekee hyvän dekkarin.

Vaikkei Palokaski-trilogia olekaan välttämättä suurta kirjallista ilotulitusta, niin se tuottaa lukijalle, eli minulle, iloa. Se tuottaa iloa, että saa lukea koukuttavaa dekkaritrilogiaa, joka yllättää loppuratkaisullaan. Kyllä, tykkäsin.