Anne B. Ragde
Suomentanut Katriina Huttunen
289 s.
2013
Tammi
Arvostelukappale
Nyt on juhlat loppu ja arkeenpaluu koittaa! Kakkosjoulukin on vietetty, ja kohta on tullut aika palata omaan kotiin, omien kirjojen keskelle. Niitä onkin nyt taas hieman enemmän, kun joululahjaksi on saatu niin monta. Ja ehkäpä vielä perjantaina eksyn Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynteihinkin... Kaiken hälinän keskellä ehdin kuitenkin lukea Anne B. Ragden Aion tehdä sinut onnelliseksi, joka oli yhtenä lomakirjana minulla mukana.
Aion tehdä sinut onnelliseksi kertoo yhden kerrostalon asukkaista. Vuorotellen jokaisesta perheestä, joka asuu Trondheimilaisen kerrostalon A-rapussa. Rapun rouvilla on yhteinen vihollinen, neljännessä kerroksessa asuva Peggy-Anita Foss, joka siivoaa alastomana eikä tee edes leipäänsä itse. Kukaan rouvista, ei myöskään Peggy-Anita, ei käy töissä kodin ulkopuolella, mutta ilmankin työtä rouvilla kyllä riittää puuhaa. Mutta kykenevätkö nämä rouvat tekemään miehensä ja perheensä onnellisiksi taloudenpidon avulla? Entäs itsensä?
Kirja koostuu eräänlaisista tarinoista, jokaisesta perheestä kerrotaan kerrallaan. Ne ovat kuitenkin toisiinsa kiinteästi sidottuja, tapahtuuhan kaikki saman talon sisällä. Novellisumaisuutta ei siis pääse syntymään - josta tämä novellikammoinen kiittää ja kumartaa.
Ragden nimi oli minulle tuttu Satunnaista seuraa kirjasta, jonka olen kai joskus lukenut. Se ei ole jättänyt minuun lähtemätöntä jälkeä, en kai piitannut siitä erityisemmin, mutta tämän kirjan aihe silti kiinnosti minua niin paljon että pyysin sitä arvostelukappaleeksi.
Lukukokemus jäi hieman keskinkertaiseksi (olisiko osittain johtunut siitä, että luin kirjaa enemmän tai vähemmän keskellä hälinää, enkä läheskään koko ajan keskittynyt siihen sataprosenttisesti), vaikka jotkut henkilöistä viihdyttivätkin minua kovasti, ja pyrkivät hyvinkin lähelle sydäntäni.
Vaikka tämäkään kirja ei varsinaisesti vakuuttanut, se kyllä kokonaisuudessaankin viihdytti. Lisäksi Aion tehdä minut onnelliseksi tarjosi aidontuntuisen aikamatkan 60-luvulle jossa ainakin tunnuttiin polttavan ihan jatkuvasti tupakkaa.
Sen verran Ragde alkoi kuitenkin kiinnostaa, että aion sopivan tilaisuuden tullen tutustua Berliininpoppelit-trilogiaan.
Tämä kirja oli kyllä yksi tylsimmistä kirjoista, jonka luin viime vuonna. (Ohhoh, viime vuonna, näin sitä vuosi vain vaihtui). Olikohan jopa tylsin?! En syttynyt kirjalle yhtään, haukotellen kahlasin läpi. =D
VastaaPoistaMua viihdyttivät jotkut henkilöistä, mutta eivät läheskään kaikki. Että tylsääkin oli osittain lukiessani. :) Mutta ei sentään niin tylsää kuin ilmeisesti sulla :D
PoistaOlen samaa mieltä kuin Irene, tylsä oli ja en jaksanut lukea edes loppuun. Portaittenpesua ja muuta on tähän ikään osunut kohdalle itselläkin joten antaa olla. Yritän kuitenkin sitä trilogiaa, on kovasti kehuttu.
PoistaTuo trilogia on hyvä, kannattaa lukea. Tätä en ole lukenut. Ihana kansi 60-luvun väreineen!
VastaaPoistaAion kyllä sopivan tilaisuuden tullen kokeilla. Tuo kansi on kyllä hurmaava!
PoistaMinäkin aion kyllä lukea tämän, aikakausi ja juoni kiinnostavat kovasti. Berliininpoppeleita suosittelen mitä suurimmalla lämmöllä, se on loistava kirja! Ja niin kai koko trilogia, itse olen lukenut vasta tuon ekan osan. :)
VastaaPoistaIhanaa uutta vuotta, Krista! <3
Kirjassa oli ihaninta se, että pääsin sukeltamaan 60-luvulle. Orjallisesti tietenkin aloitan trilogian ensimmäisestä osasta, varmaan pitäisi laittaa kirjastosta varaukseen (mutta kun sieltäkin on jo nyt tulossa niin paljon kirjoja!).
PoistaEn muistanutkaan bloggauksessani toivotella uusia vuosia, mutta samoin sinulle Sara ja kaikille muillekin, uutta vuotta, siis. <3
Minä ahmin mieluusti kaiken mikä kuvaa 60-lukua enkä ollenkaan pitkästynyt tämän kanssa. Kerrostalokyttääminen, kateus ja pahansuopuus rules ;)
VastaaPoista