Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt

Säkenöivät tytöt
Lauren Beukes
Suomentanut Virpi Vainikainen
361 s. 
2013
Schildts & Söderströms






Arvostelukappale


Minusta Säkenöivien tyttöjen ajatus tuntui hurmaavalta - yhdistellä nyt tieteiskirjallisuutta ja dekkaria. Se tuntui niin hurmaavalta että pyysin kirjasta arvostelukappaleen. Se on kuitenkin maannut kirjahyllyssä tähän asti, mutta nyt muistin tämän, siitäkin syystä kun vähän aikaa sitten Norkku sanoi että pitäisin kirjasta varmasti.

Säkenöivät tytöt kertoo Harperista, sarjamurhaajasta. Se kertoo myös tarinaa hänen uhreistaan, etenkin Kirbystä, jota Harper ei saanut tapettua. Harperista erityisen raa'an murhaajan tekee se, että hän matkaa ajassa etsimällä säkenöiviä tyttöjä, joiden sädehtimisen hän voisi sammuttaa.

Minun odotukseni olivat kovin korkealla. Rakastan aikamatkustamista - pidänhän ihan hurjasti esimerkiksi Dr. Whosta, tuosta legendaarisesta tv-sarjasta. En ole vielä lukenut kovinkaan paljon aikamatkustusta käsittelevää kirjallisuutta, mutta niidenkin aika vielä tulee (hyviä aihetta sivuavia kirjoja saa suositella!). Minusta tuntui myös mukavalta ajatukselta lukea piristävällä tavalla erilainen dekkari.

Alussa idea toimikin. Tuntui jännittävältä matkata Harperin mukana eri vuosikymmenille, ja vaikka jotkut murhista olikin kuvailtu hyvinkin raa'asti, niin minunkin herkkä mieleni kulki kirjan mukana. Jossain vaiheessa tuli sitten pysähdys. Olisikohan yksi syy ollut se, että energiatasoni oli kovin ylhäällä, onhan tänään tapahtunut yhtä ja toista jännittävää? En ehkä jaksanut keskittyä kirjaan tarpeeksi, ja aloin miettiä liikaakin mitä seuraavaksi lukisin. Tämä onneksi tapahtui vasta kun jäljellä oli vain vajaat viisikymmentä sivua, sitä ennen lukeminen sujui kovinkin mallikkaasti.

Kirja on saanut kovin kriittistä palautetta dekkarinystäviltä. Juurikin aikamatkustuksen takia - ja kyllä sen hyvin ymmärrän. Jos nimittäin aihe ei kiinnosta, niin kiinnostus koko kirjaa kohtaan lopahtaa aika pian. Norkku kirjasta oli pitänyt, hän oli lähtenyt lukemaan ilman odotuksia eikä joutunut pettymään.

Minun mietteeni olivat vähän hajanaiset. Alku, ehkä ensimmäiset 250 sivua, toimivat hyvin. Mutta sitten aloin suoraansanoen hieman kyllästyä. Murhan uhreja eri vuosikymmenillä tuli koko ajan lisää, eikä Kirbyn tutkimukset murhaajastakaan tuntuneet edistyvän. Olisiko koko kirja voinut olla hieman enemmän tiivistetty? Vaikkapa 50 sivua lyhyempi?

Dekkarinälkääni tämä palveli kohtalaisen hyvin. Sekä pientä Dr. Who fania sisälläni, joka haluaisi matkustaa Tardiksella tulevaisuuteen.

★★★½