Lukutoukan loppiaisen lukumaraton!

Mitkä uskomattomat kirjavuoret! Niin joo, olin siis menossa jo nukkumaan, autuaasti peiton alla odottelemassa unta, kun jostain mieleni syövereistä hiipi mieleeni, että Booking it some more blogin Boksy se siellä pitää lukumaratoniaan... ja kateeksi kävi, täytyy myöntää! Ja eihän minulla loppiaisena mitään erikoista tekemistä (muka, ainakaan) ole, joten mietin, miksipäs ei, kun olen kerran pahasti koukussa maratoonaamiseen. Keräilin kirjoja aikani, ja tuollaiset vuoret sain aikaiseksi.

Aloitan joko puolilta öin, jos en saa unta, jos saan unta niin aloitan huomenna aamulla. Kuitenkin aloituskirjani on Johanna Sinisalon Linnunaivot, joka on minulla sopivasti puolivälissä, ja josta tykkään hirmuisen paljon.

Päivittelen tähän kuulumisiani, sitten kun jotain kerrottavaa on.

6.55.  En sitten lukenutkaan enää eilen, vaan painelin peiton alle pehmolelut kainalossani ja vedin unta palloon. Fiilistelin puoli unissani vielä sitä että Pikku-Leijonat tosiaan tekivät sen ja voittivat maailmanmestaruuden! Hienoa! Ei minun pitänyt katsoa peliä, mutta kyllähän se loppu piti silti katsoa. Onneksi. Pääsipä minulta muutama kiljahduskin kun jatko ajalla maali syntyi. Eksyinpä taas aiheesta.

Mutta niin - heräsin tänä aamuna aikaisin, olen ollut jo tunnin hereillä. Aloitin lukemisen heti herättyäni, olen siis nyt lukemassa Johanna Sinisalon Linnunaivoja, joka on todella hyvä kirja. Rakkaudesta kirjoihin blogin Annika minulle tätä kehui, ja koska kirjamakumme on niin yhtenevä, niin tiesin pitäväni tästä. Ja pidänkin!

Vielä olisi Linnunaivoja sata sivua jäljellä, sitten siirryn valikoimaan kirjaa mittavista kasoista. Osan olen noista kirjoista lukenut, osa täysin uusia. Onko teillä jotain vinkkejä, mitä kannattaisi maratonilla lukea? Tai mitä ei pitäisi ehdottomasti?

9.20  Nyt on Linnunaivot luettu. Sivujahan kirjassa oli 329 ja eilen illalla lueskellessani etenin sivulle 167. Tämän aamun saldo siis on 162 sivua. Kirja jätti hyvät fiilikset, joskaan se ei herättänyt erikoisia kaukokaipuita, vaikka kirjan pariskunta Jyrki ja Heidi kaukomaissa matkailivatkin. Päinvastoin, en ikinä lähtisi moiselle matkalle tuntemattomiin maihin patikoimaan! Kaivauduin vain lukiessani tyytyväiseni omien lukupeittojeni kätköihin.

Olen touhuillut samalla aamujuttuja, keitellyt kahvia ja muuta. Nesteytyshän on urheilusuorituksissa tärkeää, niin kuin tässäkin maratonissa. Löytyy kahvia, vichyä, yhtä suosikki limuani eli Palmaa sekä appelsiinimehua. Näillä pääsee pitkälle eteenpäin! Vielä kun ruokana on isäni tekemää mainiota porkkanasosekeittoa, niin kyllä jaksaa. Vähän vain palelen, kolossani on aina hieman kylmä, joten nyt valitsen hyvän kirjan, laitan radion päälle, laitan viltin hartioille ja toisen jaloille ja jo jaksaa jatkaa.

12.30 Ruokataukoineen kaikkineen siinä vierähti harvinaisen pitkään, kun luin Terhi Kolumiehen Vauvaa vailla kirjan. Kirja oli sinänsä helppo lukuinen, nopeakin, mutta ehkä ei minun kirjani, siksi ajatukset kiisivät välillä ihan muualla ja lukeminenkin tökki. Sivuja kirjassa oli 223.

Vauvaa vailla kertoo Elinasta, jonka sisko Noora saa vauvan. Elinan elämä muuttuu samantien, hän alkaa himoita itsekin lasta. Mitäpä siitä, ettei miestä ole, onhan hedelmättömyyshoidot keksitty. Mutta toimivatko ne?

Dialogit ontuivat, eikä kieli muutenkaan ollut erityisen rikasta. Lisäksi aihe ei ollut lähellä minun sydäntäni, joten tällä kertaa täytyy sanoa ettei kolahtanut. Mutta kepeähkö kirja maratonille, ja kuten jo sanoin, nopea lukuinen, sopi ihan hyvin maratonkirjaksi. Mutta nyt jotain parempaa!

14.05.  Nyt on kahvitauon paikka! Juon cappucinoa samalla kun tässä kirjoittelen. Koska jokaiseen lukumaratoniini kuuluu olennaisena osana Muumi-kirja, oli se tietenkin pakollinen nytkin. Vuorossa oli yksi lempimuumeistani, nimittäin Muumipapan urotyöt. Muumipapan nuoruus on vedonnut minuun aina, tuo seikkailuhenkinen kirja on jännittävä ja tapahtumarikas. Lisäksi hahmot, Juksu, Hosuli ja Fredrikson, ovat ihania. Ja tietenkin nuori muumipappa.

Koska nyt on juhlavuosi, Tove Janssonin syntymästä on kulunut huikeat 100 vuotta, aion tänä vuonna lukea Janssonin aikuisten kirjojakin. En ole ennen lukenut, ja olen kuullut kirjoista paljon kehuja.

Mutta voin vain sanoa, että kyllä Muumi-kirjat ovat ihana asia. Vasta näin aikuisena tajuaa monien kirjoissa olevien asioiden syvällisempiä merkityksiä. ♥

Sivuja oli 131, joten nyt lukumäärä sivuissa on 516.

15.55. Nyt on aika pitää ruokatauko, nälkä murisee vatsassa sen verran. Luin Sarri Nirosen pienoisromaanin Tähdenpeitto, jonka olen lukenut joskus aiemminkin, ennen blogi aikaani, mutta olin lainannut tämän ilmeisesti jotakin maratonia varten kirjastosta. Toisella lukukerralla tapahtumat muistuivat vähän liiankin hyvin mieleen, eikä kirja oikeastaan enää juurikaan antanut mitään. Valitettavasti, kerronta on nimittäin aika kaunista.

Sivuja, 129, yhteensä 645.

20.00. Kylläpäs siinä kesti, vaikka välissä puuhailinkin vähän muuta. Luin Marja Björkin Pojan. Kyllä, uudelleen, bloggasinhan siitä hieman sen ilmestymisen jälkeen. Pidin siitä silloinkin suunnattomasti, ja nyt halusin lukea sen uudelleen, ihan Blogistanian Kuopus äänestystä varten. Ja voi kyllä, minä pidin siitä.

Makken tarina on vaikuttava, ja melkein sain liikutuksen kyyneleet silmiini lopussa. Upeaa työtä jälleen kerran, Marja Björk.

Pojassa oli sivuja 215, yhteissivumäärä 860. 

22.00. On tullut aika päättää maraton. Viimeinen kirjani olikin höttöistäkin höttöisempää, nimittäin Kira Poutasen uusin Lara Autio kirja, Rakkautta Borealis. Olen tämänkin lukenut aikaisemmin, mutta se tuntui hyvältä tavalta päättää tämä maraton, sopivan kepeältä. On tiettyjä hetkiä jolloin en oikeastaan siedä edes näitä kirjoja, mutta nyt se upposi aika hyvin, sanoisinko kolmen tähden arvoisesti.

Niin kuin olen tainnut aikaisemminkin mainita, Laraa en kyllä ystäväkseni ottaisi, vaikka kirjan kautta häneen on ollut mielenkiintoista tutustua. Sivuja kirjassa oli 149, siispä lopullinen sivumääräni kipuaa yli tuhanteen, juuri ja juuri. Eli 1009.

Oli mukavaa, jälleen kerran. Nautin. Välillä ehkä vähän tökki, mutta nekin tunteet menivät nopeasti ohi kun puuhaili välillä vähän jotain muuta.

En aio lukemista lopettaa tältä illalta vieläkään, katsastan miltä näyttää Avalta näillä hetkillä alkava Tukka auki sarja, ja aloitan Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talon.