Pasi Luhtaniemi: Viattomat

Viattomat
Pasi Luhtaniemi
221 s. 
2015
Kustannus Aarni









Arvostelukappale


Pasi Luhtaniemen Viattomat on uuden kustantamon, Kustannus Aarnin, ensimmäisiä kirjoja. Pasi Luhtaniemi on minulle ennestään tuttu nimi Sokea piste jännäristään, joten tämä tuore Viattomatkin kiinnosti.

Pyry on vuosia sitten päättänyt ottaa jalat alleen ja kadota. Kotona tapahtuu jotain, mitä hän ei ole valmis käsittelemään, saati sitten kestämään, ja hän päättää lähteä. Nuoremmalle siskolle äiti uskottelee Pyryn palaavan pian, silloinkin, kun poliisi käy kirjaamassa Pyryn kadonneeksi. Veljestä ei kuitenkaan kuulu mitään, ja on aika jatkaa elämää. Sitten kuitenkin tapahtuu jotain, joka saa muistot palaamaan.

Täytyy tunnustaa, että Viattomien lukeminen oli aluksi tahmeaa. Olisiko johtunut siitä, etten antanut kirjalle riittävää huomiota, enkä keskittynyt kunnolla, joten en päässyt siihen täysin kiinni. Kuitenkin, kun eilen illalla menin kirjan kanssa sänkyyn, se imaisikin heti mukaansa. Vaadittiin oikea hetki - ja olin heti koukussa. Enkä meinannut malttaa nukahtaa.

Luhtaniemi on taitava juuri tällaisessa psykologisessa jännityksessä, mitä Viattomat tarjoilee. Valitettavasti Sokea piste on kadonnut muistoistani, ja piti käydä vanhassa bloggauksessa muistuttelemassa fiiliksiäni kirjasta. Sokea piste oli vetäissyt minut ensimetreiltä mukaansa, ja olin tainnut pitää kirjasta jonkin verran.

Silti luulen, että Luhtaniemi on kehittynyt kirjailijana, sillä Viattomat ei ole mitään keskikastia, vaan kiitettävän arvoinen jännäri. Sitten kun tarinan mukaan pääsi, se ei meinannut laskea otteestaan. Sokeaa pistettä lukiessani en ollut tuttu psykologisten jännärien kanssa, mutta nyt niitä on tullut luettua paljonkin. Olisiko siinä yksi syy, miksi Viattomat iski kovemmin? Että genre on hieman tutumpi?

Pyryllä on kirjassa veli, Peetu. Peetu on autistinen, ja hänet on kuvattu todella taitavasti. Peetu on innostunut ötököistä, ja tuntuu että Luhtaniemi todella tietää mistä kirjoittaa kun kuvailee erilaisia hyönteisiä. Hän on ilmiselvästi ottanut asiasta selvää, tai sitten hänellä oli jo pohjatiedot valmiina. Kirjalle kuin kirjalle on aina plussaa, kun huomaa että kirjailija tietää mistä kirjoittaa.

Kustannus Aarni avaa siis pelin todella hienosti. Jännityksellä jään odottamaan, mitä uusi kustantamo seuraavana tarjoilee - ja mitä Luhtaniemi seuraavana kirjoittaa. Viattomat ei ole kepeä kesäkirja, mutta silti se on todella hyvää lukemista hellepäivään.