Michael Bond
Kuvittanut Peggy Fortnum
Suomentanut Kaisa Kattelus
347 s.
Tammi
Lainattu kirjastosta
Paddington on vanha tuttu. Varmaan melkein kaikille, sillä Paddington oli läsnä jo lapsuudessani, niin kirjoissa kuin tv-sarjanakin. Hiljattain Paddington on tullut tutuksi nuoremmillekin tyypeille, kun kirjojen lisäksi tästä ihanasta karhuherrasta on tullut elokuvakin. Tuota elokuvaa en ole katsonut, mutta kirjojen lukemisen myötä heräsi kiinnostus siihenkin.
Nuhjuinen karhuherra saapuu Lontooseen salamatkustajana Perun perukoulta. Hänen kaulassaan roikkuu lappu "Pitäkää huolta tästä karhusta, kiitos", ja neuvoa tottelee Brownin perhe, joka löytää karhun Paddingtonin asemalta. Karhulla ei ole nimeä, joten Brownit päättävät nimetä hänet aseman mukaan Paddingtoniksi. Paddington on mitä verrattomin perheenjäsen, sillä sen lisäksi, että hän on äärettömän suloinen, hänen seurassaan ei tule tylsää. Paddington saa nimittäin aikaan jos jonkinlaista kommellusta.
Paddingtonia luettiin minulle jo lapsena, ja lisäksi minulla on sellainen mielikuva, että olisin katsonut joskus tästä hurmaavasta karhusta kertovaa tv-sarjaa. Saatan olla toki väärässä, ja mielikuvat olisivat jääneet ainoastaan näistä kirjoista. Nyt Tammi on julkaissut tämän todella mukavan kolmen kirjan kokoelman, jossa kerrotaan Paddingtonin kommelluksista laajasti. Oli ihanaa palata lapsuuteen näiden kirjojen myötä.
Paddington on lapselle todella mukavaa luettavaa: tottakai karhuherra on aina kiva kaveri, ja ajatus siitä että perheeseen tulisi karhu, oli ainakin minusta ihana juttu lapsena. Lisäksi kirjoissa on mukana aimo annos huumoria, ja Paddingtonin kommellukset naurattivat näin aikuisenakin.
Minulla on tapana kirjastossa käydessäni nykyisin käydä lastenosastolla haalimassa mukaan ainakin joku kirja, josta tulee lapsuus mieleen. Siis sellainen kirja, jota olen lapsena lukenut, tai jota on minulle luettu. Olen lukenut esimerkiksi Heinähattua ja Vilttitossua, joka on lapsuudesta minulle hyvin tuttu, ja kuunnellut äänikirjana Uppo Nallea, jota olen nimenomaan äänikirjana kuunnellut lapsena. Näistä tulee mieleen ihania muistoja, ja näitä lukiessa tulee hyvä mieli.
Lastenkirjallisuus on verraton asia näin aikuisenakin. Olen vasta viime aikoina laajentanut lukemisen lastenkirjallisuuteenkin, ja olen siitä, että sen tein, todella onnellinen. Kun lukee dekkareita ja raskaita romaaneja, on ihana pujahtaa välillä lapsen kenkiin, ja nauttia Paddingtonin kaltaisesta kirjasta. Ja vielä se, miten nykyisin julkaistaan laadukasta ja mielenkiintoista lastenkirjallisuutta! Nyt syksylläkin, mitä herkkuja lastenkirjallisuuden saralla onkaan tulossa. <3
Älkää siis aikuiset unohtako lastenkirjoja - näitä vanhoja tuttuja, eikä uusia kirjoja. Näissä löytyy todellisia helmiä kirjallisuudelle!
Minulla on kirjahyllyssä A Bear Called Paddington. Luen itsekseni sekä lapsikavereille yhtä sun toista, olen lukenut jo vuosikaudet. Kiva että teit lastenkirjapostauksen ! :)
VastaaPoistaPitäisipäs lukea tämä joskus, sillä karhuherra on ihastuttava. Kannattaa katsoa se uusi elokuva, itse ainakin pidin suuresti.
VastaaPoistaOmia lapsuudenaikaisia suosikkejaan on ihana lukea uudestaan. :) Minä fanitan Onnelia ja Annelia, mutta sitä elokuvaa en ole vielä nähnyt. Ja syksyllä taitaa tulla uusi elokuvakin (olisiko ollut Onnelin ja Annelin talvi?). Paddington on mennyt minulta ihan ohi - jopa lapsuudessa. :O
VastaaPoista