Vilja-Tuulia Huotarinen: Siljan laulu

Siljan laulu
Vilja-Tuulia Huotarinen
236 s. 
2007
Karisto










Kun olin viettelemässä joululomaa, tajusin yhtäkkiä ettei mukanani ole yhtä ainutta nuortenkirjaa. Miten pystyinkään lähtemään kymmenen päivän reissuun ja tehdä tällaisen unohduksen! No, hyvin tulin toimeen kuitenkin, mutta tämä vaje oli korjattava heti kun pääsin takaisin kotiin. Siispä tartuin Vilja-Tuulia Huotarisen Siljan lauluun, tarinaan tyttöbändistä.

15-vuotiaan Siljan isä on juuri kuollut. Silja yrittää rämpiä pohjattoman tuntuisessa surussaan, puhumatta juuri kenellekään koulussa, eikä kotonakaan puhetta juuri kuulu. Silja tuntuu yhtäkkiä menettävän ympäriltään kaiken - isän, parhaat ystävät sekä poikaystävän. Mikään ei tunnu onnistuvan. Kunnes hän huomaa lehdessä ilmoituksen tyttöbändistä, joka etsii laulusolistia. Silja päättää yrittää.

Maria luki tämän kirjan osana Nykyajan tyttökirjat haastetta. Ja mikäpä tätä voisikaan kuvailla paremmin kuin "Nykyajan tyttökirja". En olisi ehkä itse keksinyt yhtä hyvää luonnehdintaa. Pidän tyttökirjoista, kuten esimerkiksi vaikkapa Seljan tytöistä ja Tuija Lehtisen Mirkka- ja Laura-sarjoista, eivätkös nekin ole nykyaikaisia tyttökirjoja? (Korjatkaa jos olen väärässä.), mutta en ole vanhempia tyttökirjoja hirveästi lukenut. Näitä nykyaikaisia sitten varmaan senkin edestä. Mutta minulle tyttökirjoissa on se yhteneväinen piirre, että niistä tulee hyvä mieli. Ne ovat yleensä ottaen lämpimiä ja mukavia, ja niiden seurassa aika saa siivet. Niin kuin minulle kävi Siljan laulun kanssa.

Siljan laulussa, tietenkin kun kyse on tyttöbändistä, on pääosassa musiikki. Se oli ihanaa. Jokainen luku alkaa kappaleella ja kuvailulla kappaleen musiikkivideosta. Se oli siinäkin mielessä ihanaa, että pystyin poimimaan mukaani tuttuja kappaleita ja uusia vanhoja musiikkivinkkejä. Musiikki on minulle toinen intohimo, ja elin tämän Sisko-nimisen tyttöbändin mukana koko kirjan ajan.

Päällimmäisenä jäi käteen hirveän hyvä mieli. Juuri sellainen joka parhaimmillaan nuortenkirjan lukemisen jälkeen jää.

Huotarinen on kirjoittanut myös runoteoksia, jonka kyllä huomaa tekstistä. Siinä on mukana lyyrisyyttä ja syvällistä ajatusta, jota ei läheskään aina nuortenkirjoista löydä. Minulta löytyy hyllystäni Valoa, valoa, valoa, jonka tulen varmasti lukemaan, sekä myöskin Siljan laulun jatko-osat. 

★★★★½