Enni Mustonen
235 s.
2006
Otava
Lainattu kirjastosta
Kävipäs hupsusti. Aloitin vähän aikaa sitten Järjen ja tunteen tarinoita sarjan Nimettömät kirjasta, ja nyt halusin sitä jatkaa. En ollut kuitenkaan tutkinut asiaa kunnolla, sillä Lipunkantajat olikin sarjan kolmas kirja, eli yksi jäi välistä. En kirjan alussa edes tajunnut sitä, mutta jossain vaiheessa aloin ajatella että jotain on nyt jäänyt puuttumaan.
Lipunkantajat jatkaa Järjen ja tunteen tarinoita sarjan aiemmista osista tuttujen Hilman ja Anna Sofian tarinoita. Hilma on Lipunkantajissa jo kahden lapsen äiti, ja työskentelee ompelijattarena. Anna Sofia taas on maisteri, ja muuttaa kirjan aikana Vaasaan.
Kirjassa käsitellään jälleen historiallisia seikkoja, ja Lipunkantajat kertoo ajasta jolloin Suomen työläiset nousevat lakkoon vastustaakseen keisaria. Aika on hieno siinä mielessä, että myös naiset, ja kaikki muutkin säädystä riippumatta, saavat äänioikeuden. Eletään jännittäviä aikoja siinäkin mielessä, että Hilma ja Anna Sofia tahoillaan päätyvät ehdokkaiksi vaaleihin. Miten näiden naisten käy, vaaleissa ja rakkaudessa?
Ei oikeastaan hirveästi haitannut, vaikka yksi kirja välistä oli jäänytkin. Luulin aluksi, että Mustonen on tahallaan jättänyt väliä kirjojen aikakausiin, ja hypätään yhtäkkiä reippaasti eteen päin. Näin ei siis kuitenkaan ollut, mutta luulen etten tule kuitenkaan palaamaan taaksepäin ajassa, ja lukemaan välistä jäänyttä kirjaa vaan hyppään suoraan seuraavaan.
Tämä kevät on ollut varsinainen Mustos-kevät. Oli nimittäin muistaakseni kevätaikaa jo, kun luin Paimentytön. Siitä eteen päin olenkin lukenut säännöllisin väliajoin, eli aika usein, Mustosta. On käyty läpi Syrjästäkatsojan tarinoiden tähän asti ilmestyneet kirja, Morsiuskesä, sekä nyt kaksi osaa Järjen ja tunteen tarinoista. Olen vaan niin inoissani Mustosesta, hän on juuri sellainen kirjailija josta pidän.
Ei nimittäin Enni Mustonen petä tälläkään kirjalla: ihanaa, historiallista viihdettä on Lipunkantajat. Enni Mustonen kuljettaa minut maisemiin, jotka eivät ole ennalta tuttuja, ja joista olen kuullut ainoastaan koulun historian tunneilla. Ja miten Mustonen minut sinne viekään, lempeästi ja viihdyttäen. Ihastuttavaa.
Jos Suomen historia kiinnostaa, etkä säikähdä viihteellisempää kerrontaa, lue Enni Mustosta. Et voi jättää näitä väliin!
Ihanaa lukea muidenkin Mustos-hehkutuksia! Itsekin olen viimeisten vuosien aikana ihastunut hänen kirjoihinsa ihan täysillä :). Järjen ja tunteen tarinat minulla on vielä lukematta. :)
VastaaPoistaSanna, Mustonen näyttää olevan tosi suosittu tällä hetkellä blogeissa, joka on ihan mahtava juttu! <3 Järjen ja tunteen tarinatkin kannattaa lukea, mutta Mustonen on niin aktiivinen kirjailija, että häneltä lukemista löytyy kyllä tosi paljon, onneksi!
PoistaKuuntelin Järjen ja tunteen tarinat työmatkoilla äänikirjoina. Siinä meni tunti poikineen, mutta nautin kovasti. Ja kuten sinulla ei haitannut, vaikka yksi osa jäi välistä pois, minulla ei haitannut, vaikka jossain välissä meni jokin pätkä ohi, sillä tarinassa pysyi hyvin mukana.
VastaaPoistaKirjoina luin Koskivuori-sarjan, joka sekin liittyy Suomen historiaan. Sarja alkaa 1910-luvulta, kansalaissodan ajalta, ja siinäkin seurataan kahden eri yhteiskuntaluokkaa olevan perheen tarinaa.
Paula, tämä olisi varmasti todella hyvä hyös äänikirjassa, ja aika tosiaan menee varmaan äänikirjan parissa nopeasti. <3 Tarinassa tosiaan pysyy hyvin mukana vaikka välillä jotain vähän meneekin ohi, tai minulla yksi osa, sillä tyttöjen tarinat on sillä tavalla kirjoitettu.
PoistaLaitan Koskivuori-sarjan korvan taakse!