Nina Peura
192 s.
2014
Mäkelä
Kun varasin Yöpakkasia kirjastosta, sekoitin Nina Peuran jotenkin Nina Hurmaan, jonka Yönpunainen höyhen nimisen esikoiskirjan olen lukenutkin. Ehkä siitä syystä että Hurma julkaisee tänä keväänä uuden kirjansa - ja ovathan kirjailijattarien nimet hieman saman tyyppiset.
Yöpakkasia sijoittuu koulumaailmaan, ja heti ensimmäisenä löytyykin eräs koulun opettajista kuolleena. Epäilyksien alle joutuu myöhään koululla viihtyvä sijainen Hanna Hankimo, jolla on ollut romanssi kuolleen opettajan kanssa. Hanna ryhtyy tutkimaan tapahtunutta, ja pian koulun julkisivun alta löytyy kaikenlaista kummaa.
Yöpakkasia oli kirja joka ei liikauttanut minua juurikaan suuntaan eikä toiseen. Se ei herättänyt intohimoja, mutta ei sitten niitä inhon tunteitakaan. Se meni "ihan mukavana" välipala kirjana, dekkarina, jonka murhaajaa en heti onnistunut ratkaisemaan.
Hieman mieleeni tuli Outi Pakkanen, koska kirjassa setvittiin murhan (vai oliko se murha?) lisäksi paljon ihmissuhteita. Kuitenkaan läheskään Pakkasen tasolle Peura ei valitettavasti tällä kirjallaan yllä.
Koulumaailma oli ainakin mielikuvituksellinen - ei kai missään koulussa oikeasti tuollaista voi tapahtua, opettajien yrityksiä joiden halpatyövoimana oppilaat toimivat. Mutta kirjojen maailmassahan voi tapahtua mitä tahansa.
Minusta kirja oli lupaava. Ei flirttailtu lukijoiden kanssa eikä väännetty kaikkea rautalangasta kahteen kertaan.
VastaaPoistaJuuri sain kirjan loppuun. Ei mitenkään suuri lukukokemus, hieman tekemällä tehdyn maku. Suurin osa kirjasta tapahtuu päähenkilön päässä (kertoja-näkökulma) ja asioita vatvotaan tuskastuttavan pitkään. Olisin kaivannut dialogia ja juoneen liittymättömiä tekstinpätkiä. Olisi ehkä voinut kirjoittaa ja hioa vielä toiseen tai kolmanteen kertaan.
VastaaPoista